Vuoden ensimmäinen maanantai

No ei kalenterin mukaan, mutta noin käytännössä tämä on ensimmäinen maanantai. Ensimmäinen päivä yliopistolla, ensimmäinen luento, ensimmäinen lounas yliopiston uusituissa ravintoloissa ensimmäinen harrastejärjestön palaveri ja niin edelleen.

Koska luento alkoi kymmeneltä, tai akateemisen vartin huomioon ottaen 10.15, päätin pistää herätyskellon soittamaan ajoissa 8.30. Ehtisin torkuttaa vaikka puoli tuntia. Syödä kunnon aamupalan rauhassa. Katsoa, missä luento on ja kävellä rauhassa yliopistolle.

Ja sitten unenpöpperössä ja loman jäliltä ruosteessa pistin torkun sijaan herätyskellon kiinni. Näin unta, jossa jokaisella oli oma debressiolta ja painajaisilta suojaava kettu ja minun piti palata vuorokausi takaisin ajassa voidakseni estää jotain tapahtumasta. Jostain syystä uni päättyi siihen, että olin töissä terveyskeskuksessa ja kaapistani löytyi gorgi, jonka selkään oli teipattu ilmastointiteipillä radiolähetin. En ole ihan varma mitä yhteyttä millään oli mihinkään.

Sitten heräsin ja huomasin nukkuneeni reilun tunnin. Kello oli 9.45. Söin kiireellä aamiaisen pukien vaatteita ja pakaten reppua. Menin pyörävarastoon toteamaan, että kumini ovat tyhjät ja juoksin pysäkille, johon tupaten täynnä oleva bussi saapui kuin tilauksesta. 

Olin yliopistolla noin klo 10.12 ja juoksentelin tovin ympäriinsä, ennenkui löysin oikean salin. Istuin luentosalin pankkiin klo 10.20 ja havaitsin, että luennoitsija ei ollut vielä ehtinyt edes aloittaa. 

Latailin Aapon, eli Oulun Yliopiston opiskelijoille suunnatun sovelluksen, josta voi katsoa luennot, muutokset niissä ja suoritetut opintopisteet näppärästi. Sen sai vihdoin tabletilleni ja se toimi jopa. Laskeskelin, että siitä huolimatta, että sain syksin aikana tehtyä vain 10 opintopistettä, saisin keväällä paikattua sen niin, että välttäisin ongelmat Kelan kanssa.

Yliopiston ravintolat olivat siirtyneet toisen yhtiön ylläpitämiksi vuoden vaihteesta ja pääsin tänään ensimmäistä kertaa havainnoimaan eroja. Positiivisena puolena täytynee mainita että erityisruokavalioita säilytetään vihdoin oikein, mikä on varsin lähellä laktoosi-intorelantin sydäntä. Heti siinä sydämen alapuolella olevassa suolistossa.

Tänään on muuten myös epävirallinen "nimenottopäivä" eli lähin vastineeni nimipäivälle. Vuosi sitten tänä päivänä, laitoin maistraatille hakemuksen nimen vaihtamisesta sukupuolineutraaliin. Sitä voisi juhlia jotenkin. Jos mä vaikka ostan keksiä tulevaan palaveriin.

Yllättävän hyvä maanantai siis. Kaikesta huolimatta. Ainakin tää antaa uskoa tulevaan vuoteen.

(Mielen)terveyskuulumiset III

Nyt mulla menee ihan hyvin. Ei ahdista tekemättömät asiat, vaikka niitäkin on. Välillä on vaikea motivoida itseään tekemään niitä, mutta ei sillä tavalla ylitsepääsemättömän vaikealta. Jos nyt vaikka vaihteeksi kaikki menisi edes sinne päin kuin strömssössä, niin mää varmaan selviän tästä ottamatta enempää osumaa.

Keskittymiskyky on aika nolla, mutta en tiiä, missä määrin se on varsinaisesti uutta. Mulla on paljon muitakin keskittymishäiriöille tyypillisiä piirteitä. Ei kuitenkaan riittävästi, että niistä saisi diagnoosin. Enkä kyllä tiedä, mitä se varsinaisesti auttaisikaan. En tiedä saako näin lievään keskittymishäiriöön edes lääkitystä. Aina kun unohdan jotain dramaattisempaa, niin äiti käskee mennä lääkärille, mutta en mä koskaan mene.

Pitäisi kyllä soittaa YTHS:lle, ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiölle, ja varata aika hammaslääkärille. Ja laktoosirasituskokeeseen. Sain laktoosi-intorelanssin joskus vuosi sitten, mutta en ole vieläkään saanut aikaiseksi käydä hakemassa diagnoosia.

Voisin soittaa tänään, mutta on sunnuntai. Huomenna pitää keksiä uusi tekosyy olla soittamatta.

Huono kristitty

Olen kristitty. Uskovainenkin. Ainakin sort of. Minussa on vain sellainen vika, etten juurikaan viihdy muiden kristittyjen seurassa. Itse asiassa parhaat ystäväni ovat joko agnostikkoja, sekularisteja tai ateisteja, sikäli kun minä olen aiheesta keskustellut heidän kanssaan. Miksi en juuri viihdy uskovaisten kristittyjen seurassa? Kärjistettynä vastaus olisi, että koska he ovat liian usein totuutta vääristeleviä, tekopyhiä ja sokeita inhimilliselle kärsimykselle.

Jeesus halusi sanoa meille, että älkää olko ihmisperseitä. Minä kärsin, kun te olette kusimulkkuja kanssaihmisillenne. "Rakasta lähimmäistäsi, niinkuin itseäsi ja Herraa, Jumalaasi koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko mielestäsi." Näin kuuluu minun muistikuvieni mukaan rakkauden kaksoiskäsky, joka täytyi riparilla painaa ulkomuistiin ja jota tuli kerrattua useampana vuonna rippileirin isosena. Muistan vielä, että tämä kohta jatkui siten, että Jeesus sanoi tämän olevan koko laki.

Jeesus ei sanonut, että homot joutuvat helvettiin. Jeesus ei sanonut, että kivittäkää maahanmuuttajat ja sylkekää kaikkien erilaisten päälle. Jeesus ei käskenyt henkisesti pahoinpitelemään transsukupuolisia, tai muita sukupuoli ja seksuaalivähemmistöjen edustajia. Jeesus kieltäytyi tuomitsemasta avionrikkojaa, vaikka pitikin avioeroa syntinä. Ylipäätään Jeesus oli sorrettujen vähemmistöjen puolella.

Ainakin, mikäli Raamattua on uskominen. Tässä tulee toinen kohta, jossa kristityt vääristelevät totuutta - varsin usein tosin tietämättömyyttään. Raamattu ei ole pudonnut sellaisenaan taivaasta, eikä ole oikeastaan mitään järkevää tai edes kovin teologisesti pätevää syytä pitää sitä suorana Jumalan Sanana ihmisille.

Raamattua on käännetty monista eri kielistä monille eri kielille. Sitä ei ole alun alkaen kirjoitettu yhdeksi kokonaisuudeksi, vaan se on kokoelma hengellisiä tekstejä, joita aikalaiset ovat kirjoittaneet tietyssä kontekstissa tietylle kohderyhmälle ja joita on sittemmin muokattu ja kirjoitettu uudestaan paremmin aikakauteen sopiviksi. Raamatun tekstejä on kirjoitettu ja muokattu vähintäänkin satoja vuosia. Tämä aikauteen sopivaksi muokkaaminen on lopetettu joskus silloin, kun Vatikaanissa päätettiin, että Raamattu on pyhä kirja. Raamattu on vähän niin kuin käyttöohjekirja elämään, joka on jätetty systemaattisesti päivittämättä viimeisen puolen tuhatta vuotta - sen ajan kuin ihmiskunnan kulttuurillinen kehitys on ollut koko historiansa kiivainta.

Voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkään asioista, jotka kristinuskossa ja kristityissä on pielessä, mutta jos mä lopetan tällä erää.