Uudenvuodenlupaus

Validaattorini ansaitsee potkut. Se ei näyttänyt kohtia, joiden ansiosta IE näytti kaiken päin helvettiä. Sain sivut näkymään oikein myös IE:llä. Huh. Seuraavasta ulkoasusta teen kyllä vähän yksinkertaisemman.

Mitäs sitten vielä… Tämä on mitä luultavammin vuoden viimeinen merkintä. Tai no… voi olla, että vielä huomenna intoudun kirjoittamaan jotain.

Meille tulee uutta vuotta viettämään uudet naapurit ja veljen kaveri. Uudenvuodenlupaukseni on, etten lupaa mitään ensivuonnakaan.

Pupunvaatteet

” 

Tapahtumat viime aikoina osoittavat, että etnosentrisen ajattelun ja nykymaailmassa merkityksettömäksi käyneen kansallisvaltioidentiteetin uudelleenarviointi rauhoittaa järjestelmän ulkopuolelle jääneitä epäonnistuneita prosesseja. Arkielämä on opettanut meille, että resistanssi-identiteettien tukeminen aidosti monikulttuurisessa ympäristössä aiheuttaa huolestumista suunniteltaessa organisaatiossa toimivien vastuunalaista asennetta. Eräitä yksityiskohtia lukuunottamatta monimuotoisuuden hahmottaminen monietnisenä voimavarana asettaa tahomme tukalaan tilanteeseen ajateltaessa huonoja taloudellisia ja hallinnollisia oloja. 

Vaikka osaltamme onkin saatettu syyllistyä laiminlyönteihin, voidaan taholtamme kuitenkin todeta, että interkulttuurisen kompetenssin merkitys kulttuurisen diversiteetin ylläpitämisessä avaa itse kullekin tiedon ja ymmärryksen portin kohti peräänkuulutettua lakonisuutta. Kaikesta huolimatta etnosentrisen ajattelun ja nykymaailmassa merkityksettömäksi käyneen kansallisvaltioidentiteetin uudelleenarviointi avaa itse kullekin tiedon ja ymmärryksen portin kohti yhä enemmän meitä haittaavia taakkoja. – 

”

Kuulostaa perin hienolta? Minusta lähinnä paperinmakuiselta sonnanjauhamiselta. Eihän tuollaista jaksa edes lukea. Eikä mikään ihme, sillä tuo on täysin täältä kopioitua. Aiheeksi muuten annoin monikulttuurisuuden.

Olen kuullut huhuja, että tämän avulla tuotetuista esseistä olisi saattanut saada erinomaisiakin arvosanoja. Minusta se on lähinnä osoitus eräästä seikasta, joka lienee ollut tiedossa jo kauan. Opettajat eivät kehtaa myöntää, jolleivät ymmärrä. Suurimmassakin pupussa nähdään jotain väärinymmärretyn taiteilijan syvintä sanomaa tai nerokasta kannanottoa yhteiskunnallisiin asioihin. Jollei sitä tajua, niin on ymmärtämätön tai muuten vaan tyhmä.

Toinen vaihtoehto on, että opettajaa alkaa kyllästyttää tuon sonnan lukeminen. Se vaikuttaa muodollisesti ihan pätevältä, eikä yhtään kokonaista lausetta voi löytää googlen haulla. Näin ollen ne antavat täydet pisteet.

Kamoon. Puppu on puppua. Oli sillä millaiset vaatteet hyvänsä.

Pienenä vinkkinä jokaiselle, joka tuota joskus harkitsee käyttävänsä: Äidinkielen esseinä nuo eivät toimisi.

Kirpeistä talvipakkasista

Teoriassa pidän kovista pakkasista. Ne ovat todella arvokkaita. Ne ovat kuvauksellisia sekä kameraa käytellessä, että tarinoita kirjoitellessa. Mikä olisikaan sopivampi, luonnollinen ja kuitenkin poikkeava ja vähän extreme ympäristö tapahtumille. Omat erityispiirteensä, mitkä pitää huomioida: mikään ei toimi, pitää osata pukeutua kunnolla, tarvitaan toisinaan nokkeluutta. Täydellinen kehys selviytymistarinoille. Sen lisäksi sille keksii niin paljon hyvältä kalskahtavia ilmaisuja.

Ekologisestikin pidän kunnon pakkasia varsin tarpeellisina. Ne tappavat nämä etelän öttömönkiäiset, jotka terrorisoisivat tehokkaasti Suomen lämpenevää luontoa.

Sen lisäksi ne kuuluvat kansallismaisemaan ja -identiteettiin. Mitä olisi Suomen talvi ilman paukkupakkasia ja puolen metrin kinoksia? Ei ainakaan sen Suomen talvi, johon kuvittelin syntyneeni.

Saan sen lisäksi loistavan tekosyyn käyttää pöyheää kaulahuivirepertuaariani. Pidän kaulahuiveja mielelläni. Kerrospukeutuminen on kivaa. Lämpimästi pukeutuminen on mukavaa. Samoin kuin se, että sytyttää takkaan valkean ja juo kaakaota sen äärellä.

Ihanaa kerrassaan. Melkein täydellistä. Ainoa huono puoli näissä Kirpeissä Talvipakkasissa on, että ne ovat ihan helvetin kylmiä.

Kolmion pinta-alasta

Tein matikanläksyt. Katsoin vuotta vanhemman serkkuni vihosta, miten hän oli samat tehtävät tehnyt: Kosinilauseita, neliöjuuria ja outoja kaavoja. Mitä minä olin käyttänyt? Kolmion ala = kanta kertaa korkeus jaettuna kahdella. Ja alojen suhde on ala nro1 jaettuna ala nro2:lla. Ei siinä kai mitään kosinilauseita tarvita? No samapa tuo. Varmaan meidän matematiikan opettaja valittaa (=huutaa), kun ei ole käytetty kaavoja, vaikka hän on ne hienot kaavat meille antanut ja me päkäpäät haluamme tehdä kaiken vaikeammalla tavalla.

Kertokaapa minulle, kumpi on vaikeammin ymmärrettävä tapa laskea kolmion pinta-ala:

1. Kanta x korkeus : 2
-> 6 x 7 : 2 = 21

vai

2. sivu c² = 6² + ( 7 : sin120°)²
-> Sivu c = 12,24...
p = (6+8,08...+12,24...):2
Kolmion pinta-ala: neliöjuuri[26,323(26,323...-6)(26,323...-8,08...)(26,323...-12,24...)] = 21,000...

Sitähän minäkin. Itse asiassa en edes ymmärrä mihin armas serkkuni on kosinilausetta tarvinnut. Ja miten sen ja neliöjuurihässäkän avulla voi saada mitenkään oikean vastauksen. Siitä varmaan tulee isona insinööri.

Sai muuten olla viimenen kerta, kun tungen matematiikkaa blogiin...

Päätin muuten kuitenkin tehdä pienen joululahjatoivelistan, vanhempien elämää helpottaakseni. Listalle tuli säärystimet (jotka oikeastaan tiesin jo saavani), valmennuskurssin itseopiskelumateriaali arkkitehtimatematiikasta, Tieteenkuvalehden tilaus, se kirja ja suklaata.

Jouluista salaliittoteoriaa

Kuten tiedämme, kännykkäni hajosi tässä hiljattain. Ei ole viikkoakaan, kun äitini molemmat kännykät alkoivat temppuilla. Toissapäivänä isäni huomasi, ettei hänen kännykkänsä soittoäänet kuulu enää ollenkaan. Yhden tuttavani kännykkä on myös temppuillut ja katkaissut hänen puheluitaan kesken kaiken. Ja kaikki tämä näin joulun alla? Kaikki kännykät ovat olleet nokialaisia. Aika hämmästyttäviä yhteensattumia?

Olen tässä miettinyt joululahjatoivelistaa. Oikeastaan ainoa toive, mitä olen äidilleni ilmoittanut, on kirja ”Vielä yksi juttu”. Toki minä tahdon muutakin. Haluan läppärin, mutta en vielä, vasta sitten, kun muutan opiskelemaan. Tahdon päästä opiskelemaan arkkitehdiksi, mutta sitä tuskin kukaan voi lahjaksi antaa. Ja mä tahdon saada aloittamani kirjan kirjoitettua. Sitäkään ei voi kukaan minulle antaa.

Eli siis toivon jotain kirjaa… se siitä. Mitäpä sitä ihminen enempää tarvitsisi lahjaksi. Muut kirjat, mitä haluaisin lukea, voin lainata kirjastosta. Vain tämän haluaisin oikeastaan omaksi. Sälytän siis muille ongelman, mitä ostaa. Lapsena niillä oli kai helpompaa, kun saattoi vain valita pitkästä listasta, mitä ostaa ja mitä ei. Kai ne suklaata ostaa. Mikäs siinä. Hyväähän se.