Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2009.

3 / 6

Kenties ensimmäisiä hulluuden merkkejä on, kun kysyy lemmikiltään jotain ja hetken ajan odottaa vilpittömästi, että se vastaa. Tai sitten, että lemmikki vastaa kysymykseen.

Miten tämä liittyy mihinkään? Olen huomannut, että tällaisia hetkiä minulla on jatkuvasti. Siis sellaisia, että kysyn ja odotan lemmikin vastaavan, ei sellaisia, että se vastaa. Harmi. Tai sitten vain hyvä juttu.

Tänään kaikki meinasi taas kaatua. Kuten on todettu, olen hyvä hankkiutumaan ongelmiin, mutta myös selviämään niistä. Useimmiten osaamalla pyytää oikeilta henkilöiltä apua.

Aamulla minun piti muistaa kuusi asiaa.
1. Muista laittaa liikuntavaatteet päälle ja laittaa normivaatteet mukaan
2. Ota välipalaa mukaan
3. Ota passi mukaan
4. Tulosta ruotsin portfolio ja ota se mukaan
5. Ota näytelmän käsikirjoitus mukaan
6. Ota uimakamppeet mukaan

Varmaan, ihmettelette, muutamia kohtia edellisessä listassa. Selvennän vähän, miksi minulla pitäisi olla kyseiset tavarat mukana:
1. Liikuntaa ensimmäisellä tunnilla
2. Piitkä päivä edessä.
3. Inssiin tarvitaan virallinen henkilöllisyystodistus
4. Portfolion viimeinen palautuspäivä
5. Näytelmäharjoitukset
6. Saunamme on remontissa, ja olimme menossa illalla kylpylään.

Se muisti laittaa liikuntavaatteet päälle, viime hetkellä haki kässärin ja käynnisti (vitun)vistan tulostaakseen. Vista tietenkin käynnistyi ominaisen rauhalliseen tapaansa kökkien omiaan. Samaa ei voinut sanoa tietokoneen käyttäjästä, joka uhkaili heittää rei’ittimen näytön läpi, jos se vielä latailisi siinä minuutinkin omiaan… ja se uhkasi samaan viiden minuutin päästä… ja kymmenen… Viidentoista minuutin päästä hän selitti äitelleen, ettei voinut valitettavasti nopeuttaa tulostamista tahdonvoimalla. Äite saarnasi aikatauluttamisesta. (Ja puhui itsestään yksikön kolmannessa persoonassa.)

Olin aikamoisessa nesteessä päivällä, kun tajusin etten ollut aamulla muistanut listan kohtia 2, 3 ja 6. Tarkoitus oli kertoa inssistä vasta, kun se olisi mennyt läpi, mutta ei auttanut kuin muuttaa suunnitelmaa. Sain lopulta passini, välipalani ja uimavarusteeni ajoissa.

No pääsin inssiin. (Vain kuukauden sen jälkeen, kun täytin 18.) Ei se tyylipuhdas suoritus ollut, mutta kelpasi. Pääsin siis läpi. Näytelmäharkat sujuivat normaalisti, mitä nyt paikallislehden toimittaja kävi vähän häiritsemässä. Sitten kävimme uimassa ja pääsin puolentoista viikon jälkeen pesemään rastat. Kylpylästä minä ajoin kotiin, sillä isä oli vedellyt jossain vaiheessa tuopin tai pari huiviinsa. Ja se tietenkin halusi päästä testaamaan ajotaitojani. En alennu käyttämään hymiöitä blogimerkinnöissäni, enkä yleensä edes **-merkkejä, mutta silmien pyöritys voisi olla nyt paikallaan.