Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2013.

Välipäivitys defendosta

Ensiksikin olen erittäin ylpeä itsestäni. En siksi, että edistyisin siinä jotenkin erityisen hyvin tai olisin joku hiton luonnonlahjakkuus, vaan yksinkertaisesti siksi, että mulla on ollut munaa mennä sinne. Se ei ollut mikään itsestäänselvyys, vaikka mua on kiinnostanut itsepuolustuslajit jostain alle kouluikäisestä alkaen. Ensiksi asuin parikymmentä ensimmäistä vuotta syrjässä ja harrastamiseni riippui aika paljon siitä, mitä voin tehdä ilman, että kenenkään tarvitsee alkaa kuljettamaan minua ympäri kylää. Sen lisäksi minulla ei vain yksinkertaisesti ollut munaa. Koululiikunta ja epäonnistumisen kokemukset ovat aika pitkään torpedoineet potentiaaliani liikunnalliseen harrastamiseen.

Kaksi vuotta sitten muutin kunnolla pois vanhoista kuvioista, lähelle mahdollisuuksia, itsenäiseen elämään, jossa vain minä päätän menemisistäni. Ensimmäisenä vuonna olin vähän pihalla kaikesta ja silmäilin haaveillen korkeakoululiikunnan sivuja. Musta ei kuitenkaan vain ollut lähtijäksi. Uudenlainen opiskelu ja uudet sosiaaliset kuviot haukkasivat melkoisen siipaleen energiaani ja aikaani.

Toinen vuosi alkaa. Muutan yhteiseen kämppään kumppanini kanssa ja hankimme kaksi lemmikkiä. Paljon muutoksia. En uskalla ottaa enempää. Puuttuu munaa ottaa asiaksi.

Kolmas vuosi ja minulta alkaa loppua tekosyyt. Kandi olisi joo, mutta se ei riitä. Olen päättänyt aloittaa. Vaikka epäilen päätöstä vähän väliä ja lopulta kukaan luottokavereistani ei lähde mukaan, menen lajin esittelytilaisuuteen. Sisälläni oleva ääni "Emmä kuitenkaan koskaan opi" vaikenee ja tilalle tulee: "Haluan osata. Ei näytä mahdottomalta".

Saavun seuraavalle kerralle keskiviikoksi. Kaksi ensimmäistä kertaa ovat ilmaisia. Voin vielä kääntyä ja lopettaa tämän tähän. En tee sitä, vaikka sunnuntaina meinaa sisu mennä kaulaan. Ilmestyn maanantaina paikalle. Huomaan tämän olevan sama kuin pitkän matematiikan kanssa (paitsi että se on paljon kivempaa), ihan loppuen lopuksi en vain voi luovuttaa. En osaa luovuttaa. Jokainen sunnuntai ja tiistai kysyn itseltäni haluanko mä todella tätä, jos mä jättäisin seuraavan kerran väliin... vähän väsyttää, lihaksia särkee, tulee kiire lähteä luennolta... Joka maanantai ja keskiviikko se vain on siellä osana päiväohjelmaani. Se on aikataulutettu sinne ja sinne menee melkein itsestään - kuin lukujärjestykseen merkatuille matematiikan tunneille.

Maanantai-iltana ja keskiviikkoiltana istun olohuoneen sohvalla ja hekumoin, kuinka mulla on paras harrastus koskaan. Ja pähein.

Huomenna voidaan laskea mustelmat.

Perjantai tuli

... ja Perjantai meni. (Ja minä vastustan kiusausta heittää tähän tyhmää läppää liittyen erääseen haaksirikkoutuneeseen.)

Oli varsin... aktiivinen päivä. Randomeina huomautuksina ja muina listaan irrallisia asioita:

Shinyjä giratinoja saa nyt gamestopista. (Pokémonfanit tietää...)

Roberts Coffeessa on jumalattoman hyvää jogurttijäätelöä.

Tukassa on enemmän väriä ja vähemmän pituutta. En sano keiden tukassa.

Oulun taidemuseossa on Reidar Särestöniemen taidenäyttely ja kyseiseen lafkaan on perjantaisin ilmainen sisäänpääsy. Särestöniemi oli hieno mies. Ja sillä oli hirsirakennuksessa olevan taidegallerian yläkerrassa uima-allas, joka oli 10 metriä pitkä ja 3 metriä syvä.

Yhdessä illassa saa varsin hyvin käytyä kirppareilla, Sinooperin alennusmyynnissä ja värkkäämään sieltä löytyneistä tavaroista itselleen Pikachu-puvun.

Pilailupuodissa on jänniä aineita, joilla voi tehdä varsin legitiimin näköisiä arpia. Osa niistä on kuitenkin k18 (kuten collodium), kuten myyjä katsoi aiheelliseksi minua muistuttaa. Olimme kaveriporukkamme kanssa kuulemma "korkeintaan 17". Kuulosti vähän siltä, että todellinen arvio taisi mennä vielä pahemmin alakanttiin. (Eipä se toisaalta yllätys tai ensimmäinen kerta ole, jos mut tulkitaan 15-vuotiaaksi pojaksi.)

Maraconissa on liian hauskoja pelejä. Mitä en toki tiedä kokemuksesta. Enkä ollut siellä pelaamassa aamuviiteen asti.

Ai mikä unirytmi?

Muistokirjoitus

En enää muista,
milloin minä opin,
että mielipiteeni ovat vääriä

ja

että sitä pientä ääntä,
joka kuuluu sisältäni,
ei saa kuunnella.

Silloin on oikeassa.
Silloin pärjää.

Myöhemmin sain kuulla,
että äänellä oli nimi.
Sitä kutsuttiin Omaksitunnoksi.

Nyt en tiedä,
elääkö ääni enää.
Olen aikuinen
ja siksi oikeassa.


__________________________________________
Kirjoittajan kommentti:
Pahoittelen angstista maailmantuskaa. Onneksi joskus opin, miten voi taas olla lapsi ja väärässä. Nyt suonette anteeksi, menen pelaamaan pokémonia. Tai voinhan minä olla väärässäkin.

Uutiskatsaus vol 7

Arman ja viimeinen ristiretki
Vähän kuin madventures, paitsi että ei pohjaa huumoriin vaan yhteiskunnalliseen kannanottoon. Käsittelee raskaitakin teemoja.

Helsingin Sanomat: Köyhyys on aivoja syövä loinen
ja UUT: Jehovantodistajat loukkaavat lasten oikeuksia
Vaikka täytyy sanoa, että ainakaan jälkimmäinen ei taida olla erityisen puolueeton tutkimus. Se ei tosin tarkoita, etteikö se olisi hyvä uutisoinnin ja keskustelun aihe.

Kemikaalikoktail: Villiturkis, eettisesti ok?

Mitä puuhailet?

...kysyy Facebook minulta tänään.

Olin viikonlopun Traconissa ja kävin vanhempieni luona. Aikaa jälkimmäiseen jäi aivan liian vähän. Äitinikin harmitteli, että aikaa "jutteluun" oli jäänyt liian vähän. Luulen, että hän haluaa puhua sukupuoli-identiteettijutuista. Hän onkin sitten ainoa perheenjäsenistäni. Veljeni mielestä olen vissiin digimon ja isäni ei ole sanonut asiaan yhtään mitään, vaikka on todennäköisesti tietoinen siitä.

Traconissa oli kivaa. Tuin muutamia piirtäjiä roposillani, keräilin käyntikortteja, tapailin tuttuja, istuin Korppikelan ständillä ja viihdytin itseäni conin ohjelmistolla. Ja söin liikaa jäätelöä.

Kaverini kanssa tehty yhteistilaus Varustelekaan oli saapunut ja sieltä tuli varsin rekkismäiset reisitaskuhousut. Kokeilin niitä ja totesin niiden olevan ainakin kokoa turhan naftit. Kyseessä on siis koko XL - 42. Suurempaa kokoa ei näyttänyt olevan saatavilla. Päätin, että ihmisellä pitää olla tavoitteita.

Varustelekasta tuli myös polvisuojat ja pääsin kokeilemaan vihdoin kierrätyskeskuksesta hankkimiani rullaluistimia. (Pyöräni on rikki ja havaitsin käytettyjen rullaluistinten olevan todennäköisesti halvempia, kuin pyörän korjauttaminen. Vaikka kyllä mä sen vielä korjaan! Kun vaan saan aikaiseksi...) Yllätyksekseni pysyin pystyssä, enkä edes luistellut mitään pahki. Hengästyttävää homma näyttää kylläkin olevan. Sen lisäksi se alkaa tuntua pidemmän päälle nilkoissa, reisissä ja takapuolessa. Yllättäen sitä myös huomasi olevansa paljon tietoisempi kevyen liikenteen väylän epätasaisuuksista.

Oli mulla opiskeluakin oikein tänään. Virkamiesruotsinkurssin lähtötasokoe nimittäin. Yritä siinä nyt sitten kirjoittaa jotain, josta et muista edes kaikkein keskeisintä sanastoa ruotsiksi. Ja mokoma ovela pirulainen oli vielä kirjoittanut koko kokeen suomeksi, että ei siitäkään saanut mitään apua. Noh, saa nähdä paljonko lisäopareita mun pitää suorittaa, että saan tämän hoidettua. Jos kokeen nimittäin failaa, pitää tehdä jotain lisäjuttuja, joista (onneksi) saa opintopisteitä (1-3 op). Mitä huonommin menee, sitä enemmän juttuja on tehtävä.

Sitten kävin tutustumassa erinäisiin itsepuolustus- ja taistelulajeihin. Oulun kamppailuklubi oli järjestänyt jonkinlaisen näytöksen, jossa se esitteli erilaisia lajejaan. Olin jo aikaisemmin päättänyt hakeutua defendon kurssille ja esittely vielä vahvisti asiaa. Se vaikuttaa keskittyvän kaikkein parhaiten siihen mitä, minä haluan: itsepuolustukseen. Lisäksi mukavana bonuksena tietysti myös kunto nousee, mutta mun ei tartte opetella mitään älyttömän hienoa ja näyttävää, mutta tositilanteessa jokseenkin hyödytöntä. Sitäkin voisi tieten opetella sitten myöhemmin - kun on kunto paremmin kohdillaan.

Ilmottauduin kurssille. Pari ensimmäistä kertaa saa kokeilla lajia maksutta ja sen jälkeen peruskurssi maksaa sporttipassilla 65 eetua (ilman tätä mystistä opiskelijan halvennusvälinettä hinta olisi 110 euroa). Jos sisua riittää, niin mulla olisi sitten jatkossa defendoa maanantaisin ja keskiviikkoisin ja olisin badass-rullaluistelija. Kaksi asiaa, joita olen jo hyvin pitkään halunnut tehdä: harrastaa itsepuolustusta ja rullaluistella. Jos sitten joskus vielä alkaisin kiipeillä, niin johan alkaisi elämäni kuulostaa jännältä.


Ai niin btw. Hain Gamestopista itselleni shinyn palkian. Niitä saa whiteen ja blackiin vielä 27.9 asti. Sitten alkaa saada shinyjä giratinoja. Aiemmista tiedoista poiketen, niitä saa, vaikkei olisikaan tilannut x/y:tä, koska Nintendo vähän ärisi suomalaiselle Gamestopille.

Viikonloppuhäröilyä

Vaikka viikonloppu menikin melkein kokonaan perseilyksi hyvässä seurassa (Supernaturalia maratoonaten), tuli jotain varsin hyödyllistäkin tehtyä. Sain nimittäin viimein valmiiksi sen pahamaineisen Dracula-esseen, josta olen vinettänyt blogissani keväästä 2012 alkaen. Sen kunniaksi söin jäätelöä ja kuuntelin häröä musiikkia. Jos haluatte kuulla jotain mielenkiintoista ja yllättävää kannattaa kokeilla näitä:

http://www.youtube.com/watch?v=Yn-oemgzlEU
http://www.youtube.com/watch?v=mbyzgeee2mg
http://www.youtube.com/watch?v=jofNR_WkoCE
http://www.youtube.com/watch?v=PaEnaoydUUo

Kyllä, tuo on juurikin suositusjärjestykseni.

Nyt voisin mennä nukkumaan. Huomiselle on ladattu kaikki maailman kokoukset ja sitten pitäisi vielä ehtiä perehdyttämään itsensä tiedepäivien ohjaajaksikin tai jotain.