Pitkä matematiikka

Mitä me teemme pitkän matematiikan tunneilla? Avaan teille tätä salaisuuksien verhoa siitä näyttämällä teille muistiinpanoni yksiltä kaksoistunneilta, jonka aikana kirjoittelimme kaverini kanssa monisteen taakse mitä tunnilla tapahtuu. Lähdimme tunnilta varttia aiemmin, koska linja-automme lähti.

[Minun kommenttini]
(Kaverini kommentit)
Tuntia jäljellä


Tulemme luokkaan. Opettaja käskee tehdä tehtävät taululle ja häipyy jonnekin.
[Mä haluan pois täältä]
40 minuuttia
Opettaja tulee, katsoo mitä olemme tehneet taululle ja lähtee uudelleen jonnekin.
35 minuuttia jäljellä
[Jes… ja mitään ei olla viel tehty]
34 minuuttia
Opettaja tuo ratkaisumonisteen niihin tehtäviin, joita emme ole osanneet… ja niihin, jotka olemme osanneet. ”Luemme” monisteen itsenäisesti läpi. Opettajamme höpöttää sen läpi. Opettaja ottaa kirjasta jonkun esimerkin.
25 minuuttia
Opettaja selittää esimerkkiä läpi ja söheltää jotain. Esimerkin tilalle, valkokankaalle lävähtää kuva jostain autosta.
20 minuuttia
Opettaja säätää taas jotain ja auto vaihtuu videopätkään jostain.
(Olisin kyl voinu kattoo kauemminkin)

Tuijotellaan vuorotellen kelloa, kun opettajamme edelleen selittää jotain esimerkistä.
(Ja se vielä ihmettelee minkä takia sen leukaluut on kipeet…)
16 minuuttia
Oho, siirryimme jo toiseen esimerkkiin.

15 minuuttia

[Nonni, ollaan oltu tääl jo tunti.]

13 minuuttia
Alamme tehdä ensimmäistä tehtävää.
6 minuuttia
Opettaja antaa kotitehtävät.
5 minuuttia
Ensimmäinen tehtävä väärin. Alamme tehdä lähtöä.
(ja mitää en oppinu)

Linikalla mennöön

Eilisen sai vetää kotona lonkkaa, kun ei ollut koetta, kunnes tajusin, että minulla on neljältä teatterikurssi. Siinä sitten katselin sopivan linkan ja varmistin viiteen miljoonaan kertaan, ettei se kuulunut niihin linja-autoihin, joihin näyttölipullani ei pääse.

Olen pari kertaa tehnyt senkin virheen, että olen ollut menossa vuorolla, millä en olisi voinut sillä näyttölipulla mennä. Ensimmäisellä kerralla pääsin, toisella kerralla en. Olisin vielä voinut hyvin maksaakin sen matkan, mutta kuski menee höpisemään, että vakiovuoro tulee kohta perässä. No niin tuli, mutta ei sen pysäkin kautta. Katselen pellon poikki miten bussi ajaa ohitse kilometrin päässä ja vilkutan perään iloisesti… nyrkillä.

Joka tapauksessa tänään jouduin jo englanninkokeeseen. Mitään en osannut, mitään en ymmärtänyt ja esseeseen minulla ei ollut mitään sanottavaa, joten toistelin lähinnä samoja asioita. Sain sitä toisteltua silti peräti 190 sanan verran. Taitaa tulla taas se viallinen (=nurinniskoin oleva) ysi. Ja huomenna sitten matikankokeisiin.

Tortai yhteen tosita ötiä

Eilen oli typopäivä. Tänään osaan taas kirjoittaa melkein oikein. Jatkan siis englannin aineeni kirjoittamista.

Tiivistelmä aineestani: Lauserakenteita, joita en osaa käyttää + sanoja, joiden merkitystä en tarkkaan ottaen tiedä + syvällistä paskanjauhantaa + tätä kaikkea enemmän kuin aiemmin = ???

Lopputulosta en uskalla edes arvata. Tavallisesti englannin aineeni ovat olleet ysiä… siis nurin niskoin käännettynä. Vahingossako lienee mennyt… 

Saa nähdä olenko taas keksinyt omia sanoa ja kielioppia. Yritän nyt korjata arvosanaani siitä viallisesta ysistä. Valitsin aineen aiheen sillä perusteella, että ymmärsin otsikon, ja englanninkielistä lisäselvitystä siitä, mitä siitä pitää kirjoittaa, ei ollut. Ei ollut siis paljoa, mitä voisin ymmärtää päin honkia.

Voisin tietysti selittää jotain shittiä siitä miten turhat rajat ahdistavat minua luovana kirjoittajana. Olkoon se vaikka virallinen selitys, mikäli sellaista joskus tarvitsen. Se nimittäin kuulosti ihan käyttökelpoiselta.

Kaveri selitti, ettei saanut aloittaa viittauksella otsikkoon. Ehdotti sen jälkeen aloittaa jollain omakohtaisella kokemuksella. Täytyy myöntää, että meni hetki ennen kuin sain naurun lakkaamaan. Life after death oli aineen aihe. ”Kun kuolin viimeksi...” Haha, olisi ainakin tullut astetta mielikuvituksellisempi aine.