Vuoden aikana

Täytin jossain vaiheessa jonkun kyselyn siitä miten vuosi on kulunut. Enimmäkseen kysely tosin tankkasi samoja, kohtalaisen epärelevantteja asioita. Summaan sen lyhyesti: Olen suunnilleen yhtä läski, yhtä köyhä ja edelleen samassa parisuhteessa kuin ennenkin. Sitten jännempiin asioihin; vuoden aikana olen myös...

... käynyt Tampereella transtutkimuksissa: 1, 2
... saanut diagnoosin f64.8 Muu sukupuoli-identiteetin häiriö: 3
... päättänyt oman hääpäiväni
... nähnyt maailmanloppu-unia: 4
... työskennellyt alastonmallina: 5, 6
... saanut laktoosi-intorelanssin ja muutenkin tapellut kroppani kanssa: 7
... lihonut: 8, 9
... laihtunut: 10, 11
... kirjoittanut puolikkaan romaanikäsikirjoitusta
... lukenut myös joitain kiinnostavia kirjoja, kuten Auringon ytimen
... harrastanut yhtä sun toista järjestö&kulttuuritoimintaa
... saanut melkein tutkinnon suoritettua
... pohtinut ja kirjoittanut yhtä jos toistakin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä

Vastauksia kysymyksiin

Täällä pyysin teitä kysymään minulta mitä tahansa. Nyt minä vastaan.


Onko pakko?
Sananlaskun mukaan pakko ei ole kuin kuolla, tosin erinäisten uskonnollisten tekstien mukaan, jotkut ovat siltäkin onnistuneet välttymään. Kysymisessä on tosin se huono puoli, että silloin erittäin suuri riski, että saa jopa vastauksen.

Paras ruokaresepti: Kinuski
(rakastin tätä erityisesti siinä iässä, kun makeanhimolla ei ollut mitään rajoja)

2 dl kermaa
2 dl fariinisokeria

Pistä molemmat ainekset kippoon ja kahdeksi minuutiksi mikroon, täydelle teholle.
Tarjoile minkä tahansa kanssa, kuumana, lämpöisenä, kylmänä, kohmeisena tai vaikka jäisenä.


Paras saamani elämänohje:
"Kun paska on housussa, se pitää siivota, eikä yrittää imeä takaisin perseeseen."


PS. Saa edelleen kysyä.

Must-read-list

Otin hienon kuvankin tätä varten. Sitten se vanhentui ennenkuin ehdin siirtää sitä koneelle. Olen lukenut ihan kohtalaisesti tänä vuonna kirjoja, vaikka en olekaan jaksanut kirjoittaa tänne kuin aivan muutamasta. Luettavien teosten lista kuitenkin senkuin jatkaa kasvamistaan. Tässä on vain muutamia teoksia aivan liian pitkältä listaltani.

J.K. Rowling: Paikka vapaana

Olin kohtalaisen varma Harry Pottereiden päätyttyä kolmesta asiasta: 1) Kirjailija ei koskaan halua enää kirjoittaa fantasiaa 2) Eikä hän voi kirjoittaa mitään muuta omalla nimellään, mutta 3) Hän tulee kirjoittamaan jotain muuta pseudonyymillä. Olin väärässä. Ja oikeassa. Hän oli kirjoittanut myös jotain ihan muuta kuin fantasiaa psudonyymillä. Mulla vaan jotenkin oli fiilis, että Rowling ei halua identifioitua niin vahvasti fantasiakirjailijaksi. Mutta siis taitava kirjoittajahan Rowling on ja useimmat ammattikirjoittajat kirjoittavat muutakin kuin yhdentyyppistä tekstiä töikseen. Olen siis myös ammatillisesti kiinnostunut.

Katri Rauanjoki: Muuri 

Luennoitsijamme mielestä se oli älykäs ja hyvä kirja, joka on saanut aivan liian vähän huomiota julkaisupaikkansa marginaalisuuden vuoksi (pieni ei-helsinkiläinen kustantamo). Luennoitsijamme lienee ammattilainen, joten pitäähän tämä katsastaa ihan mielenkiinnosta. Lisää syitä: tässä ja tässä.

Johanna Sinisalo: Enkelten verta

Millainen olisi maailma ilman mehiläisiä? Olen tykännyt ennenkin Sinisalon vaihtoehtotodellisuuksista, joten luultavasti tämäkin on lukemisen arvoinen.

Tove Jansson: Taikatalvi 

Oikeasti. Tove oli jännä tyyppi ja mun pitäisi tuntea hänen tuotantoaan paremmin. Siis sitä oikeaa, ei sitä siloteltua muumi-animaatiota. Sanan ja kuvan yhdistämisessä hän oli varsin... täydellisyyttä tavoitteleva. Ei niinkään täydellistä vastaavuutta, vaan sitä, että teksti ja kuva täydentävät toisiaan. Taitatalvi on nyt vain yhtenä esimerkkinä. Muunkin tuotannon lukeminen olisi varmasti hedelmällistä.

Juhana Pettersson: Sokerisamurai 

Kaverini suositteli tätä minulle ja sillä on jännä nimi. Tarvitaanko siihen muuta? No ehkä vähän. Se myös kuvaa mielenkiintoisesti mediaa ja suosiota. Lisää aiheesta löytyy täältä.

Hannu Rajaniemi: Fraktaaliruhtinas

Kvanttivaras oli jännä. Se voi olla vaikealukuinen, mutta jostain syystä se oli silti minulle helppoa seurata. Se pomppi nopeasti paikasta ja asiasta toiseen. Se käytti paljon minulle täysin uutta termistöä, mutta siitä huolimatta rakastan sitä. Ja loppuun oli jätetty cliffhangeri. Pitäähän se seuraavakin osa lukea. Eikös vain? Ja tietysti myös päätösosa Kausaalienkeli.

John Ajvide Lindqvist: Kuinka kuolleita käsitellään

Ostin tämän kirjan kaverilleni. Olen nähnyt kirjailijan aiemmasta kirjasta "Ystävät hämärän jälkeen" tehdyn elokuvan ja pidin siitä. Ihan mielenkiintoista, tummempaa fantasiaa.

Hugh Howey: Siirros

Koska Siilo oli minusta hyvä, pitäähän se Siirroskin lukea.

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

Dystooppinen Finlandia-voittaja, jota itse asiassa pidin kiinnostavana jo ennen kuin se varsinaisesti voitti. Tämä vaikutti minusta kuuden kärkeen yltäneistä ehdokkaista mielenkiintoisimmalta.


Sitten vielä pieni lista teoksista, joita olen viimeaikoina lukenut. Jos aivan erityisesti haluatte ajatuksiani kuulla jostain niistä, niin saa heittää pyyntöä.

Luettu:
Markus Zusak: Kirjavaras
Max Brooks: World war Z
Dmitri Gluhovski: Metro 2034
Hugh Howey: Siilo
Johanna Sinisalo: Auringon ydin, Lasisilmä
Christopher Paolini: Perillinen

Cisfobia ja heterofobia

Ehkä tätä blogia seuraaville lienee jo jokseenkin selvää, mitä ajattelen trans- ja homofobiasta. Haluaisinkin nyt nostaa esille näiden vastareaktiona syntyneet cis- ja heterofobiat. Koska pyörin tumblrissa, olen joutunut törmäämään molempiin. Itse asiassa minun on jopa oletettu olevan cis sen vuoksi, että lähtökohtaisesti pidän cisfobiaa huonona asiana.

Koska tämä kortti on ilmeisesti kuitenkin pelattava jossain kohtaa, sanon sen nyt: kuulun itse sekä sukupuoli- että seksuaalivähemmistöön (mikäli tämä ei ole jo selvää). Tunnen kuitenkin yllättäen paljon ihmisiä, jotka eivät kuulu kumpaankaan niistä. Esimerkiksi vaikkapa... hmm... kaikki perheenjäseneni ja suuri osa läheisistä ystävistäni. He kaikki ovat joutuneet jossain vaiheessa opettelemaan ymmärtämään sukupuolista moninaisuutta ja toisille se on ollut helpompaa kuin toisille. Itsekin olen elänyt suurimman osan elämästäni tiedostamatta näitä asioita. Vielä vuonna 2008 luulin itsekin, että transseksuaalisuus on ihan korrekti termi. Useimmat ihmiset eivät siis ole tietoisia näistä asioista tai osaa olla sensitiivisiä sukupuolisen moninaisuuden suhteen, ennen kuin he tulevat (usein jonkun läheisen kautta) tutuiksi tämän asian suhteen.

On valitettava tosiasia, että tässä yhteiskunnassa transihmisillä on vielä pitkähkö matka siihen, että meidät nähtäisiin ensisijaisesti ihan tavallisina ihmisinä eikä jonkin sortin friikkeinä. Tämän asian eteenpäin viemistä ei minun nähdäkseni auta se, että syyllistetään enemmistöä siitä, että he ovat enemmistöä. Ylipäätään toisen osapuolen syyllistäminen, ei yleensä tuota kovin hyvin tulosta, sillä se pistää hyvin helposti toisen ihmisen puolustuskannalle.

Ymmärrän kerrassaan mainiosti, että yksilön elämänkokemus saattaa saada tämän erittäin vihaiseksi ja varautuneeksi jotain ihmisryhmää kohtaan. Olin itsekin joskus aivan helvetin vihainen ja minusta kaikki "tyhjäpäiset, stereotyyppiset miehet ja naiset" olisi saanut ampua kuuhun. Vaati paljon positiivisia kokemuksia ja itsereflektiota, ennenkuin itse pääsin edes jotenkin irti siitä vihasta, jota tunsin. Se kuitenkin kannattaa. Jo pelkästään päätös yrittää ymmärtää ja olla vihaamatta auttaa jonkun verran ja pitkällä tähtäimellä se voi jopa muuttaa elämän. Se kannattaa. Viha ja ennakkoluulot ei ole hyvä lähtökohta minkään ryhmän asian edesauttamiseksi. Viha ei lopu vihalla.

Kysy mitä vaan

Koska minulla on sillain semisti tylsää, kysykää mitä tahansa, mihin tahansa liittyen. Yritän sitten etsiä tai keksiä niihin vastauksen.

Lämmittelyksi vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
Pitääkö suvaitsemattomia suvaita?
Miksi tarvitaan termiä cis?
Onko sellaista kuin "Female Privilege"?
Mikä on lusikkateoria?

Lisää vatsan liikuntakokeiluja

Tasan viikko sitten kehoni päätti, että laktoosi ei ole enää kiva juttu. Se on varsin harmillista, kun ottaa huomioon miten monet laktoosilliset asiat ovat mielestäni vallan herkullisia. Voin kuitenkin vakuuttaa, että ne eivät olleet päällimmäisenä mielessäni maatessani yliopiston invavessan lattialla pidellen vatsaani ja katsellen sokeritoukkien sosiaalista elämää [1].

Onneksi on perhepiirin kautta sen verran tullut laktoosittomat jutut tutuiksi, että osaan suurin piirtein hahmottaa mitä elämä laktoosittomana tarkoittaa. Ei maailmanloppua, vaikka sekään ei ole höyhensaarteni elokuvateattereista vielä poistunut, mutta pitää alkaa tarkkailla syömistään vähän eri näkökulmasta. Ja kipittää huomenissa ostamaan apteekista lisää laktaasitabletteja. Ja varata lääkärille aika, että voidaan tehdä laktoosirasituskoe.

Ehkä tämä tästä vielä normalistoituu. Mut hei, jotain positiivistakin tästä on löydettävissä; tämän vatsaripaskan seurauksena olen laihtunut 2-3 kiloa :|

Oli jo aikakin

Lakialoite tosiaan meni läpi. Vielä ei silti ole virallisesti tätä "taistelua" voitettu, vaikka todennäköisesti myöhemmin suoritettava äänestys itse laista noudattaakin luultavasti samaa linjaa. Täydellistä tasa-arvoa ei ole silti vielä silloinkaan saavutettu, mainittakoon nyt vaikka esimerkkinä transsukupuolisten lisääntymiskyvyttömyysvaatimus, eli ns. pakkosterilisaatio. Translakiuudistus vaikuttaisi olevan tällä hetkellä jäissä.

Juhlistin kuitenkin tätä erävoittoa varovasti syömällä kipon tofujäätelöä ja muutaman taatelin. Viljoihin ja maitotuotteisiin en vielä kerran uskalla koskea. Kaikki on kuitenkin pysynyt sisällä tänään ja eilen illalla. Voin siis suhteellisen turvallisesti syödä hedelmiä, pakuriteetä, hunajaa, kananmunaa, pähkinöitä ja niiden johdannaisia, salaattia ja kurkkua. Toivon, että myös tämä tofu pysyy sisällä. Uskalsin myös syödä tänään jotain opiskelijoille tarjottua kasvismössöä, joka oli gluteenitonta ja maidotonta. Sekin on pysynyt sisällä.

Laitoin myös poskeeni komean sateenkaari-lammas kertakäyttötatuoinnin, joita sain joskus ilmaiseksi Setan juttujen yhteydessä. Käydessäni kaupassa tämän komistuksen kanssa, sain parilta vanhemmalta rouvasihmiseltä sen verran happamia katseita, että meinasi alkaa naurattaa.

Lopun iltaa aion nauttia opiskelijateatterista ja tänään julkaistusta Pokémon-pelistä.

Vatsan jumppatunti

Nonni. Nyt mulla on joko joku todella viheläinen tauti tai todella viheliäinen allergia. Enkä tiedä kumpaa pitäisi pelätä enemmän. Allergia on todennäköisesti pidempiaikainen vaiva, mutta toisaalta se ei tartu eikä (pähkinä- ja mehiläisallergiaa lukuunottamatta) siihen luultavasti kuole.

Söin seitsemän maissa iltapalaksi rahkan ja kaurajuoman. Noin tunnin kuluttua siitä tuli aivan käsittämättömän huono olo ja lopulta oksensin. Sitten olo hiljalleen tasoittui ja sain nukuttua. Tätä ennen olin syönyt viimeksi lounasta yliopistolla joskus puoli yhden aikoihin. Sekään ei mitenkään erityisen hyvältä tuntunut, mutta en ainakaan oksentanut.

Aamulla minulla oli siinä määrin hyvä olla, että söin jogurtin myslillä. Päästyäni yliopistolle kipitin saman tien vessaan vatsani päätettyä pitää jumppatunnin. Jätän tässä vaiheessa graafisemman kuvailun pois. Erinäisten ruumiinnesteiden (joista kaikkien ei minun ymmärtääkseni ole tarkoitus olla nestemäisiä) poistamisen jälkeen makasin tunnin vessan lattialla kauttaaltaan kylmän hien peitossa. Sen jälkeen olin kiitollinen, että sain käveltyä lähimmälle penkille istumaan ja ihmismäistymään siksi aikaa, että menin tenttiin.

Jostain syystä ei ole hirvittävästi hotsittanut syödä. Nyt illalla alkoi olla nälkä ja päätin hedelmät riittävän turvallisiksi ravinnonlähteiksi. Varmuuden vuoksi otin maitohappobakteereita ja kaikkia kaapista löytyviä lisäravinteita vähän pohjalle. Nyt voin ilokseni ilmoittaa, että olen onnistuneesti pitänyt sisälläni hedelmiä viimeisen neljän tunnin ajan. Uskalsin tästä rohkaistuneena syödä lusikallisen kookosrasvaa ja juoda kupin hunajalla makeutettua pakuriteetä.

Huomenna olisi tarkoitus varovasti laajentaa ruokavaliota lihaan, pähkinöihin, erinäisiin juureksiin ja soijaan. Ehkä sitten pysyn viikonlopun harrastusmeiningeissä tolpillani maitoa ja viljoja välttelemällä.


Ai niin tilastohäröily blogissa ei ole ohi. Mulla on edelleen päivässä satoja yhdysvaltalaisia lukioita. Hei vaan heillekin.

Härö ohi

Häröilyn pitäisi olla ohi. Kommenteista katosi mun omat kommentit, mutta muuta hirvittävän suurta damagea ei en havaitse tapahtuneen.

Aika näyttää korjaantuuko myös tilastohärö, jota olen ihmetellyt ennenkin.

Ei mulla muuta. Jatkakaa.

Perspektiivivirhe remontissa

Remontoin hieman blogia, jonka aikana saattaa esiintyä hieman kaikenlaista häröilyä. Tämän ei pitäisi kestää kauaa. Hyvää illanjatkoa.

Tilastohärö

Mua edelleen häiritsee, että mulla on ihan hitosti "lukijoita", joiden en usko ees olevan lukijoita, vaan jotain botteja. Nyt en tiiä, kuinka moni oikeasti lukee näitä mun juttuja. Yhyy.

Ei mulla muuta. Pitäisi lukea ja pitäisi kirjoittaa.

Kroppa vittuilee

Minä: Miksi mun paino on noussut?
Keho: Saavutetut linjat on säilytettävä!
Minä: Ei? Tässä on kymmenen kiloa ylipainoa.
Keho: Ei vielä riittävästi! *Whumps. Aktiivisella liikuntapäivällä tuli kilo lisää*
Minä: Mistä hemmetistä sä saat edes kaloreita tuohon? Mä olin juuri eilen paastolla!
Keho: Kävin paskalla viimeksi toissapäivänä.
Minä: ...
Keho: Plus pistän sut nukkumaan yli kymmentä tuntia vuorokaudessa.
Minä: Mut mun pitää mennä kymmeneksi luennolle.
Keho: Ei. *haluaa nukkumaan vasta kahdelta yöllä*
Minä: On pakko nousta.
Keho: Ei.

Tekisi mieli irtisanoa yhteistyösopimuksemme.

Homorummutus

Soini, ymmärrän sinua. Minullakin alkaa “homorummutus” tulemaan korvista pihalle.

Koko mun sosiaalinen media jauhaa siitä. Uutiset jauhaa siitä. Poliitikot jauhaa siitä. Ja uskon, että maailmassa ja Suomessa on tärkeämpääkin tekemistä. Mutta ei. Kaikki haluaa puhua homoista. Niin puolustajat kuin vastustajatkin. Eikä kellään ole enää mitään uutta sanottavaa edes. Ei edes mulla.

Tähän on olemassa ratkaisu. Helppo ratkaisu, jolla “homorummutus” loppuu varsin nopeasti.

PÄÄSTÄKÄÄ SE VITUN LAKI LÄPI.

Kiitos ja hyvää yötä.

Painopäivitys

Tuntui kohtalaisen epäreilulta, että mielestäni en syönyt enempää, enkä liikkunut vähempää kuin silloin kun painoin kymmenisen kiloa vähemmän, mutta silti paino ei vain pudonnut. Koska ikää ei kuitenkaan ole kuin 23 vuotta, niin en usko, että se liittyy ikään ja sen myötä tapahtuviin aineenvaihdunnan muutoksiin. Sen vuoksi epäilen jopa, että kyseessä voisi olla jokin elimellinen vika (esim häiriöitä kilpirauhasen toiminnassa).

Tein kuitenkin mielestäni paljon tätä edesauttavia päätöksiä: vaihdoin salaatinkastikkeen oliiviöljyyn, join paljon vihreää teetä, tein satunnaisesti lihaskuntoa ja kävin uimassa ja kävelemässä, nukuin riittävästi, söin kunnollisen aamupalan, kuitua, vähensin hiilareiden määrää. (Tästä eteenpäin tekstin joukossa on myös tarkkoja lukuja, joten jos triggeröityy niistä jotenkin, niin tähän olisi ehkä hyvä lopettaa lukeminen tämän postauksen osalta.)

Paino putosikin viitisen kiloa, mutta painoin silti kymmenen kiloa enemmän kuin olisi pitänyt.

Painoindexin mukaan, minun pituiseni ihmisen pitäisi painaa maksimissaan 72 kiloa ollakseen normaalipainoinen. Pahimmillaan painoin 87 kiloa. Tavoitteeni on 70, enkä huolestu, vaikka paino putoaisi samalla kuuteenviiteen asti. Siitä alaspäin minun luultavasti pitäisi huolestua, sillä en ole koskaan ollut kevyt ikäisiini nähden, joten olettaisin, että minun painoni kuuluu olla normaalipainon lähempänä normaalipainon ylärajaa. Tuntuisi jotenkin oudolta painaa tyyliin 60 kiloa. Joillekin 170 senttiä pitkille ihmisille se on jopa aivan hirvittävän paljon. Uskon kuitenkin, että ihmisille on olemassa "luonnollinen" paino, joka on kovin yksilöllinen ja voi jonkun verran muuttua iän myötä.

No, joka tapauksessa, painoni on heilunut pitkään 82-84 välillä. Kyllästyin ja päätin aloittaa pätkäpaaston, jolla kaverini on. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kahtena vuorokautena viikossa syön vain 500 kilokaloria. Eli vaikkapa tiistai kello 13 ja keskiviikko kello 13 välillä syön vain 500 kilokaloria, joka on suunnilleen kaksi keittoa tai salaattia (ja vitusti teetä), tai viisi kuppia maitoon tehtyä kaakaota. (Ottakaa itse tarkemmin selvää, jos kiinnostaa.) Nyt mulla on ollut yksi pätkäpaastopäivä, maanantaina. Tänä-aamuna vaaka näytti 79,7 kg. Se ei ole varmaan ainakaan vuoteen näyttänyt alle 80 kiloa. Tällä jatketaan.

Aiempia postauksiani aiheesta:
Ensimmäinen viikko
Läskiä, läskiä

Muista muista marraskuuta

Tuntuu jotenkin hyvältä idealta suositella juuri tänään sarjakuvaromaania V niinkuin Verikosto. Jos mitenkään viitsii, niin se kannattaa lukea alkukielellä, sillä V:n sanakikkailusta jää käännöksessä aika paljon pois. Tästä on tosiaan myös elokuvasovitus, kuten ylläolevasta giffistä voitte havainnoida. Olen nähnyt myös sen, mutta jollain tapaa pidin kuitenkin sarjakuvasta enemmän. Sarjakuva antaa myös enemmän kredittiä V:n suunnitelmallisuudelle.

Pidän Alan Mooren jollain tapaa hyvinkin raadollisesta tavasta kuvata sankareitaan. Samaa olen ylistänyt aiemmassa postauksessani Watchmen-sarjakuvasta.

Sitten itse sarjakuvan juonesta ja maailmasta. (Pyrin tapani mukaan olemaan spoilaamatta mitään, joten tämän voi lukea siinä suhteessa hyvillä mielin.) Sarjakuva sijoittuu dystopisen oloiseen Englantiin. Sarjakuva alkaa kuulutuksella: "Hyvää iltaa, Lontoo. Kello on yhdeksän ja Kohtalon ääni puhuu keskitaajuuksilla 275 ja 285... Tänään on viides yhdettätoista, tuhat yhdeksänsataayhdeksänkymmentäseitsemän...".

Maailma vaikuttaa varsin tyypilliseltä orwellilaiselta dystopia-asetelmalta: poliisivaltio, joka valvoo tiukasti kansalaisiaan ja jakelee mielivaltaisesti, mielivaltaisen suuria rangaistuksia mielivaltaisista rikkeistä. Lisäksi mukana on yksittäinen lähes yliluonnollinen sankarihahmo, jolla on mitä ilmeisemmin traaginen menneisyys. Eli siis V niinkuin Verikosto on lyhyesti Orwell yhdistettynä supersankaritarinoihin.

Yhdistelmä on yllättävän toimiva ja kummatkin antavat jotain toisilleen. Sankaruus saa ihan omia synkkiä piirteitään ja dystopia puolestaan vähän valoa tunnelin päähän. Tarinan päähenkilö on huono prostituoitu ja sankari käytännössä sosiopaatti sarjamurhaaja.

Suosittelen ehdottomasti kaikille supersankareiden ja dystopian ystäville, sekä muille hyvästä tarinasta kiinnostuneille.

Kauhukeskiviikko: lyhytfilmejä

Kauhukeskiviikko kummittelee tai zombeilee edelleen. Jos jaksan edelleen koluta tätä netin kriipimpää syöveriä, niin ehkä se palaa vallan takaisin. Tarkoittaakohan se sit sitä, että kauhukeskiviikko muuttuu ikäänkuin vampyyriksi? Noin teoriassa.

No tässä muutama kriipi lyhytfilmi
Lights out
Still life
Ruumissaari

Viimeisin on musta pelottavin. Ei niinkään sen sisällön vuoksi, vaan siksi, että aina kun oon ollut tekemisissä sen kanssa teknologia on alkanu sekoilla jotain. Se on mun kaverin projekti ja kun ne oli menossa kuvaamaan sitä, niin niiltä hajosi auto. Sitten myöhemmin ilmeni, että niiden metsäkuvausten aikana mikki oli ollut jotenkin mystisesti pois päältä. (Lisäksi jossain kohtaa vilahtaa ihan randomisti, tarkoituksettomasti jokin valkoinen juttu.)

Kun katsoin ensimmäistä kertaa tuota kaverini luona, siihen oli ilmestynyt muutamia tyylikkäitä verenpunaisia ruutuja ja outo kädenjälki. Kun katson tätä "possessiovapaana" versiona tumblrista, niin tumblr alkoi sekoilla, eikä halunnut antaa minun poistua videosta.

Se projekti on kirottu tai jotain.

Homoseksuaalit ja pedofiilit lainsäädänössä osa 2

Huomasin juuri unohtaneeni yhden mielestäni melko keskeisen kohdan aiemmasta tekstistäni.

Marko Fobba tiivistänee asian:

- - Kiihottaminen kansanryhmää vastaan pykälällä suojataan esimerkiksi seksuaalivähemmistöjä, mutta pedofiilien suojaamiseen kyseistä pykälää ei ole tarkoitettu. Seksuaalivähemmistöillä tarkoitetaan yleensä homoja, lesboja ja biseksuaaleja. Lähtökohtana on sananvapaus, eikä pykälää saa tulkita laajentavasti.

Eli toisin sanoen, jos sanoo, että "kaikki homot pitäisi hirttää munistaan, perseraiskata katajalla ja ampua saunan takana" kyseinen henkilö syyllistyy kansanryhmää vastaan kiihottamiseen. Jos taas sanan homo korvaa sanalla pedofiili, Fobban mukaan tällöin ei riko lakia. Tosin ilmeisesti laki rikokseen yllyttämisestä tulee jossain vaiheessa vastaan.

Kauhukeskiviikko palaa kuolleista

Pahoittelen tätä kauhukeskiviikon kuolemaa. Nyt, näin halloweenin kunniaksi se tekee lyhyen paluun.

Olkaa hyvä.

Äidistä ja teestä

Tämä merkintä on kirjoitettu siksi, että voisin kertoa, miten hieno ihminen äiti on ja että minun pitäisi juoda enemmän teetä.

Syyslomalla, tai "perioiditauolla" kuten yliopistolla sanotaan, olin vanhempieni luona käymässä ja unohdin samalla sinne kaksi binderiäni. Se on aika paljon, kun ottaa huomioon, että minulla on neljä binderiä yhteensä ja käytän niitä päivittäin. Sen lisäksi ne on luettavissa alusvaatteiksi, joka asettaa tiettyjä vaatimuksia niiden pesutiheydelle. Onneksi avopuolisoni pääsi käymään sen kautta oman syyslomansa päätteeksi.

Sanoin äidille, että laittaa ne binderit vanhempieni luo jättämään reppuun ja pistää sen eteisen pöydälle, josta avokkini voi kätevästi napata sen mukaan lähteissään yöjunaan. Ja, että sinne voisi oikeastaan laittaa pullon mehua, sillä unohdin ottaa mehua mukaan.

Purin eilen illalla repun. Siellä oli pullo omenamehua ja pullo punaherukka-vadelma-mansikkamehua, purkki mustikka-suklaahilloa, viisi pakettia teetä, talvivaatteita ja ne kaksi binderiä pohjimmaisena.

Äiti on paras.

Lisäksi erinäiset keskustelut muutamien ystävieni ja muiden tuttujeni kanssa ovat nostaneet arvostustani vanhempiani kohtaan. Asiat olisivat voineet mennä niin paljon huonomminkin.

Ja luulen, että mun pitäisi juoda ahkerammin teetä. Se voisi tehdä ihan hyvää aineenvaihdunnalle ja laihdutusprojektilleni. Ja sille, että mulla on 9 avaamatonta pakettia teetä ja 5 avattua. Kaikki on eri sorttia.

Verta, lunta ja kissanpentuja

Otsikossa mainitut asiat eivät (onneksi) liity toisiinsa.

Ystävälläni on sijaiskotoilemassa kolme villin puoleista kissanpentua. Kaivoin ne kaikki jostain nurkasta sylittelemään. Yhdestä kuoriutui hyvinkin utelias vilperi. Toisesta sylikissa ja kolmas pysyi yhtä hämmentyneen villinä. Eivät tosin pahiten villiintyneitä pentuja, mitä minä olen nähnyt. En saanut edes yhtään verta vuotavaa naarmua. Pari kutiavaa kylläkin. Vinkkinä muuten kaikille, jotka haluaisivat kissan, mutta ovat epävarmoja kustannuksista: kannattaa ryhtyä esyn sijaiskodiksi. Saa muutamaksi kuukaudeksi kerrallaan lemmikin (suurin osa kodinetsijöistä on kissoja) ja esy maksaa viulut.

Oma kissani alkoi pissailla ympäriinsä muutettuamme kesälomien päätyttyä takaisin maalta. Olin siirtänyt kissan hiekkalaatikkoa, mutta juuri muuta muutosta ei ollut kissan elämässä tapahtunut. Nyt siirsin hiekkalaatikon takaisin, otin siitä oviluukun pois, kuurasin sen perusteellisesti ja toivon sen auttavan.

Kanikin on jotenkin mystisesti huomannut talven tulleen. En tiedä, miten se meidän keittiöömme on huomannut lumen alkaneen vuotaa taivaista, mutta jostain se ilmeisesti sen on huomannut. Ainakin siitä karvanlähdön määrästä päätellen.

Lunta on satanut koko päivän. Nyt lakkasi satamasta ja viitsin kävellä viereisestä kerrostalosta, kaverin luota, kotiin. Siellä joimme kuumaa kaakaota ja välttelimme maailmaa. Tuntuu, että se ja pikkukissojen metsästys tv-tason takaa oli juuri sitä, mitä tähän päivään kaipasin.

Nyt päätä särkee lievästi. On tosin särkenyt jo pidemmän aikaa. Lisäksi on jotenkin yleisesti kettuuntunut olo ja tekee mieli syödä about kaikki. Yhteinen nimittäjä:

Kun ei halua lasta

Oon nyt kokeillut viiden seurusteluvuoden aikana monenlaisia ehkäisymenetelmiä, eikä niistä puhuminen ole ole ollut mikään varsinainen tabu perheessäni sen enempää kuin kaveripiirissänikään. Tämän kokemuksen seurauksena olen nyt tehnyt jonkinlaista summausta kaikista keksimistäni raskaudenehkäisymenetelmistä. Mikäli olen unohtanut jonkun, tai teille tulee mieleen jokin menetelmä, josta en ole tietoinen, kommentteihin saa heittää.

* = Ei välttämättä päde muiden (kuin kokemuspiiriini kuuluvien ihmisten) kohdalla

Ehkäisyimplantti:
+ Ei tarvitse muistaa
+ Pitkäaikainen ratkaisu
+ Hinta kuukautta kohti jää pieneksi
+ Kuukautisoireet aika olemattomat*
- Kuukautiset kaksi kertaa kuussa*
- Ei tee mieli kuin joskus ja jouluna*
- Täytyy asentaa ja poistattaa lääkärillä

Ehkäisyrengas:
+ Ei tarvitse muistaa kovin usein, eikä ole kovin herkkä unohduksille
+ Voi lopettaa koska tahansa, jos siltä tuntuu
- Hintava
- Painonnousu*
- Ei pysynyt paikoillaan*

Ehkäisylaastari:
+ Ei tarvitse muistaa kovin usein
+ Voi lopettaa koska tahansa, jos siltä tuntuu
- Hintava
- Painonnousu*

E-pillerit/minipillerit:
+ Voi lopettaa koska tahansa- Painonnousu*
- Täytyy muistaa päivittäin
- Minipillereillä kuukautiset kaksi kertaa per kk *

"Miesten e-pillerit":
- Eivät ole vielä markkinoilla

Kierukka:
+ Ei tarvitse muistaa
+ Pitkäaikainen vaihtoehto
+ Hormoniton vaihtoehto
- Lääkärin täytyy asentaa ja poistaa
- Kupari voi allergisoidessaan aiheuttaa solumuutoksia*
- Ei ole sopiva kaikkien rakenteelle* (Vaikka lääkärit muuta väittääkin.)

Gynefix:
+ Hormoniton vaihtoehto
+ Ei tarvitse muistaa

+ Pitkäaikainen vaihtoehto

+ Kierukkaa pienempi ja joustavampi
- Kupari voi allergisoidessaan aiheuttaa solumuutoksia*- Lääkärin on asennettava ja poistettava
- Ei saatavilla Suomessa

Pessaari:
+ Hormoniton
- Ei riittävä ehkäisyteho yksistään
- Ei saatavilla Suomessa

Kondomi:
+ Suojaa taudeilta
+ On myös lateksiton vaihtoehto
+ Hormoniton
+ Helppo hankkia
- Täytyy muistaa/viitsiä asettaa paikalleen intiimitilanteessa
- Rikkoutumisvaara

Femidomi:
+ Suojaa taudeilta
+ Hormoniton
- Asentaminen hankalampaa kuin kondomilla
- Maksaa enemmän kuin kondomi
- Täytyy pitää paikoillaan yhdynnän aikana
- Rikkoontumis/paikoiltaan menemisen vaara

Spermidit:
+ Hormoniton
+ Helppokäyttöinen
- Ei riittävä yksistään
- Kemiallinen, joten voi ärsyttää limakalvoja*

Sterilisaatio:
+ Hormoniton
+ Vaivaton
+/- Pysyvä ratkaisu
- Lääkäri suorittaa
- Saa vasta 30-vuotiaana

Varmat päivät:
+ Hormoniton
+ Edullinen
- Vaatii säännöllisen kuukautisrytmin ja oman kehon tuntemusta
- Ei silti kovin luotettava menetelmä yksistään

Harrastaa seksiä muutoin kuin yhdynnän kautta:
+ Hormoniton
+ Riittävä yksistään
+ Voidaan yhdistää tarvittaessa muihin ehkäisymenetelmiin
+ Allergiat helppo huomioida
+ Edullista
+ Ei tarvitse reseptiä
+/- Vaatii mielikuvitusta
+/- Ei vaikuta kuukautisiin
- No pakkohan sen on olla jotenkin saastaista ja syrjiä valkoista heteromiestä

Lämpöä lauantai-illassa

Lämpö leviää väsyneeseen ruumiiseeni.
Varpaissa ja sormenpäissä asti tuntuu lämpöiseltä.
Pehmoiselta.

Vaikka kylmä viima puree poskia,
minun on lämmin.
On hyvä olla.
Olen rakastunut.

Rakkaani,
muutathan meille?
Ainakin samaan pihapiiriin,
jotta voin vierailla luonasi
aina kun haluan.

Mutta...
ensin pitäisi olla oma piha.
Ja voi miksi,
paljut ovat niin kalliita?

Paskasta löytyy jotain hyödyllistä

Tänään kaikki ei ole paskaa. Näin unta, että olin avatar-maailmasta benderi. Ehkä jopa avatar. Se oli mukavaa. Opin unen aikana, miten joltain poistetaan bendauskyky käyttäen ilma-bendausta ja miten annetaan jollekin bendauskyky käyttämällä vesi-bendausta. Sitten annoin Sokalle kyvyn vesi-bendaamiseen.

Sitä ennen näin unta, että olin fysiikanopettaja vanhalla ylä-asteellani ja olin jostain syystä keskellä yötä fysiikanluokassa yrittämässä juottaa kahta teiniä känniin Jack&Danielsin avulla. Sitten ulkona alkoi ukkostaa ja jotain pientä poksahti/räjähti luokassa. Se aiheutti säikähdyksen, mutta ei vielä muuta. Sitten tajusin, että seinän ja katon välisestä saumasta näkyy liikkuvaa valoa ja kuuluu outoa rätinää. Opettajan varastohuoneessa oli ilmeisesti tulipalo ja aloin suunnitella evakuointia ikkunan kautta, kun heräsin.

Aamulla luin oikeasti sen eilisen vironopettajan lähettämän viestin ja totesin, että se ei ahdistelekaan minua suorittamattomista tehtävistä, vaan itse asiassa tarjoaa yhdestä kurssista luentoja ja toisesta valmista tenttipäivää. Nyt on sellanen everything went better than expected-fiilis. Toivottavasti se säilyy vielä illalla, kun porukat tulee kyläilemään.

Kaikki on paskaa

paitsi kusi.

Päivän teemasana: Kusi
Päivän tuoksu: Kissanpissa
Päivän fiilis: Kosminen vitutus
Päivän paras asia: Kaverit, joiden kanssa jakaa vitutus

Aamulla myöhästyn luennolta, koska kissa pissaa vesikuppiinsa. Katsomme luennolla elokuvan kansanmurhasta, jonka jälkeen tuntuu suorastaan pahalta olla ihminen.

Tarkistan sähköpostit ja havaitsen, että siellä vironopettajani kyselee niiden kurssien perään, joiden eteen en ole koko syksynä laittanut tikkua ristiin.

Mulla on 20 opintopisteen edestä suorituksia kiinni erinäisissä esseissä ja tekemättömissä tenteissä.

Menen ainejärjestömme kokoukseen (myöhässä sieltäkin, koska elokuva kesti niin pitkään). En tahdo oikein saada kiinni mistään. Minua ärsyttää ja tuntuu, että ainejärjestö vaatii minulta jatkuvasti kaikkea antamatta oikein mitään vastineeksi. (Todellisuudessa johtunee siitä, että mulla ei ole aikaa nauttia mistään ainejärjestömme toiminnasta, mutta olen liian vastuuntuntoinen sanoutuakseni irti kaikista velvollisuuksistani.) Huomaan alkaneeni projisoida huonoa oloani muihin sekä olevani nälkäinen ja katson parhaaksi poistua kokouksesta kesken, ennen kuin alan sanoa jotain oikeasti ikävää.

Syön salaatin ja alan keräillä itseäni. Tajuan, etten syönyt muuta aamupalaa kuin yhden jogurtin ja kello alkoi olla jo yksi. Ketuttaa.

Menemme kavereideni kanssa hakemaan jänniä erikoispokemoneja game stopista, jonne ne eivät kuitenkaan ole saapuneet. Menemme jogurttijäätelölle ja kun vitutustaso on laskenut kosmisesta siedettävälle tasolle, siirryn näytelmän läpilukuun, jossa olen tuottajan roolissa paikalla.

Kotiin tullessani haisee edelleen pissa ja vanhempani (mukaan lukien siisteydestä tarkka äitini) on tulossa huomenna kylään.

Ehkä ainoa syy, miksi en hajoa palasiksi juuri nyt on kaverit ja se, että en laittanut aamulla piilareita päähän. Kertakäyttöisten piilarien ottaminen pois kuivasta silmästä on meikältä aika vitunmoinen suoritus. (Niiden laittaminen on sitä myös.)

MUOK:
Tämä on muuten 500s. postaukseni blogiin.

Blogissa on uusi ulkoasu

Minä: Tekisi mieli laittaa blogiin uusi ulkoasu.
Ystäväni: No laita.
Minä: ...
Minä: ...
Minä: Noin. Nyt siellä on hieno uusi ulkoasu johon käytin paljon aikaa ja vaivaa! Käy katsomassa.
Ystäväni: Sä käytit siihen kaksi minuuttia.

Hokkaidokurpitsapata

Tämä oli niin hyvää, että haluan jakaa tämän teillekin. (Ja kirjoittaa reseptin johonkin ylös, että osaan tehdä sitä toistekin.)

Hokkaidokurpitsapata

viidelle leipälävelle

Ainekset:
1 hokkaidokurpitsa
1 iso porkkana
1 kesäkurpitsa
1 punainen paprika
purkki säilykeherkkusieniä
400 g jauhelihaa
kookosöljyä

Mausteet:
tuoretta timjamia
soijakastiketta
2 valkosipulin kynttä
zirbeä

Kastike:
turkkilaista jogurttia
paprikajauhetta
kananmunankeltuainen
soijakastiketta
broilerimaustetta

Ohje:
Paista jauheliha kookosöljyssä. (Kannattaa käyttää isoa wokkipannua.) Lisää kypsennetyn jauhelihan joukkoon ohuiksi siivuiksi paloiteltu hokkaidokurpitsa ja porkkana. Kun kurpitsa alkaa olla kypsää, lisää mausteet joukkoon. Lisää loput ainekset joukkoon paloiteltuna. Tarkista maku. Tarjoile riisin kera.

Kastike: Sekoita kaikki ainekset keskenään.

Ps.
Ei ole kuvaa, koska söimme kaiken.

Pps.
Nyt on kurpitsasesonki.

Ppps.
Jos nyt joku ei hoksannut, niin kurpitsat ja porkkana pitää myös kuoria ennen paloittelua.

Homoseksuaali ja pedofiili seksuaalisina olentoina

Monet ihmiset tuntuvat olevan kovin huolestuneita siitä, että "homot poraavat toisiaan perseeseen". Toki, mikäli harrastaa rajua anaaliseksiä jatkuvasti ja ilman liukastetta, on paljon mahdollista, että siitä aiheutuu jonkinlaisia vaurioita. Mikäli ei kuitenkaan keksi mitään muuta tapaa harrastaa seksiä, niin kärsiköön. Kumppania tosin käy sääliksi. Seksuaalisuuttaan voi nimittäin toteuttaa muullakin tavalla kuin työntämällä tappia koloon. Eikä sen kolonkaan tarvitse olla vittu tai peräreikä. Suosittelisin lämpimästi ihan perttiperusheterollekin kokeilemaan jotain muuta kuin sitä perinteistä vaginapenetraatiota, eli yhdyntää. Myös esimerkiksi sormilla voi saada vaginan omistavan henkilön erittäin tyytyväiseksi. Joskus jopa paremmin kuin sillä peniksellä.

Lainsäädännön puitteissa pedofiili ei voi toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan toisen ihmisen kanssa.

Homoseksuaalisuus ja pedofilia lainsäädännössä

Tämän viimeisen osan on tarkoitus olla lähinnä deskriptiivinen, eli kuvaileva, eikä niinkään arvottava. Pyrin ilmaisemaan tässä, miten asiat tällä hetkellä ovat Suomessa, ottamatta kantaa siihen, miten niiden pitäisi olla.

Homoseksuaalisuus ei ole Suomessa laitonta. Pedofilia ei myöskään ole laitonta. Jos seksuaalisen halun kokeminen yhtään mitään kohtaan olisi kriminalisoitu, se tarkoittaisi sitä, että lainsäädäntö tuntisi ajatusrikoksen. Tätä taas ei voida pitää sivistysvaltiolle sopivana lainsäädäntönä.

Seksin harrastaminen alaikäisten kanssa sen sijaan on kriminalisoitu, rikosnimikkeenä "lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö", mutta seksin harrastaminen samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa on sallittua (mikäli suojaikärajat siis ylittyvät). Samaa sukupuolta olevat parit voivat halutessaan saada rekisteröidyn parisuhteen. Alaikäisen kanssa ei lain mukaan saa solmia avioliittoa, mutta joissain tilanteissa on siihen mahdollista saada poikkeuslupa presidentiltä.

Toisaalta en tiedä haluaisivatko pedofiilit edes mahdollisuutta mennä naimisiin rakkauden kohteidensa kanssa, kun huomioi sen realiteetin, että he eivät ole ikuisesti lapsia. Se puolestaan ei liene epäselvää, miten samaa sukupuolta olevien parien suhteen lakia haluttaisiin uudestettavan.

Sitten päästään pornoon. Samaa sukupuolta olevien henkilöiden välisen seksin kuvaaminen, piirtäminen, tietokonemallintaminen ja esittäminen täysi-ikäisille on sallittua. Niin sanotusta lapsipornosta lapsiporno.info sivustolla kerrotaan seuraavaa:

Syyttäjän ei tarvitse todistaa aidon näköistä kuvaa valokuvaksi, vaan tarpeeksi hyvä 3d-mallinnettu teos on automaattisesti laiton vaikka sen voisi todistaa fiktiiviseksi. Epäselvää on mikä on liian yksityiskohtaisten piirrosten asema, lakiteksti sanoo että laittomia ovat "todellisuuspohjaiset" ja "todenmukaiset" kuvat --

Samaiselta sivustolta löytyy lisää asiaa ja pohdintaa lapsipornosta. Kyseistä sivustoa on myös pyritty ajamaan alas sen sisältämän "lapsipornon" vuoksi. Sivuston ylläpitäjän omien sanojen mukaan sivusto ei sisällä lapsipornoa, vaan on tarkoitettu ainoastaan tiedon levittämiseen ja aiheeseen liittyvän keskustelun tukemiseen.

Lyhyesti summaisin tämän sarjan sillä, että vaikka kaikki ei toimikaan kaikkein loogisimmin, niin lainsäädäntö näyttäisi noudattavan samaa linjaa sen kanssa, mitä pidetään perversioina yhteiskunnan normien kautta määriteltynä.

Aiemmat osat:
Homoseksuaalisuus ja pedofilia: kannattava rinnastus?
Homoseksuaalisuus ja pedofilia perversioina osa 1
Homoseksuaalisuus ja pedofilia perversioina osa 2

Aiheeseen liittyen:
Mokomat perverssit
Pedofilia ei ole rikos

Statistiikkaa

Tuon nämä nyt teidänkin hämmästeltäväksenne.

Lukukertoja koko ajalta

Suosituimmat postaukset

Niin.

Satunnaissyyskuulumisia

Taidan tarvita virikkeitä voidakseni olla luova. Nyt speksikauden pyörähtäessä kunnolla käyntiin alkaa myös kiinnostaa omat kirjoitusprojektit. Vielä kun sama into tarttuisi opiskelujuttuihinkin, niin ehkä mä vielä valmistuisin joskus.

Niin ja täälläkin voisi silloin tällöin kirjoittaa asioita.


Ai niin. Tumblr-postaus edelleen vaan kerää lukijoita. Enkä vieläkään tajua miksi. Ookoo.

Mitä...

Mitähän helkkaria täällä on tapahtunut. Yhtäkkiä lukijaluvut pompsahtivat johonkin sataan päivässä, kun yleensä ne pyörivät jossain kympin molemmin puolin. Vallankin lyhyt tumblr-postaus on kerännyt lukukertoja. En muistaakseni ole edes linkannut sitä mihinkään.

Niin oli mulla jotain asiaakin, kun tänne tulin. Halusin vain jakaa kanssanne kirjavinkin ja jännää faktaa susista.

Muok. // Edelleen... Mistä ketusta nää kaikki ovat tulleet? Edes googlen statistiikka ei osaa kertoa muuta kuin, että suurin osa näyttäisi olevan Yhdysvalloista. (Mikä on erityisen hämmentävää, koska täällä on niin kovin vähän yhtään mitään englanniksi, enkä aio muuttaa asianlaitaa.)

Syysstressiflunssa

Olen lukiolaisesta saakka tullut aina kipeäksi koeviikoilla. Suurin osa kaikista lukioajan kokeistani (vallankin matikan) on tehty flunssasta. Jos flunssa ei iskenyt koeviikolla, niin sitten välittömästi sen jälkeen.

Muutama fakta: Olen kipeä. Mulla on liikaa tekemistä. Kahmin aina liikaa tekemistä. Suureksi osaksi siksi, en valmistu tänä syksynä kandiksi. Ei edes harmita.

Olen laiska. Onpahan joku tekosyy sille, että mulla on koko syksylle kolme kurssia. Siis sen lisäksi, että mulla on 17 opintopistettä roikkumassa tekemättömissä esseissä ja pitäisi tehdä itsenäisesti koko viron sivuaine loppuun, kun ne menivät lakkauttamaan sen Oulun Yliopistosta. Hmm.

(Btw. Lisää kiinnostavaa tekstiä yliopistosta.)

Tänään alan tosin voimaan jo paremmin. En silti jaksa kirjoittaa tällä erää mitään tämän henkevämpää.

Vielä vähän homoista

Ajatellaan, että olisi joku tärkeysjärjestyksessä melko vähäpätöinen asia, mutta monet ihmiset kuitenkin suurella intohimolla haluaisivat viedä sen läpi. Se ei vaikuttaisi niiden ihmisten elämään mitenkään, jotka sattuvat olemaan tästä eri mieltä. Asian hoitamiseen menee jonkun verran resursseja, mutta sen jälkeen resursseja vapautuisi taas muihin tehtäviin. Sen sijaan, jos asiaa kiihkeästi vastustetaan, sen hoitaminen pitkittyy. Ei esty, sillä liian monet ihmiset ovat sen puolella, mutta pitkittyy ja sen vuoksi siihen menee vielä enemmän resursseja, joita voitaisiin jo käyttää tärkeämpienkin asioiden hoitamiseen. Mitä tässä tilanteessa asian vastustajien kannattaisi tehdä?

Niin. Varmaan vittu keskittyä johonkin tärkeämpään.

Uni

Sain töitä sairaalasta. Minun ja muutamien muiden tehtävä oli ohjeistaa joitain lapsia. Ohjeistin lasta jotenkin oudosti ja sairaalassa tunnuttiin päättäneen, että olen psyykkisesti sairas. Olin tästä kovasti eri mieltä. Pääsin livahtamaan sairaalasta. Minua vastaan ovella tuli joku hoitaja, joka katsoi minua oudosti. Tajusin, että minulla ei ole kenkiä. Sanoin siitä itse ja menin etsimään omia kenkiäni. Kenkäni eivät olleet siellä, minne olin ne jättänyt ja tajusin henkilökunnan vieneen ne pois estääkseen minua lähtemästä. Koska oli kesä, elokuu, niin siitä ei kuitenkaan ollut mitään apua.

Menin kotiin kävellen. Koti ei ollut kaukana. Laitoin kengät jalkaan ja otin jotain muuta tarpeellista mukaan. Tiesin, etten voi viipyä pitkään. Jostain syystä tiesin myös, että he arvioivat ihmisten hulluutta sillä, miten ne liikkuvat ja että käveleminen olisi aika hullua. Ensin ajattelin ostaa auton, mutta sitten tajusin, ettei sekään olisi kovin järkevää, joten päätin pyöräillä. Mietin, minne menisin piiloon ja päätin mennä setäni luokse, sillä tiesin hänen olevan niin jäärä, ettei hän suostuisi kertomaan psykiatreille mitään minusta.

Lyhyesti pedofiliasta ja lapsipornosta

Hyvin paljon asioista, joita haluaisin tästä sanoa on kiteytetty tähän.

Pieni kysymys, mitä väärää on runkata materiaalille, jonka tekemisessä ei ole vahingoitettu ketään? Kuten vaikka kirjoitettu tai piirretty porno yleensä on. Minusta silloin on toissijaista se, että mitä se materiaali muutoin sisältää. Seriously. Netissä on paljon härskimpääkin kamaa, mille ihmiset runkkaa kuin piirretty lapsiporno, eikä siitä edes puhuta.

Ja jos teille ei ole vielä tuttuja:
https://lapsikohteinen.wordpress.com/
http://lapsiporno.info/

Ei mulla muuta. Paitsi, että pahoittelen sarjan "Homoseksuaalisuus ja pedofilia" lainsäädännöllisen osan viivästymistä.

Kauhukeskiviikko: satunnaista

Ehkäpä täältä ja täältä löydätte jotain sopivan karmaisevaa tälle päivää...

Randomkuulumisia ja matkailevia bindereitä

Sain viimein aikaiseksi pestyä pyykkiä. Sitä ennen jouduin käyttämään muutaman päivän ihan rintaliivejä. Hello, world. I've boobs again... En arvosta. Joten pesin ne kaksi binderiäni, jotka löysin. Omistan viisi binderiä. (Binderi on siis se vaatekappale, jolla voi turvallisemmin litistää rintansa.)

Pienen selvitystyön jälkeen, loppujen kolmen binderin sijainnit ovat suunnilleen selvillä. Ja kaikki lienevät piakkoin matkaamassa Ouluun. Yksi on vasta tulossa Alankomailta. Tilasin sen jo joskus heinäkuussa Danaelta, mutta tapahtui jokin sekaannus postin ja vanhempieni kummallisen näköisen osoitteen kanssa. No, nyt se on kuitenkin tulossa Ouluun ja tänne Danae on ennen toimittanut ihan moitteettomasti bindereitä.

Yksi binderi jäi vanhempieni luo noin 500 kilometrin päähän etelään. Se taisi olla pyykissä lähtöpäivänäni. Ja yhden binderin sijainniksi varmistui eräs lappilainen koti noin 500 kilometrin päästä pohjoisesta, ystäväni luota.

Että näin. No sainpa nekin nyt selvitettyä. Lisäksi sain tehtyä paljon muitakin tarpeellisia asioita, kuten:

- soiteltua pankkiin uudesta pankkikortistani. He ilmoittivat, että voin hakea sen heidän luotaan. (Eli vanhempieni lähettyviltä... noin 500 kilometrin päästä nykyisestä sijainnistani.) Onneksi he voivat pistää sen tulemaan postissa.

- soiteltua YTHS:ltä hammaslääkäriajan. Mokomat menivät perumaan sen keväälle sovitun. Vitutti. Mulla menee aina ihan tuhottomasti aikaa saada aikaiseksi soittaa erinäisiin virastoihin. Sitten menee vielä lisää aikaa siihen, että on se hammaslääkäriaika oikeasti. Onneksi sain sen kuitenkin syyskuun loppuun. Ja siis noin vuosi sitten huomasin tarvitsevani hammaslääkäriä. Siinä sitten meni kivasti puolisen vuotta hankkia se lääkäriaika. Muutama kuukausi siihen varsinaiseen aikaan ja sitten se vielä peruttiin. Ei nyt oikein toimi tää. Kummassakaan päässä puhelinyhteyttä. Luultavasti vielä vähemmän tässä päässä.

- käytyä kaupassa. Oikeasti. Jääkaapissa oli porkkanoita ja suolakurkkuja.

- pyykättyä. Kuten tuli todettua.

- nähtyä ihmisiä. Aiemmin myös juoksin erinäisissä kokouksissa ynnä muissa.

Ja lisäksi kaikka muuta pientä ja tarpeellista. Vielä kun seuraavat asiat jaksaisi pistää kuntoon:

- Opinnot (ilmoitautua kursseille ja tehdä ne aiemmin mainitut rästiesseet. )
- Pienryhmäohjausjutut. Olen tuutorina syksyllä aloittaville opiskelijoille ja siitä pitäisi katsoa juttuja toisen tuutorin ja opettajan kanssa.
- Kaikkea pientä kivaa ja vähemmän kivaa mutta tarpeellista liittyen speksiin.
- Sama kuin ylläoleva, mutta liittyen yhteen toiseen projektiin, jonne menin lupautumaan maskeeraajaksi. (Enkä vieläkään ole varma miksi, mutta oh well.)
- Diaesitys yhteen perhejuhlaan
- Pari blogimerkintää, jotka ovat olleet roikkumassa.
- Varmaan vielä jotain muuta, jonka olen jo unohtanut.

Kauhukeskiviikko: sarjakuvia

Mun oli tarkoitus sanoakin näistä jotain, mutta en jaksa. Joten olkaapa hyvät. Testattuja kauhusarjakuvia.

Milk for the ugly

OpenAwesome

False Positive

Kauhukeskiviikko

Olen nyt törmännyt moniin piirroselokuviin, joita ei mitä ilmeisemmin pitäisi näyttää lapsille, mutta joita lapset ovat katsoneet silti ja jotka ovat erittäin häiritseviä ja traumatisoivia. Tässä muutama niistä.

Plague dogs
Kertoo koe-eläiminä olleista koirista, jotka karkaavat tutkimuslaboratoriosta. Häiritseviä kohtauksia, psyykeen järkkymistä ja muuta mukavaa.

Watership down
Kanit joutuvat etsimään uuden elinalueen. Kaikki eivät selviä matkasta. Lisäksi mukana on outoja harhoja ja natsipupuja. Tätä ainakin tuli Suomessakin joskus telkkarista.

Felidae
Kulmakunnan kissoja tappaa joku tai jokin ja juuri mestoille muuttanut, naurettavan hyvännäköinen kastroimaton kolli alkaa selvittää tapausta. Se myös näkee todella häiritseviä unia. Siis oikeasti.

Sukupuolikas termiviidakkoveitsi

Sukupuolisuudesta puhuessa kannattaa toisinaan varoa sanojaan, sillä aihe on joillekin ihmisille herkkä ja henkilökohtainen. Sen lisäksi, ettei ole kiva ehdoin tahdoin loukata ketään, asioista puhumista helpottaa myös huomattavasti jos on niille jotain termejä. Siksi olen koostanut pienen sanaston, jota tulen käyttämään jatkossa kirjoittaessani tässä blogissa sukupuolisuudesta ja siihen liittyvistä ongelmakohdista.

Transsukupuolinen:
Henkilö, joka kokee ristiriitaa suhteessa syntymässä määriteltyyn sukupuoleen. Eli esimerkiksi henkilö, jonka kätilö on julistanut olevan tyttö, mutta joka ei koe tyttöyttä/naiseutta oikeaksi kategoriaksi omalle identiteetilleen. Tätä termiä käytetään myös muilla tavoilla, joista kerroin tarkemmin aiemmassa merkinnässäni. Tämä on kuitenkin merkitys, jossa minä käytän transsukupuolisuutta jatkossa. "Trans" latinankielisenä sanana viittaa jonkin toisella puolen tai ulkopuolella olemiseen.

Transihminen:
Yksinkertaisimmillaan ilmaistuna transsukupuoliset ja transvestiitit.

Transvestiitti:
Henkilö, jolla on useampi kuin yksi sukupuoli-identiteetti, jota hän ilmaisee.

Genderfluid:
Henkilö, jonka sukupuolinen kokemus ja ilmaisu vaihtelee ja muuttuu jatkuvasti. Tavallisesti vaihtelu tapahtuu jonkin yksilöllisen skaalan sisällä. Tälle olisi tietysti vinkeää keksiä joku suomenkielinen vastine. Sukupuolineste kuulostaa lähinnä epäilyttävältä. Sukupuolihuolimaton on yksi termi, joita jotkut genderfluidit käyttävät itsestään. Ilmaisua saattaa tosin käyttää myös jotkut muut transihmiset.

Binäärinen sukupuoli:
... on henkilöillä jotka kokevat olevansa miehiä tai naisia. Binääri viittaa sanana kaksijakoisuuteen.

» Binäärinen transsukupuolinen:
A) on mieheksi syntymässä määritelty henkilö, joka kokee olevansa nainen, eli transnainen (käytetään sukupuolenkorjausprosessin yhteydessä myös englannista tullutta lyhennettä mtf, male to female)
B) naiseksi syntymässä määritelty henkilö, joka kokee olevansa mies, eli transmies (käytetään sukupuolenkorjausprosessin yhteydessä myös englannista tullutta lyhennettä ftm, female to male)

Ei-binäärinen sukupuoli:
... on henkilöillä jotka määrittelevät sukupuoli-identiteettinsä joksikin muuksi kuin mieheksi tai naiseksi. On myös henkilöitä, jotka ilmaisevat sukupuolista kokemustaan esimerkiksi "muunsukupuoliseksi mieheksi" ja he saavat itse asiayhteydestä riippuen päättää, missä määrin he mieltävät kuuluvansa binääristen vai ei-binääristen joukkoon. Tällä hetkellä kaikki sukupuoleltaan ei-binääriset ovat minun määrittelyni mukaan myös transsukupuolisia, sillä Suomessa ei tunnusteta muita sukupuolia kuin mies ja nainen.

Ilmauksia joilla ei-binäärisesti sukupuolensa määrittävät henkilöt saattavat luonnehtia sukupuolisuuttaan: neutraali, sukupuoleton, androgyyni, muunsukupuolinen, intersukupuolinen.

AFAB:
Assigned female at birth = Määritelty syntymässä naiseksi. Suomenkielisenä vastineena käyttäisin mieluiten ilmausta "naaras", sillä sen voi nähdä viittaavan identiteetistä riippumattomaan joukkoon biologisia ominaisuuksia. Nainen, tai naiskehoinen viittaa monien transihmisten mielestä liian selkeästi siihen, että tietynlaisella identiteetillä varustetulla pitäisi olla tietynlainen keho.

AMAB:
Assigned male at birth = Määritelty syntymässä mieheksi. Suomenkielisenä vastineena käyttäisin mieluiten ilmausta "koiras", sillä sen voi nähdä viittaavan identiteetistä riippumattomaan joukkoon biologisia ominaisuuksia. Mies, tai mieskehoinen viittaa monien transihmisten mielestä liian selkeästi siihen, että tietynlaisella identiteetillä varustetulla pitäisi olla tietynlainen keho.

Estrovartalo:
Vartalo, jonka ruumiinmuotojen ja sukupuolisten tuntomerkkien muokkaantumiseen estrogeeni on ollut hallitsevana tekijänä. Tällainen on henkilöillä, jotka joko tuottavat itse kehossaan naaraille tyypillisen määrän estrogeeniä, tai joilla se on lääkityksenä sukupuoliristiriidan hoitoon.

Testovartalo:
Vartalo, jonka ruumiinmuotojen ja sukupuolisten tuntomerkkien  muokkaantumiseen testosteroni on ollut hallitsevana tekijänä. Tällainen on henkilöillä, jotka joko tuottavat itse kehossaan koiraille tyypillisen määrän testosteronia, tai joilla se on lääkityksenä sukupuoliristiriidan hoitoon.


HUOM.!
Näitä termejä siis käytän tässä blogissa kirjoittaessani aiheesta. Mikäli keskustelet itse jonkun transihmisen kanssa, on silloin häntä kutsuttava niillä termeillä, joilla hän itse toivoo itseään nimitettävän. Asiasta voi tarpeen vaatiessa myös kysyä. Väärillä termeillä kutsuminen voidaan kokea loukkaavaksi.

MINUSTA:
Itse olen tämän terminologian mukaan ei-binäärinen, genderfluid transsukupuolinen. Olen myös AFAB, määriteltävissä siis naaraaksi, ja minulla on ainakin vielä toistaiseksi estrovartalo.

Olen tässä blogissa nimittänyt itseäni lähinnä muunsukupuoliseksi, mutta yleisesti ottaen en lainkaan pahastu muistakaan ei-binäärisistä tai sukupuolineutraaleista termeistä. Veljeni taitaa edelleen pitää minua digimonina. Koska sukupuolikokemukseni liippaa välillä hyvin läheltä mieskategoriaa, niin en koe myöskään miesidentiteetille sopivaksi miellettyjä ilmauksia varsinaisesti epämiellyttäväksi. Naiseuteen liittyviä sanoja taas pyytäisin välttämään minusta puhuttaessa, sillä vieroksun syntymässä määritellyn sukupuoleni binäärikategoriaan identifikoitumista voimakkaammin kuin siihen toiseen binääriseen sukupuoleen.

Transsukupuolisuuden merkityssisällöstä

Transsukupuolisuutta ja transseksuaalisuutta käytetään lääketieteellisessä ja juridisessa määrittelyssä sukupuolenkorjausprosessin yhteydessä. Kummankin termin käytöstä on kuitenkin vääntöä heidän keskuudessaan, jotka kyseisten termien kanssa enemmän ovat joutuneet tekemisiin. Avaan tässä merkinnässä hieman, mistä on kyse ja mitä pidetään ratkaisuna.

Vanhemman termin "transseksuaalisuuden" epäsopivuudesta vallitsee jo varsin vankka yhteisymmärrys. Sukupuolikokemuksella ja seksuaalisuudella ei ole varsinaista yhteyttä, vaan kyseinen termi on suomeen huonosti istuva käännös englannin termistä. Englannin kielen "sex", kun nimittäin tarkoittaa tässä yhteydessä sukupuolta, eikä seksuaalisuutta.

Sitten mennään paljon monimutkaisemmin selitettävään termiin "transsukupuolinen". Tällä hetkellä kyseisen termin luonne on hyvin pitkälle on diagnostinen; diagnoosin f64.0 nimi on transsukupuolisuus ja se on diagnoosi, joka antaa ihmisille pääsyt kaikkiin sukupuolenkorjaushoitoihin ja juridisen sukupuolen vaihtamiseen. Kriteerit ovat HUS:in mukaan: 

DIAGNOSTISET KRITEERIT ICD-10 F64.0 TRANSSUKUPUOLISUUS 

A. Halu elää ja tulla hyväksytyksi vastakkaisen sukupuolen edustajana. Tavallisesti tähän liittyy toive saada kirurgista ja hormonaalista hoitoa oman ruumiin muuttamiseksi mahdollisimman samankaltaiseksi kuin toivottu sukupuoli. 

B. Transseksuaalisen identiteetin kokemus on kestänyt vähintään kaksi vuotta. 

C. Kyseessä ei ole muun mielenterveyshäiriön, esimerkiksi skitsofrenian oire tai kromosomipoikkeavuus. 

Tähän ollaan hakemassa muutosta ja on muun muassa esitetty, että diagnoosin nimeksi vaihdettaisiin "sukupuoliristiriita" ja sisältöä olisi rukattu paremmin muunsukupuolisten hoidontarpeet huomioon ottavaksi. Myös siihen ollaan hakemassa muutosta, että tarvitsee diagnoosin f64.0, jotta voi vaihtaa henkilöturvatunnuksen. Aino Mattila, Tampereen transpolin ylilääkäri, jonka kanssa itse keskustelin, oli sitä mieltä, että henkilöturvatunnus ja juridinen sukupuoli olisi yksilön ja hallintokoneiston välinen asia, eikä kuuluisi diagnostiikan piiriin. Tämä muutos siis koskisi lakia 'transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta'. Jos minulta kysytään, niin saisivat vaihtaa samalla lain nimen.

Tässä on nyt siis se ongelma, että "transsukupuolisuus" tulkitaan tällä perusteella pelkästään selkeästi kaikki korjaushoidot ja toisen hetun haluavien transmiesten ja transnaisten ominaisuudeksi - mutta diagnoosin "transsukupuolinen" tarvitsee jokainen, joka haluaa henkilöturvatunnuksen vaihdon ja/tai joitain tiettyjä osia korjaushoidoista. Joitain hoitoja on toisinaan mahdollista saada myös diagnoosilla f64.8 muu sukupuoliristiriita, mutta se tuntuu vaihtelevan. Selkeämpi ja yhteneväisempi olisi siis yksi diagnoosi "Sukupuoliristiriita", jonka diagnosoinnin yhteydessä pohdittaisiin, mitkä ovat tarpeellisia hoitoja.

Tällöin 'transsukupuolisuuden' luonne diagnostisena terminä purettaisiin. En myöskään keksi mitään sopivaa korviketta sisällölle "sukupuolenkorjausprosessissa oleva henkilö". Itse olen tähän asti käyttänyt ilmausta transsukupuolinen, mutta tiedostan sen ongelmallisuuden.

Ihmiset käsittelevät ilmausta 'transsukupuolinen' identiteettiä kuvaavana sanana, eivätkä välttämättä halua identifioitua transsukupuolisiksi, vaikka olisivat sukupuolenkorjausprosessissa. Toisaalta on myös ihmisiä, jotka identifioivat itsensaä transsukupuolisiksi, vaikka eivät ole korjausprosessissa tai hakeutumassa korjausprosessiin. Kyseisiä ihmisiä on myös usein järjestelmällisesti sukupuolitettu väärin heidän koko elämänsä, joten ulkopuolinen määrittely "transsukupuolinen" saattaa tuntua jopa henkiseltä väkivallalta. Toisaalta jotain termejä olisi kuitenkin voitava käyttää ihmisjoukoista, yksittäisten ihmisten omasta identifikaatiosta huolimatta. Mikään termi on tuskin sellainen, että koko sen kuvaama ihmisjoukko kokisi sen omakseen (paitsi jos joukko on varsin pieni). Edes termiä "ihminen" eivät kaikki ihmiseksi määriteltävät olennot koe omakseen. Jotain suuntaviivoja olisi siis tehtävä julkiseen keskusteluun.

On myös oma keskustelunsa, onko tarpeellista ylipäätään kehittää omaa termiä, kun asian voi ilmaista myös sanomalla 'sukupuolenkorjausprosessissa oleva henkilö'. Itse asiassa sekin sopisi minulle aivan hyvin. Transsukupuoliselle olisi mahdollista nimittäin antaa myös laajempi merkitys, jolle olisi myös nykyisin yhteiskunnassa enemmän käyttöä.

Transsukupuolista olisi mahdollista käyttää merkityksessä "henkilö, joka kokee ristiriitaa suhteessa syntymässä määriteltyyn sukupuoleen". Transsukupuolisista siis osa saattaisi olla prosessissa ja osa ei ja käyttäisin sitä erotuksena henkilöistä, jotka eivät koe ristiriitaa syntymässä määritellyn sukupuolen kanssa. Tälle asialle pitäisin ainakin toistaiseksi tarpeellisena omaa termiä, sillä nämä asiat eivät ole kovin tuttuja suurelle osalle ihmisistä, jotka eivät itse koe sukupuoliristiriitaa. Yhteiskunnassa, jossa syntymässä määritellyn sukupuolen ei automaattisesti oletettaisi vaikuttavan suunnilleen kaikkeen ihmisessä, tällaiselle termille ei välttämättä olisikaan käyttöä.

Tässä siis yksi ehdotelma siitä, miten termiä "transsukupuolisuus" voisi käyttää.

Linnunmaitoa enpäs sano missä

Tästä piti tulla jonkinlainen hyvinvointipostaus jonka pointti olisi ollut se, että en osaa. Nyt ei kuitenkaan enää huvita kirjoittaa hammaslääkäriajan varaamisesta, korvavaikusta ja nukkumisesta. Paitsi, että on huomattavasti inhimillisempää mennä töihin seitsemään, kun on melkein kolme kuukautta opetellut kääntämään unirytmiään niin, että menisi töihin kuuteen.

Työt alkavat lähestyä loppuaan ja Oulu kutsuu jälleen. Vielä kolme päivää töitä. Olen tällä hetkellä vanhainkodilla ja siellä on tullut jo törmättyä mielenkiintoisiin tilanteisiin. Kuten rollaattorirallin harrastajaan, joka mieluummin vittuilee siivoojalle kuin sosialisoi jälkikasvunsa kanssa. (Mää varmaan ottaisin tuon vinkkinä käydä vähän harvemmin vierailemassa. Mut taidankin olla molopää.)

Sitten tuli käytyä myös ehkä viikon hämmentävin keskustelu:

- On kyllä ollut lämmintä. Järvivedetkin on kuin linnumaitoa.
- Mikä on linnunmaitoa?
- Järvivedet.
- Jaa. Kuulin väärin.
- Mitä sä kuulit?
- En mä kehtaa sanua.

Ookoo. Tämä oli jopa hämmentävämpi kuin keskustelu aseksuaalisuudesta kaverin kanssa.

Yritän huomenna saada aikaiseksi kirjoittaa uuden osan homoseksuaalisuudesta ja pedofiliasta. Mulla on ainakin lainsäädännöllinen puoli vielä käsittelemättä. Ja mun pitäisi vielä jotain vänistä tasa-arvoisesta avioliittolaistakin.

Tardis ja taas uusi maailmanloppu

Nukuin teltassa, koska oli liian kuuma.

Olin Dr. Whon (sen tummahiuksisen, jonka seikkailuita tulee tällä hetkellä Suomessa telkkarista iltapäivällä) kanssa jollain tuhoutuvalla planeetalla. Jostain mystisestä syystä tohtori ei voinut lähteä sieltä vielä, mutta minun oli välttämätöntä käydä siirtämässä Tardis hetkeksi turvaan ja tulla hakemaan häntä myöhemmin.

Mukanani oli myös joku muu, joka oli ollut vähemmän tohtorin mukana. En oikein osannut käyttää Tardiksen ohjausjärjestelmää, joten tein jotain ja toivoin parasta. Päädyimme jonnekin muualle, eikä minulla ollut aavistustakaan, miten päästä takaisin.

Uusi paikka oli jonkinlainen eteläeurooppalainen hotelli, jossa meidän oli jostain syystä liikuttava parvekkeelta toiselle halutessamme kulkea huoneesta pois.

Annas plikka jaffa

Olin eilen illalla talkootöissä yhden seuran kahviossa. Itse hommahan ei ole mitenkään ihmeellisen hienoa, jännittävää tai kamalaa. Enimmäkseen lähinnä tylsää aikoina kun ei tule asiakkaita. Mutta itse asiakkaat varmaan antoivat mulle harmaita hiuksia. Vallankin ne harmaantumaan päin olevat miehet, jotka olivat omasta mielestään ihan hirvittävän hauskoja.

Se ei itsessään edes ollut erityisen raflaavaa minunkaan mielelleni ja melkein hauskojen juttujen kuuntelemiseen ja niihin vastaamiseen mulla on nyt jo pitkä koulutus. (Lol. Elämäm koulu.) Mutta se tuntui jotenkin absurdilta, kun kaikki järjestäinsä  sanoivat plikaksi.

Suomessa on hieno, laaja valikoima sukupuolineutraaleja ilmaisuja, joita voi käyttää hyvin luontevasti; käyttäisivät niitä. Tyttö, likka, plikka (ja monet monet muut) ovat kaikki ilmaisuja, joita en ole koskaan kokenut omakseni ja minun mielestäni vaatii jo mielikuvitusta ja vaivannäköä identifioida minua sellaiseksi. Mulla oli kuumasta säästä huolimatta binderi, miesten kauluspaita ja shortsit, joiden alta pilkotti karvaiset sääret miesten sandaaleissa. Omasta mielestäni olin vähintäänkin neutraalin näköinen ilmestys.

Mutta ei. Plikka.

Vittu. Mä tiedän, tavallaan, että en kai mä voi odottaa ihmisiltä oikeaa sukupuolista identifiointia, jos mä en ole sanonut niille mitään. Mutta arvatkaa jaksanko mä selittää jokaiselle illan aikana tapaamalle kolmisenkymmenelle ukolle sukupuolisesta moninaisuudesta? Ja arvatkaa tekeekö se plikasta yhtään vähemmän sietämättömän tuntuista? Arvatkaa helpottaako se sosiaalista dysforiaa, että tietää ettei suunnilleen kukaan edes tiedä, että sun sukupuoli on olemassa.

No totta vitussa ei.

Mikä passisukupuoleni oikein kavalsi näille ihmisille? Oliko se se, että olin töissä kahviossa, joka on tietenkin naisten homma? Vai kenties ääneni? Tai näiden kahden kombinaatio? Plikoittelijat tuntuivat olevan niin hirvittävän varmoja asiastaan, kuin heidän mielessään ei olisi koskaan edes kuiskannut ajatus siitä, että en välttämättä olisikaan plikka.

Vituttaa. Ääneni olisi naiselle itsessään jo melko matala (paitsi silloin jos menen lukkoon). Mutta se on naisen ääni. Ja ihmiset identifioi mut aina, väistämättä, naiseksi tällä äänellä. Mä tosiaan tarvitsen ne testot. Äänidysforia. Se on yksi ehkä sosiaalisen puolen dysforioista pahimpia. En voi edes komentaa teinejä painumaan helvettiin meidän pihalta kuulostaen vakuuttavalta. Tuli sekin testattua eilen illalla. En tiedä eivätkö ne sitten oikein tajunneet, että kyllä mä kuulen jos ne ajavat niillä helvetin päristysperkeleillään vain meidän pihatien päähän. Vittu. Ne kuulee meidän pihasta kolmen kilometrin pääsän kiitos vesistöjen.

En halua olla kaapissa. Mutta kaikille helvetin ihmisille ulostuleminen on aivan järjettömän raskasta ja epäkiitollista hommaa.

Muoks.
En tykkää ongelmista, joten ratkaisin sen.

Fuck this shit. Jos jollekin ei kelpaa, niin olkoon.

Homoseksuaalisuus ja pedofilia perversioina osa 2

Käsittelen siis toista tapaa määritellä perversio ja pohdin sen kautta, ovatko homoseksuaalisuus ja pedofilia sellaisia. Ensimmäinen osa pohdintaa homoseksuaalisuuden ja pedofilian perversioudesta on luettavissa täältä. Syy, miksi rinnastan nämä kaksi toisiinsa löytyy puolestaan täältä.

Toinen tapa määritellä perversio, on "epätarkoituksenmukainen toiminta". Jotta voimme pohtia sitä, mikä on epätarkoituksenmukaista seksuaalisuutta, on meidän ensin pohdittava mikä on seksuaalisuuden tarkoitus.

Mikäli ainoana tarkoituksena seksuaalisuudelle pitää lisääntymistä, se tekee kaikesta ei-lisääntymiseen johtavasta seksuaalisesta toiminnasta perverssiä. Kuten esimerkiksi ehkäisystä, suuseksistä, masturbaatiosta ja lisääntymisiän ylittäneiden ihmisten seksistä. Tällä periaatteella biologisesti samansukupuolisen henkilön kanssa parittelu on perverssiä, mutta lisääntymiskykyisen lapsen kanssa seksin harrastaminen ei ole perverssiä.

Ei kuitenkaan liene mielekästä pitää lisääntymistä seksuaalisen kanssakäymisen ainoana tarkoituksena; ihmiset ja muutamat muut eläinlajit harrastavat sitä siinä määrin mielellään myös silloin kun sen ei ole tarkoitus johtaa lisääntymiseen. Mielihyvä onkin seuraava tarkoitus, jota seksuaalisuus voi palvella. Lähden seuraavassa pohdinnassa liikkeelle siitä olettamuksesta, että mielihyvä olisi seksuaalisen kanssakäymisen tarkoituksena jokaiselle osapuolelle.

Vapaaehtoinen homoseksuaalinen kanssakäyminen varsin todennäköisesti tuottaa mielihyvää ja on oletettavaa, että se tuottaa sitä molemmille osapuolille.

Jos pedofiili toteuttaa seksuaalisuuttaan esimerkiksi masturboimalla se tuottaa pedofiilille mielihyvää. Puolestaan esimerkiksi masturboimisen kieltäminen tai siitä syyllistäminen ovat perverssejä, mikäli mielihyvää pitää seksuaalisuuden tarkoituksena. Seksuaalinen kanssakäyminen lapsen kanssa on hieman kimurantimpi pohdinnan aihe. Kokeeko lapsi mielihyvää seksuaalisen kanssakäymisen seurauksena? Monet pedofiilit kovasti varmaankin haluaisivat uskoa niin, sillä se tekisi seksuaalisesta kanssakäymisestä oikeutetumpaa ja tällä periaatteella vähemmän perverssiä. Seksuaalisen kanssakäymisen on kuitenkin todettu olevan haitallista lapsen seksuaalisuuden kehittymiselle. Vaikka se siis hetkellisesti saattaisikin aiheuttaa mielihyvää, se kuitenkin haittaa mielihyvän kokemista myöhemmin. Tällöin sitä voidaan pitää perverssinä. Samalla periaatteella myös raiskausta voidaan pitää perverssinä.

Seksuaalisuuden tarkoituksena voi pitää myös suhteen lähentämistä. Homoseksuaalisessa suhteessa se ymmärtääkseni toimii samoin kuin heteroseksuaalisessa suhteessakin. Seksuaalinen kanssakäyminen alaikäisen kanssa on hieman monimutkaisempi homma. Vastentahtoinen tai pakotettu seksuaalinen kanssakäyminen ei varmastikaan lähennä suhdetta minkään ikäisenä. Lapsi tai nuori on yleensä aikuista helpompi suostutella tai pakottaa seksiin myös vastoin tämän tahtoa. En tarkasti osaa sanoa, mitä lapsen psyykkeessä tällöin tapahtuu, mutta ehkä jotain kertoo se, että hyväksikäytetyt lapset ovat usein muita ikätovereitaan sulkeutuneempia.

Äkkiseltään en keksinyt muita tarkoituksia seksuaaliselle kanssakäymiselle, vaikka niitäkin on varmasti esitetty. Jos teille tulee jotain mieleen, niin kertokaa. Sitten voidaan pohtia vähän lisää aihetta.


TL;DR:
Se onko homoseksuaalisuus tai pedofilia perverssiä riippuu siitä, mitä pitää seksuaalisen kanssakäymisen tarkoituksena.

Homoseksuaalisuus ja pedofilia perversioina osa 1

Ovatko homoseksuaalisuus ja pedofilia perversioita? Ja millä perustein ovat tai eivät ole? (Mikäli haluat tietää, miksi teen tämän rinnastuksen, suosittelen lukemaan edellisen blogimerkintäni.) Vertailen siis tässä blogimerkinnässä homoseksuaalisuutta ja pedofiliaa siitä näkökulmasta missä määrin ne ovat perversioita. Käyttämäni perversion määritelmä löytyy myös blogistani.

Perversiolle on siis kaksi määritelmää. Pohditaanpa asiaa ensiksi ensimmäisen määritelmän mukaan. Ovatko homoseksuaalisuus ja pedofilia siis häiriöitä, poikkeavuuksia normaalitilasta? Mutta mikä on normaali?

Perversio poikkeavuutena

Wikipedia antaa kolme suhteellisen relevanttia lähestymistapaa:

• tilastollisessa mielessä tavanomainen, yleinen
• lääketieteessä: tila tai kokeen tulos, joka ei viittaa sairauteen
• yhteiskuntatieteissä: normien mukainen käyttäytyminen.

Tilastoista olisi helpoin lähteä liikkeelle, joten otan sen viimeiseksi. Sen sijaan otan ensimmäiseksi yhteiskuntatieteet. Normeista sanotaan samassa lähteessä seuraavaa:

Sosiaaliset normit kuvaat vakiintuneita ja hyväksyttyjä toimintamalleja toimimiseen, pukeutumiseen, kommunikaatioon ja ulkoiseen olemukseen. Normit vaihtelevat ajan kuluessa ja ovat yleensä ikäryhmä-, sosioekonomis- tai sukupuoliriippuvaisia. Ryhmien normit eivä välttämättä ole missään tekemisissä toistensa kanssa.

 Eli normit vaihtelevat ryhmittäin ja muuttuvat ajan myötä. Joissain ryhmissä homoseksuaalisuus on vastoin normeja ja joissain - yhä useammissa - puolestaan ei. Pedofilia on vastoin useimpien ryhmien normeja. Tällä perusteella siis pedofilia enimmäkseen on perversio ja homoseksuaalisuus on ja ei ole perversio. Tämä lähestymistapa tekee perversion käytännössä mielipidekysymykseksi. Esimerkiksi kavereideni keskuudessa perussuomalaisten äänestäminen on vastoin normia. Onko perussuomalaisten äänestäjät siis perverssejä? Minusta tämä on kohtalaisen tympeä tapa määritellä asioita. Otetaanpa siis seuraava vaihtoehto.

Tila- tai kokeen tulos joka ei viittaa sairauteen. Nyt päästään takaisin siihen määrittelytapaan, jota edellisessä merkinnässä karsastin ja jonka sivuutin sillä verukkeella, etten tiedä aiheesta riittävästi. Homoseksuaalisuus on jossain vaiheessa määritelty sairaudeksi, mutta enää ei ole. Silloin sitä voitaneen pitää lääketieteellisessä mielessä normaalina. Eli ei-perverssinä. Pedofiliaa taas nykyisin pidetään sairautena, joten sitä siis ei pidetä lääketieteellisessä mielessä normaalina. Eli se olisi tällä perustein perverssiä. Sitä en sitten tiedä, millä perustein mikäkin luokitellaan sairaudeksi. Sekin vaikuttaisi olevan aika- ja kulttuurisidonnaista.

Biologisessa mielessä wikipedia sanoo sairauden viittaavan 'mihin tahansa organismin epänormaaliin, toimintaa haittaavaan tilaan'. Haittaako pedofilia toimintaa ja mitä toimintaa? Siihen en osaa vastata.

No niin, sitten viimeinen normaalin määrittelytapa. Homoseksuaalisuuden ja pedofilian tavanomaisuus. Tämän määrittelyn kanssa tulee ongelmalliseksi se, että kovin tarkkoja tilastoja vallankin pedofiilien määrästä on mahdotonta saada. Lisäksi pitäisi määritellä se, miten suuri osuudella jokin ominaisuus on oltava, jotta sitä voidaan pitää tavanomaisena. Jälleen kerran käytän laiskuuttani lähteenäni wikipediaa, jonka mukaan homoseksuaaleina itseään pitävien osuus väestöstä, nuorten keskuudessa, tutkituissa OECD-maissa on nykyisin 0,6% - 2%. Wikipedian mukaan pedofilian esiintyvyyttä väestössä ei tunneta. Toisesta lähteestä kuitenkin sain tilastoa, että 'Noin 3,3 prosenttia miehistä kertoi tunteneensa seksuaalista kiinnostusta alle 16-vuotiaisiin ja 0,2 prosenttia alle 12-vuotiaisiin'.

Tämän perusteella voisi sanoa, että seksuaalisen kiinnostuksen kohdistuminen alaikäisiin on tavallisempaa, kuin homoseksuaaliksi identifioituminen. Toisaalta pedofilian lääketieteellisen määrittelyn kattaakseen, olisi mielekkäämpää käyttää jälkimmäistä prosenttilukua, eli 0,2:ta, joka on selkeästi pienempi kuin homoseksuaaleiksi identifioituneiden määrä. Myös kysymyksenasettelu todennäköisesti vaikuttaa tilastoon erotusta kaventavasti. Homoseksuaaliksi identifioituminen ja samaan sukupuoleen seksuaalisen halun kokeminen ovat kuitenkin eri asioita ja jälkimmäinen lienee yleisempää kuin identifiointi. Tähän joukkoon nimittäin kuuluu myös esimerkiksi biseksuaalit.

Lisää erilaisia tilastoja: The Telegraph - Paedophilia is natural and normal for males, The prevalence of pedopfilia

Ehkäpä alle viittä prosenttia ei voida pitää normaalijakauman mukaisena normaalina? Tällä perustein molempia voisi pitää perverssinä.

Sitten olisi vielä se toinen ja minun mielestäni mielenkiintoisempi tapa määritellä perversio; perversio epätarkoituksenmukaisena toimintana. Koska tämä postaus on kuitenkin jo nyt kilometripostaus jätän sen seuraavaan kertaan.



YHTEENVETO:
Kulttuurillisesti riippuvista lähtökohdista käsin määriteltynä pedofiliaa pidetään todennäköisemmin perversiona, kuin homoseksuaalisuutta. Useimpien tilastojen mukaan molemmat asiat ovat "epänormaaleja" ja jos perversion haluaa määritellä sen kautta, niin molemmat ovat perversioita. Toisaalta on myös tilastoja, jotka puhusivat pedofilisten halujen tavanomaisuuden puolesta.

Homoseksuaalisuus ja pedofilia: kannattava rinnastus?

Rinnastus joka saa monet näkemään punaista ja joka vaikuttaa olevan äärimmäisen helppo tehdä. Aiempia pohdintojani samoista aiheista voi löytää blogista tägillä seksuaalisuus. Seksuaalisuus käsittää paljon muitakin puolia kuin pelkän seksuaalisen kanssakäymisen. Käsittelen kuitenkin tässä blogitekstisarjassa hyvin suureksi osaksi seksuaalista kanssakäymistä ja muita osa-alueita jotka molemmissa eniten puhututtaa.

Ensiksi minun varmaan pitäisi kertoa, miksi teen tämän rinnastuksen. Sateenkaariyhteisöt suhtautuvat hyvin torjuvasti pedofiliaa kohtaan ja virallinen totuus näyttäisi olevan, että pedofiilit ja homoseksuaalit eivät ole mitenkään rinnastettavissa toisiinsa. Tämänkaltaisen suhtautumisen näkisin olevan seurausta yleisesti tuomitsevasta ilmapiiristä pedofiliaa kohtaan. Homoseksuaalit eivät halua vertautua pedofiileihin, koska se tekisi homoseksuaalisuudesta helpommin vihattavaa.

En missään tapauksessa halua lietsoa vihaa homoseksuaaleja kohtaan. Väljästi tulkittuna olisin itsekin homoseksuaali. En tunne itse minkäänlaista seksuaalista vetoa lapsiin ja ajatus siitä tuntuu suunnilleen yhtä vastenmieliseltä, kuin suurimmalla osalla ihmisistä. Siitä huolimatta pidän näiden kahden vertailua toisiinsa jokseenkin järkevänä. Vastenmielisyyttä jotain kohtaan ei voida perustellusti pitää pohjana lainsäädännölle. Oikeastaan sitä ei pitäisi minusta pitää pohjana edes mielipiteelle. Itse koen esimerkiksi vastenmielisyyttä matojen päälle astumista kohtaan. En silti ole amputoimassa jalkoja kaikilta niin tekeviltä.

Homoseksuaalisuutta ja pedofiliaa on verrattava toisiinsa, koska niitä verrataan jo nyt toisiinsa jokaisella pedofiliaa käsittelevällä palstalla. Vertailu tehdään hyvin usein nopeasti ja erittäin emotionaalisesti. Niiden vertailua ei voida kieltää ja olisi tosiasioiden vääristelyä, jos väittäisi, ettei niitä voi vertailla keskenään. Sen vuoksi niitä olisi vertailtava toisiinsa analyyttisesti ja kiihkottomasti.


Sekä homoseksuaalisuudessa että pedofiliassa on kyse seksuaalisesta kiinnostuksesta, johon ei ihminen kykene itse vaikuttamaan. Se, miten tämä seksuaalinen suuntautuminen syntyy on edelleen jokseenkin mysteeri. On löydetty yhteyttä erinäisten tekijöiden ja pedofiilisen kiinnostuksen kanssa, mutta mikään tekijöistä ei yksistään vaikuttaisi aiheuttavan pedofiliaa. Tämän vuoksi minusta on perusteltua sanoa, että molemmissa kyseessä on seksuaalinen suuntautuminen.

Näkisin rinnastuksen myös sen suhteen hedelmällisenä, että molemmat näistä on - ei edes kovin pitkä aika sitten - luokiteltu sairaudeksi. Sitä en lähde spekuloimaan, onko kyseessä sairaus; minun lääketieteellinen ymmärrykseni ei siihen riitä. Kuitenkin, mikäli kyseessä on sairaus se vaikuttaisi olevan sellaista laatua, jota ei voida parantaa. Joten on opittava elämään sen kanssa, että se on ihmisessä.

Minusta jokaisella ihmisellä on oikeus nauttia omasta seksuaalisuudestaan. Sitä on kuitenkin toteutettava tavalla, joka ei vahingoita muita. Tämän suhteen täysi-ikäisistä minkä hyvänsä sukupuolen edustajista kiinnostuneilla on huomattavasti helpompaa, kuin ihmisillä jotka ovat ensisijaisesti kiinnostuneet alaikäisistä henkilöistä. Heillekin on silti olemassa tapoja nauttia seksuaalisuudestaan, mitä käsittelen myöhemmin tässä sarjassa. Lisäksi käsittelen näiden lainsäädännöllistä puolta ja pohdin ovatko ne perversioita.


TL;DR:
Ne rinnastetaan kuitenkin toisiinsa, joten on hyvä tehdä se edes asiallisesti ja järkiperäisesti.

Kissaisä

Naapurin naaraskissa teki pennut. Naapurin alle kouluikäiset lapset katselivat pentuja ja vanhempi totesi, että ne näyttävät ihan siltä, kuin ne olisivat meidän kissamme eikä heidän kissansa pentuja. Pennut muistuttivat kieltämättä selkeästi väritykseltään vanhempieni leikkaamatonta kollikissaa. Tästä sitten seurasi seuraavanlainen keskustelu:

Minä: Ne voivat ollakin meidän kissan pentuja.
Lapsi: Mutta ne tuli meidän kissan vattasta!
Minä: Niin, mutta meidän kissa voi olla niiden isä.
Lapsi: Ai se on poikakissa?
Minä: Juu.
Lapsi: ...Muuttaako se sit meille?

Hattuhyllylle nukkumaan

Viimeyönä oli taas maailmanloppu ja zombeja. Mulla on ollut maailmanloppu melkein joka yö jo ainakin viimeisen puoli vuotta.

Tämä uni oli kuitenkin siitä mulle epätavallinen maailmanloppu-uni, että olin jatkuvasti ihmisten seurassa. En muista enää kaikkea, mutta jossain vaiheessa olimme jollain saarella. Unen lopussa kiipesimme huoneen hattuhyllyille nukkumaan, jotta zombit eivät ylettäisi meihin, jos ne sattuisivat pääsemään läpi ovesta.

Useimmiten maailmanloppu-uneni eivät ole edes erityisen ahdistavia välillä voi olla vähän jännempää, mutta enimmäkseen on melko normaali unifiilis. Ei haaveuni, eikä painajainen. Ihan vaan uni. Jossa on maailmanloppu.

Olen nähnyt myös paljon maailmanloppu-unia, mitä en ole kirjoittanut ylös. Yksi tai kaksi zombiapocalypsiakin on mukana.

Yksi zombiunista niistä sijoittui maaseudulle, jossa oli paljon hylättyjä puisia omakotitaloja, joissa asuimme. Yhdessä pihassa kulki zombi lastenrattaiden kanssa. Lapsikin oli zombi. Unessa oli aurinkoinen kesäpäivä.

Sitten oli yksi maailmanloppu-uni joka sijoittui Oulun yliopiston vieressä sijaitsevaan kerrostalolähiöön. Unessa oli vaikeasti tunnistettava vuodenaika ja yö. Ulkona olevat eläimet olivat mutatoituneet vähän Metro 2033-tyylisesti ja niiden kanssa ei haluttanut ottaa yhteen. Siinä unessa jotkut lähtivät poljettavalla helikopterilla yhden kerrostalon katolta.

Aivan tätä unta ennen näin unen, jossa maailmanloppu alkoi. Ensiksi näin, kun valtava paineaalto pyyhkäisi kaupungin läpi ja laajalle alueelle ympärilleen, rusentaen kaiken tieltään. Karkuun ajavat autot kuljettajineenkin rusentuivat. Paineaalto loppui kuin seinään. Osa ihmisistä oli ehtinyt turvaan aallolta ja osalla oli jäänyt jalka tai joku muu ruumiinosa paineaaltoon ja ne ryömivät eteenpäin. En ollut fyysisesti läsnä. Sitten hyppäsin koiranäyttelyyn, jossa olin läsnä mustan labradorinnoutajani (jota minulla ei ole) kanssa. Koira alkoi yhtäkkiä liikehtiä ja äännellä levottomasti ja jostain syystä tiesin, että se aisti seuraavan paineaallon. Tiesin, ettei minun hyödyttänyt alkaa selittää muille mitään, lähdin vain autolle ja pistin koiran farkkutyyliseen takakonttiin. Takakontin ovi ei meinannut mennä kiinni ja minua vitutti. Mietin, mihin päin minun kannattaa lähteä ajamaan. Päätin lähteä pohjoiseen.

Saattoi olla vielä jotain unia, joita olen tässä kevään aikana nähnyt, mutta en tällä erää muista niitä.

Tein oman tägin maailmanlopulle. Yritän jatkossa kirjoittaa maailmanloppu-uneni ylös. Sillä tägillä löytää myös muut blogissa olevat maailmanloppu-unet. Siellä on yksi vamppyyriapocalypsikin.

Tunteita herättävä transtutkimus

Pitäisi varmaan opetella pysymään poissa uutisten kommentointipalstoilta. Ainakin transsukupuolisuuteen liittyvistä uutisista. Hajoaa varmaan kohta muuten pää. Itse juttu oli varsin asiallinen, vaikka linkki paljastaakin, että termien kanssa töpeksitään edelleen: HS: Sukupuolta vaihtava korjaava joutuu kovaan testirääkkiin. Juttu myös kirvoitti minut kirjoittamaan ylös omia ajatuksiani transprosessista. Onko psykologiset testit tarpeellisia ja miten pitäisi suhtautua "katujiin"?

Aihe on luonnollisestikin lähellä itseäni, joten en ole kaikkein objektiivisin arvioimaan, mutta toisaalta aihe myös kiinnostaa minua sen henkilökohtaisuuden vuoksi erittäin paljon ja olen siksi valmis ottamaan asioista vielä tavallistakin enemmän selvää. Eli aihe on henkilökohtainen ja tunnen sen hyvin.

Transpiireissä mielellään vaalitaan ajatusta siitä, että masennus ei voisi laukaista sukupuoliristiriidan kaltaisia kokemuksia. Olen itsekin tämän seurauksena syyllistynyt siihen. Se ilmeisesti on mahdollista. Sen yleisyydestä en kuitenkaan osaa sanoa. Vaikeaksi tilanteen tekee myös se, että masennus on hyvin yleistä transihmisillä. Eli on olemassa vaikeasti masentuneita, jotka kokevat sukupuoliristiriitaa ja ovat transihmisiä sekä heitä joihin pätee muutoin sama, mutta heidän sukupuoliristiriitansa menee ohi masennuksen mukana. Tämä asettaa transtutkimuslaitoksen varsin hankalaan asemaan.

Kärjistäen tämä voisi esittää niinkin, että kumman oikeus priorisoidaan korkeammalle: transihmisen oikeus saada koettua sukupuolta vastaava ruumis (ja vakavimmassa tapauksessa välttää itsemurha) vai masentuneen cis-ihmisen oikeus lisääntymiskykyiseen ruumiiseen. Hyvin kärjistettynä tämä on siis mahdollista nähdä tilanteena, jossa cisihmisten lisääntymiskykyä pidetään transihmisen elämää tärkeämpänä suojeltavana.

En näe asiaa ihan näin suoraviivaisena, mutta tämä saattaa avata lukijalle, miksi aihe herättää erittäin voimakkaita tunteita transihmisissä / heidän läheisissään. Tästä voi seurata myös ylireagointia sekä suoranaista vihaa tutkimusyksikköä ja yhteiskuntaa kohtaan. Korjaushoidot ovat oikeasti monelle elämän ja kuoleman kysymys. Eräällä transihmisten tukifoorumilla, jossa itsekin pyörin, tehdyn kyselyn mukaan 8% transihmisistä ei ole koskaan vakavissaan harkinnut tai suunnitellut itsemurhaa. Eli 92% kaikista vastanneista transihmisistä on vakavissaan harkinnut tai suunnitellut itsemurhaa. Se on aivan helvetin paljon.

Erilaiset mielenterveydenhäiriöt ovat hyvin yleisiä transihmisten keskuudessa. Tietenkään ne eivät kaikki johdu yksistään sukupuoliristiriidasta, vaan ovat yleensä monimutkainen ongelmavyyhti. Aiemmin mainitussa tilastossa on toki huomioitava myös se, että tukifoorumille voi hakeutua suurilta osin ihmisiä, jotka kokevat voimakkaimmin tarvitsevansa tukea asian käsittelyn kanssa. Sen lisäksi kaikki itsemurhaa harkitsemattomat eivät välttämättä ole edes vastanneet kyselyyn, sillä he eivät välttämättä koe sen koskevan juuri heitä. Eli tilasto voi olla monin tavoin vinoutunut, mutta näkisin sen lähinnä korostavan ongelmaa, joka on erittäin kipeästi todellinen. On olemassa myös vakavammin tehtyjä tilastoja aiheesta ja ne ovat samansuuntaisia; itsemurha-ajatukset ovat erittäin paljon yleisempiä transihmisillä kuin cisihmisillä.

Transtutkimusyksiköissä on myös diagnosoitu mitä erikoisempia persoonallisuushäiriöitä, joiden nojalla heiltä on evätty diagnoosi ja hoidot. Monet näistä persoonallisuushäiriöistä vaatisivat todentamiseen pidemmän seurantajakson. Suureksi osaksi tämän vuoksi molemmat transyksiköt poikivat syytteitä hoitovirheistä jatkuvasti. Monella varsin mahdollisesti onkin persoonallisuushäiriö, mutta ensinnäkään sen ei itsessään pitäisi olla este transsukupuolisuudelle ja toisekseen näiden häiriöiden diagnosoinnissa olisi hyvä kuulla myös tutkittavalla olevaa pidempää hoitokontaktia. Monet transihmisistä ovat käyneet jonkinlaisessa terapiassa, psykologilla tai psykiatrilla jo aikaisemmin ja näillä on monesti pidemmältä aikaväliltä näkemystä tutkittavan persoonasta. (Näitä persoonallisuushäiriödiagnooseja on annettu myös henkilöille, joiden oman näkemyksen lisäksi myös läheiset ja pidemmät hoitokontaktit ovat todenneet, että diagnoosi ei ole osuva.)

Persoonallisuushäiriöhäröilyt eivät rajoitu vain yksittäisiin hoitohenkilökunnan jäseniin, vaan ongelma vaikuttaisi olevan jollain tapaa rakenteellinen. Olen kuullut syytöksiä hoitovirheestä melkein kaikista transyksiköissä työskentelevistä psykologeista ja lääkäreistä. Transtutkimusyksikön sisäinen logiikka ei ole yhdenmukainen muun sairaanhoitoa koskevan lainsäädännön kanssa.

Miten siis pitäisi erotella sukupuoliristiriidan tavoin oireilevista masentuneista transihmiset ja muuta tilapäistä ristiriitaa kokevat ihmiset? Tällä hetkellä laki vaatii, että saadakseen diagnoosin f64.0 - transsukupuolisuus, on oltava "vähintään kahden vuoden yhtäjaksoinen kokemus vastakkaiseen sukupuoleen kuulumisesta". Tämän lain tulkinta on välillä hieman mielenkiintoista tutkimusyksiköissä. Vaikka suurin osa transsukupuolisista on kokenut lapsesta saakka olevansa väärään sukupuoleen kuuluvassa kehossa, ei heillä yleensä ole ollut keinoja sanallistaa sitä. Sitten itsemurha-ajatuksissaan nuori voi havahtua siihen, että niin, minähän olen transsukupuolinen ja minulla on oikeus saada tähän hoitoa. Silloin kahden vuoden odottelu voi tuntua varsin tuskaiselta ja murentaa psyykettä. Lisäksi hämmennystä on aiheuttanut se, että pitääkö identifioida itsensä esimerkiksi mieheksi vai transmieheksi. Vaikka olisi aina kokenut olevansa naisen ruumiiseen syntynyt mies, se ei välttämättä ole kelvannut tutkimusyksikölle, jos henkilö ei ole identifioinut itseään nimenomaan "transsukupuoliseksi". Tällainen lähestymistapa on sinänsä täysin naurettava ja vähän sama kuin syöpäpotilaan täytyisi identifioida itsensä syöpäpotilaaksi saadakseen diagnoosin.

Lähteitä, täsmennyksiä ja lisää ajatuksia tai vastauksia yksittäisiin kohtiin saa vaatia. Yritin kirjoittaa mahdollisimman monelta kannalta, enkä viitsi yhdessä blogikirjoituksessa pureutua jokaiseen kohtaan juurta jaksaen. Enemmänkin sanottavaa näistä olisi.


Muoks.
Niin joo, jotain voisi linkata tuosta juridisestakin sukupuolesta: Voiko mies synnyttää?
Pitäisi varmaan tehdä kokonainen kirjoitussarja asioista, jotka ovat pielessä transprosessissa ja -tutkimuksissa.

Hiekkamonttumissio

Joku kävi syömässä evääni hiekkamonttuun kaivetusta poterosta. Lisäksi sama ihminen oli käpelöinyt Raamattuani, sillä vaikkei se osannut mitään muuta Raamatusta, se siteerasi sujuvasti minun alleviivaamiani kohtia. Ja minua vitutti koska minun eväät ja minun kamat.

Kaiken lisäksi minun piti pyöräillä 40 kilometriä, koska autoja ei voinut käyttää. Koska oli maailmanloppu. Lisäksi minun piti mennä jotain ihmeellistä metsäreittiä hiekkamonttujen välistä. Sillat oli räjäytetty. Tai jotain. Useimpia niistä ei kuitenkaan voinut käyttää.

Vitutti lievästi, koska missioni jännitys lievensi vitutusta. Tiesinhän minä tämän olevan hankalaa.

Sitten heräsin, kun äiti tuli ihmettelemään, miksen ollut tullut vielä syömään.

Olen ollut niin väsynyt töiden jälkeen, että olen nukkunut tunnin päiväunia järjestäinsä töiden jälkeen. Tällaista unta tänään. Dystopiateemaunet ilmeisesti jatkuu.

Mokomat perverssit

Niinkutsuttu "homoliittokeskustelu" on noussut jälleen pintaan. En kuitenkaan jaksa vänistä blogissa enää enempää siitä tällä erää. Merkinnän lopusta löytyy pari tähän liittyvää linkkiä, mutta homouden ja avioliiton sijaan keskityn tällä kertaa pohtimaan minusta huomattavasti mielenkiintoisempaa ja kompleksisempaa aihetta. Pohdin nimittäin, mikä on perversio, kuka on perverssi ja mikä on perverssiä?

Aiheen voi tietysti myös nivoa yhteen "homoliittokeskusteluun" kuten monet tasa-arvoisen avioliittolain vastustajat tuntuvat niin mielellään tekevän. Minulle on sinänsä ihan sama mihin te blogimerkinnän nivotte. Nivokaa vaikka saunavihtaan.

Joka tapauksessa vastaus pohtimiini kysymyksiin vaikuttaisi muodostuvan kahdesta osasta, joita pohdin tässä blogimerkinnässä.

Ensimmäinen osa: Määritelmä

Wikipedia määrittelee perversion seuraavasti:

Parafiliaa kuvaavat sanat perversio, deviaatio ja parafilia ovat suostuttelumääreitä, jotka kuvaavat etäisyyttä tai eroamista tai "vääristyneisyyttä" suhteessa normiin, erityisesti sukupuoli- ja seksuaalisiin normeihin, usein käytetään myös sanaa häiriö, joka sekin on poikkeama normitilasta.

Petri Sipilä teoksessa Sukupuolitettu ihminen kuitenkin määrittelee perversion erillään parafiliasta epätarkoituksenmukaiseksi toiminnaksi. Siinä merkityksessä se on minulle tuttu myös kirjallisuustieteen puolelta. Sen määritelmän kautta myöskin lähden tässä merkinnässä purkamaan perversion käsitettä auki.

Randomfakta: juonta edistämätöntä jaarittelua ja juonta hidastavia sivukiemuroita runsaasti sisältävää kirjaa voidaan nimittää polymorfisesti perverssiksi. Jokainen kirja tosin on ainakin vähän polymorfisesti perverssi, sillä täysin suoraviivaisesti etenevää tarinaa harvemmin pidetään hirvittävän julkaisukelpoisena.

Eli perverssiä on toiminta, joka ei palvele päämääräänsä. Epäintentionaalista toimintaa siis.

Toinen osa: Päämäärä

Niin. Tietääkseen, mikä on toimintaa, joka ei palvele päämääräänsä on tiedettävä, mikä on toiminnan päämäärä. Ja sitä ei ole ollenkaan niin helppoa enää määritellä. Otetaan vaikka käsittelyyn se, minkä yhteydessä perversioista useimmiten puhutaan, eli seksi. 

Mikä on seksin ja seksuaalisuuden päämäärä? Lisääntyminen? Ihmiset harrastavat erittäin paljon seksiä, jonka ei ole tarkoituskaan palvella lisääntymistä. Ainakaan raskaudenehkäisyn suosiosta päätellen. Joko ihmiset ovat siis läpeensä perverssiä porukkaa (mikä ei sekään sinänsä yllättäisi), tai sitten seksillä on myös muita päämääriä. 

Toinen päämäärä voi olla nautinto, kolmas parisuhteen lujittaminen ja rakkauden osoittaminen. Näiden kolmen eri päämäärän kautta tutkittaessa itse toimintaa, eli seksuaalista kanssakäymistä hyvin erilaiset asiat sopivat perversion määritelmään. Jos otamme samanaikaisesti kaikki yllämainitut päämäärät huomioon perverssin raja siirtyy huomattavasti kauemmas, kuin mihin olemme arkijärjellä sen sijoittaneet. Jos taas otamme vain jonkun yksittäisen päämäärän huomioon, hyvin monet tavallisina pitämämme asiat näyttäisivätkin olevan perverssiä (kuten vaikkapa ehkäisyn käyttö).

Olennaista näyttäisi olevan myös se, että päämäärien tulee olla yhteiskunnallisesti, tai muutoin 'yleisen moraalin' mukaisia, eikä mielivaltaisesti kunkin ihmisen itse päätettävissä. Eli päämäärien pitää olla sidottu johonkin yksittäisestä ihmisestä riippumattomaan. Näkisin tämän johtuvan myös semanttisista syistä; vaikka sanojen ja sisällön välinen suhde on mielivaltainen, yksittäinen ihminen ei voi itse päättää sanojen sisältöä.

Jos teillä on joskus tylsää, voitte näiden pohjalta kehittää mitä tavallisimpia asioita, jotka ovatkin näiden periaatteiden mukaan perverssejä. (Vinkki: Niitä on paljon.)


Ja vielä ne luvatut linkit:
Avoin kirje sukupuolineutraalin avioliittolain vastustajille
Homoliittojen kannattaja, tarkista argumenttisi!


Muok/ 6.7.2014 
Lisää linkkejä
Poimittu Sukupuolikuun foorumilta.

Kummat- blogin kommentti Timo Soinin kirjoitukselle avioliittolain kumoamisesta
Jukka Väisäsen (vihr.) puheenvuoro vastauksena Pentti Oinoselle (Uusi Suomi)
Erään vihreän puheenvuoro (Uusi Suomi)
Erään kokoomuslaisen puheenvuoro (Uusi Suomi)
Suvi Auvisen puheenvuoro kansalaisaloitteista edustuksellisessa lumedemokratiassa
Tahdon2013: "Toivottavasti lakivaliokunnan kanta ei vaikuta eduskunnan päätökseen"
"Papeista melkein puolet kannattaa sukupuolineutraalia avioliittoa"
Sari Helin raflaavalla otsikolla YLE:n blogissaan
Aloitetta vastaan äänestäneiden kommentit (YLE X)