Hyytelö
Pysyn koossa
stressin pintajännitteellä
Olen hyytelö,
josta unohdettiin liivate
Poista jännite,
ja valun lattialle lammikoksi
Lisää sitä,
ja se repii mut kappaleiksi
Pysyn koossa,
mutta kuinka kauan?
Tekstit
Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2019.
Tarina läppäristä
Mä haluan kertoa tarinan, joka on jännittävä ja samalla minun kannaltani melko nolo.
Tarina lähtee liikkelle siitä, että mun läppäri katosi. Mulla on mielikuvia, että käytin sitä siellä ja täällä. Luulin jättäneeni sen katetulle terassille, enkä jaksanut illalla enää hakea sitä.
Seuraavana päivänä etsin sitä ihan urakalla. Se ei ollut terassilla. Se ei ollut missään. Kävin mielestäni kaikki paikat läpi, missä olin käyttänyt läppäriä. Ei löytynyt. Tässä vaiheessa olisin voinut epäillä jonkun varastaneen läppärini, mutta tunnen itseni ja asuinyhteisöni sitä paremmin. Hukkaan jatkuvasti kaikenlaista ja luotan näihin ihmisiin ympärilläni. Kerroin muille samassa taloudessa asuville läppärini kadonneen ja kaikki muutkin etsivät läppäriä. Ei löytynyt.
Tätä seuraavana aamuna unenpöpperössä ajattelin, että olisi ihan vitun kiva, jos se vielä löytyisi jostain ehjänä. Kymmenen sekuntia myöhemmin joku koputti oveeni. Läppäri oli löytynyt. Pihalta. Kaatosateesta. Nurinperin.
Hupsista saatana.
Olin kyllä ollut pihalla tekemässä töitä, mutta mielestäni otin sieltä läppärin mukaan. Mielestäni. En myöskään ymmärrä, miten en ollut nähnyt sitä niillä kolmella kerralla, kun kävin tsekkaamassa sen paikan.
Nostin läppärin kuivumaan ja sovin lähteväni viemään sitä huoltoon, että voivat avata sen ja tarkistaa vahingot. Siitä piti olla akku ihan tyhjä.
Päivän mittaan läppäri kuitenkin alkoi kuumeta ja vein loppuen lopuksi melkoisen lämpöisen läppärin huoltoon. Sieltä ne sanoivat, että siitä on emolevy paskana ja maksaisi 930 euroa korjata. Se ei kuulostanut kohtuulliselta. Gigantin outletissä uudenveroinen käytetty maksaa 850-910 euroa.
Uutena läppäri maksoi tonnin. Niitä ei ollut enää myynnissä uutena. Tilasin siis Gigantin outletista uudenveroiseksi mainostetun läppärin 5.9.. Toimitusajaksi he sanoivat 5-10 päivää. Se saapui yllätyksekseni 6.9. viiden maissa lähimpään postiin.
Kävin hakemassa läppärin.
Ystävälläni on kovalevyn lukija, jolla on mahdollista ottaa tiedot talteen vanhasta kovalevystä. Tätä silmällä pitäen olimme ostaneet motonetistä tarkkuussarjan ruuvipäitä.
Avasimme vanhan koneeni ja totesimme, että tosiaan emolevyssä on selkeitä vaurioita, mutta kovalevy näyttäisi olevan kunnossa. Kovalevy oli kuitenkin SSD-levy ja ystäväni lukija oli HDD-levyn lukija.
Yritin laittaa mun uutta konetta päälle, mutta se jumiutui käynnistykseen. Ystäväni arveli, että siitä on kovalevy paskana. Mulla oli siis mahdollisesti kaksi samanlaista konetta, josta toisesta oli emolevy paskana ja toisesta kovalevy. Voi tietysti myös olla, että sillä muuten vaan kesti kauan. Todella kauan. Tuijotettuani hyvän tovin sinisellä näytöllä pyörivää palluraa, joka sanoi ”Hetkinen”, päätin ottaa riskin.
Sammutin uuden koneen. Ystäväni kanssa suoritimme kirurgisella tarkkuudella kovalevyn siirron vanhasta koneesta uuteen. Pistin uuden koneen kannenkin takaisin kiinni rikkomatta mitään tai aiheuttamatta rumia jälkiä. Omasta mielestäni tein siistimpää duunia, kuin mun koneelleni oli tehty huollossa.
Totuuden hetki koitti ja pistin uuden koneen päälle. Se mietti hetken ja lähti päälle. Sininen ruutu vaihtui vanhalle koneelle valitsemaani väriin. Nyt mulla on uusi kone, jossa on kaikki mun vanhat tiedostot, ohjelmat ja asetukset. On kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Sen lisäksi mulla on vähän varaosia tähän koneeseen ja tunnen itseni sankariksi… vaikka olinkin unohtanut läppärini pihalle sateeseen.
Sitä sanotaan, että fiksu selviytyy tilanteesta, johon viisas ei joudu. Tän tarinan valossa ei liene epäselvää, kumpi mun vahvuus on.
Tarina lähtee liikkelle siitä, että mun läppäri katosi. Mulla on mielikuvia, että käytin sitä siellä ja täällä. Luulin jättäneeni sen katetulle terassille, enkä jaksanut illalla enää hakea sitä.
Seuraavana päivänä etsin sitä ihan urakalla. Se ei ollut terassilla. Se ei ollut missään. Kävin mielestäni kaikki paikat läpi, missä olin käyttänyt läppäriä. Ei löytynyt. Tässä vaiheessa olisin voinut epäillä jonkun varastaneen läppärini, mutta tunnen itseni ja asuinyhteisöni sitä paremmin. Hukkaan jatkuvasti kaikenlaista ja luotan näihin ihmisiin ympärilläni. Kerroin muille samassa taloudessa asuville läppärini kadonneen ja kaikki muutkin etsivät läppäriä. Ei löytynyt.
Tätä seuraavana aamuna unenpöpperössä ajattelin, että olisi ihan vitun kiva, jos se vielä löytyisi jostain ehjänä. Kymmenen sekuntia myöhemmin joku koputti oveeni. Läppäri oli löytynyt. Pihalta. Kaatosateesta. Nurinperin.
Hupsista saatana.
Olin kyllä ollut pihalla tekemässä töitä, mutta mielestäni otin sieltä läppärin mukaan. Mielestäni. En myöskään ymmärrä, miten en ollut nähnyt sitä niillä kolmella kerralla, kun kävin tsekkaamassa sen paikan.
Nostin läppärin kuivumaan ja sovin lähteväni viemään sitä huoltoon, että voivat avata sen ja tarkistaa vahingot. Siitä piti olla akku ihan tyhjä.
Päivän mittaan läppäri kuitenkin alkoi kuumeta ja vein loppuen lopuksi melkoisen lämpöisen läppärin huoltoon. Sieltä ne sanoivat, että siitä on emolevy paskana ja maksaisi 930 euroa korjata. Se ei kuulostanut kohtuulliselta. Gigantin outletissä uudenveroinen käytetty maksaa 850-910 euroa.
Uutena läppäri maksoi tonnin. Niitä ei ollut enää myynnissä uutena. Tilasin siis Gigantin outletista uudenveroiseksi mainostetun läppärin 5.9.. Toimitusajaksi he sanoivat 5-10 päivää. Se saapui yllätyksekseni 6.9. viiden maissa lähimpään postiin.
Kävin hakemassa läppärin.
Ystävälläni on kovalevyn lukija, jolla on mahdollista ottaa tiedot talteen vanhasta kovalevystä. Tätä silmällä pitäen olimme ostaneet motonetistä tarkkuussarjan ruuvipäitä.
Avasimme vanhan koneeni ja totesimme, että tosiaan emolevyssä on selkeitä vaurioita, mutta kovalevy näyttäisi olevan kunnossa. Kovalevy oli kuitenkin SSD-levy ja ystäväni lukija oli HDD-levyn lukija.
Yritin laittaa mun uutta konetta päälle, mutta se jumiutui käynnistykseen. Ystäväni arveli, että siitä on kovalevy paskana. Mulla oli siis mahdollisesti kaksi samanlaista konetta, josta toisesta oli emolevy paskana ja toisesta kovalevy. Voi tietysti myös olla, että sillä muuten vaan kesti kauan. Todella kauan. Tuijotettuani hyvän tovin sinisellä näytöllä pyörivää palluraa, joka sanoi ”Hetkinen”, päätin ottaa riskin.
Sammutin uuden koneen. Ystäväni kanssa suoritimme kirurgisella tarkkuudella kovalevyn siirron vanhasta koneesta uuteen. Pistin uuden koneen kannenkin takaisin kiinni rikkomatta mitään tai aiheuttamatta rumia jälkiä. Omasta mielestäni tein siistimpää duunia, kuin mun koneelleni oli tehty huollossa.
Totuuden hetki koitti ja pistin uuden koneen päälle. Se mietti hetken ja lähti päälle. Sininen ruutu vaihtui vanhalle koneelle valitsemaani väriin. Nyt mulla on uusi kone, jossa on kaikki mun vanhat tiedostot, ohjelmat ja asetukset. On kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Sen lisäksi mulla on vähän varaosia tähän koneeseen ja tunnen itseni sankariksi… vaikka olinkin unohtanut läppärini pihalle sateeseen.
Sitä sanotaan, että fiksu selviytyy tilanteesta, johon viisas ei joudu. Tän tarinan valossa ei liene epäselvää, kumpi mun vahvuus on.
Suru
Näin unta, jossa juttelin kuolleen ystäväni kanssa. Tuntui hyvältä jutella hänen kanssaan pitkästä aikaa. Hän lupasi soitella. Se tuntui hyvältä
Sitten heräsin. Minulta meni tovi oivaltaa, että ei se mulle sieltä haudasta enää soittele.
Se tuntui samaan aikaan kamalalta ja tervehdyttävältä. Oli tervehdyttävää huomata, että päällimmäiset tunteet olivat suru ja kaipaus, eivätkä enää viha ja syyllisyys.
Sitten heräsin. Minulta meni tovi oivaltaa, että ei se mulle sieltä haudasta enää soittele.
Se tuntui samaan aikaan kamalalta ja tervehdyttävältä. Oli tervehdyttävää huomata, että päällimmäiset tunteet olivat suru ja kaipaus, eivätkä enää viha ja syyllisyys.