Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2019.

Perikunta joka etsi fanifiktiota

Luin David Lager-Granzin teoksen Tyttö joka etsi varjoaan ja nähtävästi olen nyt taas päässyt kirja-arvostelujen kirjoittamisen makuun, joten kirjoitan tästäkin pienen arvostelun. En keskity arvostelussa kertomaan, mistä kirja kertoo, siitä voitte lukea muista arvosteluista, jotka olen linkittänyt pohjalle. Oletan myös härskisti, että tähän teokseen tarttuneet ovat lukeneet kirjasarjan aikaisemmat osat, koska tältä kirjalta putoaa hyvin pitkälti pohja, jos sitä ei ole tehnyt.

Tästä on luontevaa edetä taustoittamaan teosta heille, jotka eivät ole tähän perehtyneet. Lager-Granz on siis jatkanut Stieg Larssonin Millenium-sarjaa (Miehet jotka vihaavat naisia, Tyttö joka leikki tulella ja Pilvilinna joka romahti) alkuperäisen kirjailijan kuoleman jälkeen tämän perikunnan pyynnöstä. Lager-Granzin aikaisempi teos samaan sarjaan on nimeltään Se mikä ei tapa.

Olen kirjallisuusihmisenä (ja ehkä jopa uskaltaisin sanoa jonkinlaisena fanina) sen verran seurannut uutisointia aiheesta, että muistan tähän liittyneen draamaa. Kirjailija Larsson oli avoliitossa, mutta ei ollut tehnyt testamenttia, minkä vuoksi Larssonin yllättävän menehtymisen jälkeen avopuoliso ja lailliset perijät päätyivät riitoihin tekijänoikeuksista. Larsson itse oli suunnitellut Milleniumista kymmenosaista sarjaa, mutta kuoli kesken neljännen kirjan kirjoittamisen. Avopuoliso oli parhaiten perillä siitä, mitä kirjailija itse oli suunnitellut kirjasarjassa tapahtuvan ja yhteistyö hänen kanssaan olisi siis ollut keskeistä, mikäli oltaisiin haluttu jatkaa mahdollisimman uskollisesti kirjailijan jalanjäljissä. He eivät kuitenkaan päässeet sopuun (en muista halusiko perikunta edes jatkaa sarjaa uskollisena Larssonin suunnitelmille ja liittyikö heidän ja avopuolison välinen riita tähän vai perinnönjakoon). Joka tapauksessa perikunta pyysi Lager Granzia kirjoittamaan jatkoa sarjalle.

Molemmat Lager-Granzin teokset ovat ihan hyviä. Ainoa ongelma niissä on se, että alkuperäinen kolmikko oli aivan loistava. Siitä on toki aikaa, kun olen trilogiaksi jääneen sarjan lukenut, joten hirvittävän yksityiskohtaista vertailua en kykene tekemään.

Aivan täysin yksittäisinä asioina mainittakoon, että en ole kovin vaikuttunut Lager-Granzin tavasta käsitellä polyamoriaa. Ylipäätään hahmojen välisten suhteiden kuvauksessa tuntuu tökkivän jokin. Jatko-osissa on myös silmiinpistävästi vähemmän seksiä ja kuolemaa, kuin ensimmäisissä kirjoissa. Lager-Granz tuntuu turhan varovaiselta ja sievistelevältä lainahahmojensa kanssa. Samaan aikaan hänen mielikuvituksensa laukkaa villisti, mutta hahmoista tuntuu puuttuvan jotain.

Vertailu alkuperäiseen ei todellakaan ole kaikkein mielekkäin tai teokselle eniten oikeutta tekevä tapa arvostella se, mutta valitettavasti sitä on vaikea välttää. Jatko-osana kirjasarjalle teos ei ole kovin kummoinen. Sen sijaan jos arvostelen sitä fanifiktiona, huomaan koko ajattelutapani kirjasta muuttuvan.

Se on nimittäin erittäin laadukkaasti toteutettua fanifiktiota. Perehtyminen aiheeseen on erinomaista. Kerronta on sujuvaa ja otteessaan pitävää. Juonenkuljetus toimii ja pitää tehokkaasti yllä kiinnostusta. Teoksessa näkyy sekä alkuperäinen materiaali, että kirjailijan oma tapa kirjoittaa.

Jos olet lukenut alkuperäisen trilogian ja haluat lukea siitä fanifiktiota, suosittelen Lager-Granzin teoksia lämpimästi. Se on viilentävä side kirjailijan kuoleman jättämälle aukolle tarinassa. Kukapa ei olisi jäänyt miettimään jääneitä aukkoja ja mitä sitten tapahtui.

Muita arvosteluja teoksesta luettavissa blogista Kirjojen kuisketta, Kirsin Book Club, ja Helsingin sanomien kirja-arvostelusta.

Hän


Hän on aina mukana tulevaisuudensuunnitelmissamme.
Mitä pidemmälle ne menevät, sen varmemmin. 
Niin on aina ollut.

Toit Hänet mukanasi. Hän oli teille jo vanha perhetuttu.
Tunsin hänet, mutta ignoorasin Hänet silti kymmenen vuotta.
Hän ei suuttunut. Hän on tottunut siihen, että ihmiset ignooraavat hänet.

Niin on aina ollut.

Syytän sinua siitä, että Hän roikkuu aina mukana kuin kiusallinen perheenjäsen.
Se ei ole oikein sinua kohtaan. Tiedän, että Hän on myös minun perhettäni.
Hän koskettaa sinua, minua ja meitä kaikkia ennemmin tai myöhemmin.

Niin on aina ollut.

Hän on mukana, kun teemme lomasuunnitelmia.
Hän on mukana, kun keskustelemme kahvipöydässä.
Hän on mukana, kun suunnittelemme elämää yhdessä.
Tiedän, että Hän kulkee kanssasi silloinkin, kun minä en ole paikalla.  

Niin on aina ollut.

En voi vaatia sinua hylkäämään Häntä lopullisesti.
Voin vain pyytää, että valitset minut yhä uudelleen, niin pitkään kuin pystyt.
Sisimmässäni tiedän, että Hän tulee meidät lopulta erottamaan.
Niin sanottiin kirkossakin. Tahdottiin miten paljon tahansa.

Niin on aina ollut. 

Toisin kuin me,
Hän on aina ollut
ja Hän on aina oleva.