Arvoisat lukiolaisperfektionistit
Tänään oli matematiikan uusinta. Minun pitäisi olla ylpeä, jos saisin jotain yli vitosen siitä. Siis nimenomaan konditionaalissa. Pitäisi, koska en kuitenkaan ole. En mä mihinkään kutoseen ole matikasta tyytyväinen. En matikasta, enkä oikeastaan mistään muustakaan aineesta. Seiska vielä menettelee. Perfektionistin vikaa? Joo-o, ehkä tervettä sellaista?
”Olisit onnellinen, sait sentää kutosen, olis se huonomminki voinu mennä”, joku lohduttaa tai onnittelee.
”Mutta se olisi voinut mennä vielä paremminkin, paljon paremmin… vai olisitko itte tyytyväinen?” tekisi mieli vastata, mutta siitä seuraisi vain epämääräistä mutinaa:
"Noo... mutta sulla on nyt menny aika huonosti."
Jep. Eli olen niin tyhmä, että se on hyvä saavutus minulle. Sitten sama kaveri kerjää sympatiaa "vain kasista".
Ei näin rakkaat ihmiset. ”Me arvoisat lukiolaiset” haluamme pystyä täydellisyyteen. Olet rakas ystäväni perfektionisti. Monet teistä ovat. Ei se mitään, mutta älkää kuvitelko, että minä olisin tyytyväinen yhtään vähempään saavutukseen kuin tekään. Aivan. En ole täydellisen tyytyväinen, kuin kymppiin tai ällään, mutta muitakin arvosanoja on tietenkin pakko sietää. Jo oman mielenterveydenkin kannalta. Kyvyistä ja työpanoksesta puhumattakaan.
Huomiseksi tein englannin esseen. Siis nimenomaan tein. Se on ohi. Tuulettakaamme! No ei oikeasti. Ei niissä aineissani juuri tuulettamista ole. Olen tyytyväinen aineeseen (sanamäärää lukuun ottamatta), kun palautan sen. Kun saan sen takaisin, lasken (teennäisen) hilpeästi, että onhan tässä kolme lausetta, mistä ei ole korjattu mitään. Jee… Käytän yksinkertaisesti liian monimutkaisia lauseita. Vannoin käyttäväni tällä kertaa aivan yksinkertaisia lauserakenteita, joita osaan ehkä jopa käyttää… Mutta ei. Minut on kirottu mammuttipitkäyybervaikearakenteinenlause-kirouksella.
Ylihuomiseksi, torstaiksi pitäisi lukea sitten ruotsin sanoja, joita en ole lukenut sanaakaan. Eivätkä ne näin lyhyessä ajassa jää millään päähän. Sitten torstain jälkeen tulee luonnollisesti perjantai ja on ajotunti. Lauantaina seuriksen talvileirille, josta tullaan sunnuntaina. Sunnuntaina pitäisi sitten katsella mantsankirjaa, kun on koe tiistaina ja enkunsanoja, jotka ovat maanantaina. Eivätkä ne muuten jää mitenkään helposti myöskään tähän päähän. Tässä päässä ei pysy kuin rastat (äidin harmiksi. Se olisi halunnut saada leikkautettua minulle kivan lyhyen kesätukan ja päästä siinä ”samalla” rastoista eroon).
Ei näin rakkaat ihmiset. ”Me arvoisat lukiolaiset” haluamme pystyä täydellisyyteen. Olet rakas ystäväni perfektionisti. Monet teistä ovat. Ei se mitään, mutta älkää kuvitelko, että minä olisin tyytyväinen yhtään vähempään saavutukseen kuin tekään. Aivan. En ole täydellisen tyytyväinen, kuin kymppiin tai ällään, mutta muitakin arvosanoja on tietenkin pakko sietää. Jo oman mielenterveydenkin kannalta. Kyvyistä ja työpanoksesta puhumattakaan.
Huomiseksi tein englannin esseen. Siis nimenomaan tein. Se on ohi. Tuulettakaamme! No ei oikeasti. Ei niissä aineissani juuri tuulettamista ole. Olen tyytyväinen aineeseen (sanamäärää lukuun ottamatta), kun palautan sen. Kun saan sen takaisin, lasken (teennäisen) hilpeästi, että onhan tässä kolme lausetta, mistä ei ole korjattu mitään. Jee… Käytän yksinkertaisesti liian monimutkaisia lauseita. Vannoin käyttäväni tällä kertaa aivan yksinkertaisia lauserakenteita, joita osaan ehkä jopa käyttää… Mutta ei. Minut on kirottu mammuttipitkäyybervaikearakenteinenlause-kirouksella.
Ylihuomiseksi, torstaiksi pitäisi lukea sitten ruotsin sanoja, joita en ole lukenut sanaakaan. Eivätkä ne näin lyhyessä ajassa jää millään päähän. Sitten torstain jälkeen tulee luonnollisesti perjantai ja on ajotunti. Lauantaina seuriksen talvileirille, josta tullaan sunnuntaina. Sunnuntaina pitäisi sitten katsella mantsankirjaa, kun on koe tiistaina ja enkunsanoja, jotka ovat maanantaina. Eivätkä ne muuten jää mitenkään helposti myöskään tähän päähän. Tässä päässä ei pysy kuin rastat (äidin harmiksi. Se olisi halunnut saada leikkautettua minulle kivan lyhyen kesätukan ja päästä siinä ”samalla” rastoista eroon).