Kaappioptimistin tunnustus

Olen opimisti. En varsinaisesti mainosta asiaa ja joskus jätän sen mieluummin jopa sanomatta. On ollut aikoja, jolloin en ole halunnut myöntää itsellenikään, että olen optimisti. Tarkoitukseni ei ole sanoa, että optimisteja jollain tapaa syrjitään. Enemmänkin, että ehkäpä sinussakin asuu tietämättäsi optimisti.

Optimismi on jotain, mikä on pitänyt minut hengissä.  Vaikka en ole koskaan vakavissani harkinnut itsemurhaa, tietäisin kyllä, miten tekisin sen. Elämässäni oli varsin pitkä jakso, jolloin vähän kaikki oli aika perseestä. Koin lyhyen ajan sisällä paljon menetyksiä. Olin koulukiusattu. Trans. Keho alkoi muuttua epätoivottuun suuntaan. En sopinut mihinkään saatavilla olevaan kategoriaan. Silti en pitänyt itsemurhaa varsinaisesti vakavasti otettavana vaihtoehtona.

Miksi? Yksinkertaisesti siksi, että uskoin aina, että asiat paranee. Pääsen pois sieltä, missä minun on huono olla. Kaikki paska loppuu joskus. Joskus mulla on asioita, joita haluan. Joskus mulla on vielä lemmikki, joka elää pitempään kuin vuoden. Joskus mulla on vielä kavereita. Joskus mulla on vielä sosiaalisia piirejä, joissa voin olla oma itseni kenenkään tuomitsematta. Joskus voin vielä tehdä työkseni jotain sellaista, mistä pidän.

En varsinaisesti koskaan uskonut mihinkään "kärsi, kärsi, niin kirkkaimman kruunun saat"-hevonpaskaan. Kyse oli enemmänkin siitä, että jos näkee vaikeudet tilapäisinä, on helppoa valita elämä. Se on niin helppoa, ettei sitä ei edes huomaa valitsevansa. Minun on paljon vaikeampaa nähdä, mikä pessimistin pitää kiinni elämässä. Miksi valita elämä, jos siltä ei voi odottaa mitään parempaa? Vai valitsevatko he elämän, koska pelkäävät kuolemaa?

En tiedä.

En tiedä edes, onko pessimismi ja optimismi jotain, mitä voi opetella, jotain sisäsyntyistä vai jotain mikä meille kehittyy ympäristön vaikutuksesta. Oli se mistä tahansa, se on palkinnut minut. Jos sen löytää sisältään, niin siitä kannattaa pitää kiinni.

Otherkineistä ja transsukupuolisuudesta

Tää on sekä aihe, josta mun on tavallaan sekä tehnyt mieli kirjoittaa jo jonkun aikaa, että aihe, jota oon tavallaan vältellyt ja jota pidän hieman hankalana. Tosin juuri sen takia siitä onkin mielestäni tärkeää kirjoittaa. En voi sanoa ymmärtäväni täydellisesti ilmiötä tai olevani super perehtynyt aiheeseen, kirjoitan nyt siitä tietämyksestä käsin, mitä minulla tällä hetkellä on. Jos joku tietää aiheesta paremmin tieteellisen julkaisun tai omakohtaisen kokemuksen kautta, kuulisin ja keskustelisin aiheesta tarkemmin mielelläni.

Ensin pitää varmaan täsmentää heille, jotka eivät ole yhtä syvällä internetin ihmemmaassa kuin minä, mitä "otherkin" tarkoittaa. Siitä on varmaan useampiakin eri määritelmiä olemassa, mutta itse käsitän sillä henkilön, joka samaistuu vahvasti johonkin toiseen eläimeen, kasviin, esineeseen tai fiktiiviseen olentoon. Samaistuminen voi olla niin vahvaa, että henkilö kokee olevansa niin sanotusti "väärissä nahoissa". Otherkin saattaa mieltää olleensa edellisessä elämässään vaikkapa leijona ja hänestä tuntuu erityisen hyvältä elehtiä tavalla, jonka hän mieltää leijonamaiseksi.

Johonkin toiseen samaistuminen auttaa heitä ilmaisemaan tunteitaan, nousemaan aamulla sängystä ja pitämään itsestään huolta. Jos inhoaa syvästi kehoa, jonka sattuu omistamaan, niin voi helpottaa suurestikin, kun ajattelee, ettei se keho ilmennä todellista minuutta. Kun kehoa ajattelee kuorena, josta nyt vaan täytyy pitää huolta, välttyy kätevästi arvottamasta itseään kehollisten ominaisuuksiensa kautta. Samaa ruumiillisuuden teemaa käsitellään myös monissa uskonnoissa. Ehkä koko ajatusrakennelma sielusta kumpuaa meidän tarpeestamme olla jotain muuta kuin kehomme. Kun sitä ajattelee tämän kautta, se ei vaikuta enää ollenkaan niin omituiselta tai epänormaalilta, vaan pikemminkin (ehkä hieman ironisesti) joltain, johon ihmisillä nyt vaan on lajina taipumus.

Ja siis puhun nyt niistä, jotka ova tämän homman kanssa tosissaan, eivätkä vain pilaile transsukupuolisten kustannuksella. Myös transsukupuoliset voivat olla otherkinejä. Voin ehkä jopa jollain tavalla hahmottaa, mistä se kumpuaa. Transsukupuolisuuteen useimmiten liittyy jonkinasteinen kehoristiriita. Kun on jo lähtökohdiltaan hankala suhtautuminen omaan kehoon, ei ole mikään ihme, että olisi ennemmin vaikka robotti.

Mäkin halusin lapsena olla saapasjalkakissa. Olin jossain vaiheessa kaikissa leikeissä aina saapasjalkakissa. Käytin tilanteesta riippumatta aina saappaita ja kun äiti ompeli minulle kissapuvun, en suostunut ottamaan sitä pois päältä moneen päivään (annoin sen pesuun vasta, kun äiti sanoi, että saisin alkaa syömään kissanruokaa, jos en riisuisi sitä). Mä tunnistan hyvin itsessäni tämän mekanismin haluta olla jotain muuta.

Ilmiö ei kuitenkaan ole täysin ongelmaton. Vallankaan transsukupuolisen näkökulmasta. Sinällään mulle ei kuulu mitenkään, mihin kukainenkin nyt itsensä samaistaa. Ongelma on syntynyt siinä vaiheessa, kun erinäiset vatipäät ovat huomanneet otherkinejen käyttävän omasta kokemuksestaan hyvin samanlaista retoriikkaa kuin transsukupuoliset. Tämä on myös se kohta, jossa aihe muuttuu minusta jokseenkin epämiellyttäväksi käsitellä.

Joidenkin ihmisten mielestä transsukupuolisuus ja otherkiniys on ihan samaa settiä. Ja kun mun viiteryhmän oikeutta lisääntyä vastustetaan vetoamalla otherkinien olemassaoloon, alkaa otherkinien puuhastelut ja identifioimisretoriikka tuntua aika paljon vähemmän yhdentekevältä.

Suunnilleen jokaisessa transsukupuolisuutta käsittelevässä keskustelussa on aina joku inttämässä, että mutta entäs jos minä koen keskiviikkoisin olevani ahven / identifioidun taisteluhelikopteriksi. Se on todella uuvuttavaa. Transsukupuolisuus on lääketieteellisenä ilmiönä tunnustettu ja sen tehokkaimmaksi hoitomuodoksi on todettu korjaushoidot ja koetun sukupuolen mukaisessa roolissa eläminen.

Otherkinit, jotka luette tätä:
En vihaa teitä; olen ainoastaan kyllästynyt saamaan paskaa niskaan vaatiessani sukupuolivähemmistöille oikeuksia. Ja se, mitä sanoin alussa pitää edelleen paikkaansa: keskustelisin mielelläni aiheesta kanssanne ja ymmärtäisin ilmiötä mielelläni paremmin. Mun viiteryhmä nyt kuitenkin väkisin rinnastetaan teihin halusi meistä kumpikaan sitä eli ei.