Näin kirjoitat luentopäiväkirjan

» Tee kansilehti ja sisällysluettelo (Nyt sulla on jo kaksi sivua!)

» Kirjoita niiden luentojen teemat otsikoiksi, joita aiot käsitellä

» Kerää luentomonisteet / tulostetut diat käden ulottuville

» Ota satunnainen moniste

» Lue sitä ja toivo ymmärtäväsi jotain ja saavasi ajatuksen

» Kirjoita ymmärtämäsi ja ajattelemasi sopivan otsikon alle luentopäiväkirjaan

» Ala nivoa ajatuksiasi aiemmin kirjoittamaasi

» Aina saatuasi kirjoitettua yhden sivun lisää, ota karkkia

» Kyllä se kohta on valmis.

» Mene seitsemän sivun jälkeen blogiin raportoimaan kirjoitusprosessistasi ja kuvittele työn etenevän itsekseen sillä aikaa.

Paloja pilvilinnoista: osaaminen

Tiedättekö, mitä olisin aina halunnut osata, mutta en ole koskaan uskaltanut, kehdannut, pystynyt tai ole ollut aikaa tahi rahaa opetella? Tässä on siis realistisia asioita, joita joku voisi oikeasti osata. Haaveilemani fantasia-taidot tulee joskus erikseen.

Ampuminen

Musta olis vaan kivaa osata. Tuskin teen taidolla ikinä mitään, mutta olisi ihan kivaa osata. Se tietysti toisi myös mukavan lisän kirjoittamiseen, kun oikeasti olisi jotain käsitystä siitä, miten se oikeasti tapahtuu. Mut en hirveesti tykkää aseista noin muuten. Niihin liittyy kaikkea pelottavaa nippelitietoa.

Jousella ampuminen

Sama, kuin edellinen. Oon yrittänyt kerran ja se ei oikein ottanut onnistuakseen. Ei riitä oikeen haba jousen jännittämiseen.

Miekkailu

Vähän samaa sarjaa kaikkien edellisten kanssa, mutta ei ihan yhtä voimakkaasti. Paitsi, että siihenkin liittyy kummallista nippelitietoa ja sanastoa, joka pitäisi sitten opetella.

Taulujen maalaaminen

Mulla olis jopa välineitä, mutta ei aikaa opetella tekemään niillä mitään siedettävää. 

Pelien pelaaminen ja tekeminen

Musta tulis varmaan ihan hyvä pelaaja ja pelien suunnittelija. Mut mulla ei tällä hetkellä oo aikaa syventyä aiheeseen riittävästi.

Laulaminen

Vois sitä joskus tieten opetella laulamaan siedettävästi. Ainakin se on taito, joka olisi kiva osata. 

Sanoittaminen

Olis ehkä myös kivaa joskus sanoittaa joku biisi. 

Soittaminen

Lisäksi musta olisi kiva osata soittaa didgeridoota ja kongorumpuja. Valitettavasti ensimmäisen harjoittamiseen tarvitsee ilmeisesti peniksen, syystä tai toisesta.

Kielet

Musta ois kiva osata oikeasti kieliä hyvin. Sen lisäksi, että olisi kiva osata vielä paremmin nykyisiä kieliä, olisi jännää osata myös: saamea, latinaa, kiinaa, japania, saksaa, venäjää, arabiaa, hebreaa, islantia ja grönlantia.

Molempikätisyys

olisi sangen kätevää, etten sanoisi.

Ratsastus

Ihan noin taitonakin olisi ihan kiva.

Selviäminen luonnossa

Ei sitä koskaan tiedä, vaikka sille taidolle tulisi tarvetta. Lisäksi se tuo oman lisänsä kirjoittamiseen.

Nylkeä ja parkita nahkaa

Liittyen edelliseen.

Puhua vatsasta

Just for fun. Oon joskus yrittänyt opetellakin, mutta se jäi kesken.

Muistaa
Sillein, ettei aina tarvitsisi kalenteria ja kaikkea olisi pakko kirjoittaa ylös, jotta olisi edes pieni mahdollisuus, että omat menonsa joskus muistaakin.

Näyttää fotogeeniseltä
Olis ihan kiva osata. Onneks edes mun kissa osaa.

Käyttää vanhempien mikroa
Se olisi hyödyllinen taito myös. Siinä on kuitenkin liikaa nappeja, enkä ole jaksanut perehtyä sen sielunelämään.

Sitten vielä tietysti haluaisin osata kaikkea tällä hetkellä osaamaani vielä paremmin. Kuten viroa, englantia, ruotsia, kirjoittaa, piirtää, koodata, opiskella...

Fantastisempi Romeo ja Julia

Laini Taylor: Aika taistelun & tähtivalon

Luin kirjan aiemman osan Karou, savun tytär ja pidin lukemastani siinä määrin, että halusin teokselle jatkoa. Täytyy sanoa, että olen hiljalleen pehmenemässä romanttisemmille fantasiatarinoille, vaikka aloitusosa jättikin vähän kylmäksi tälle romanssille. Tosin tätä pehmenemisen trendiä on ehkä nähtävissä myös aiemmassa kirja-arvostelussani Eetteritaivaan alla.

Ihan varauksetta en paranormaaliin romantiikkaan ole haksahtamassa. Aiemmin lukemaani, Karoun tarinaa muistuttavaa teosta Surunsyöjät en niellyt yhtä kakistelematta. Jos paranormaali romantiikka ja twilight kolahtaa, niin silloin voin tätäkin suositella ja miksei parjaamaani Nollosvallakumoustakin. Surunsyöjissä ja Karoun tarinassa on kuitenkin muutamia yhteneviä yksityiskohtia, joita en ihan täysin sulata genreen kuuluvina pakollisina kliseinä. Kuten nuoren päähenkilötytön nimi, joka molemmissa teoksissa tarkoittaa toivoa. Sitä yhtä kolmatta vastaavaa tarinaa en ole lukenut, mutta voi olla parempi, etten luekaan. Ainakin Surunsyöjät olisivat parantuneet huomattavasti, jos kirjailijan olisi annettu vähän kasvaa ja kirja olisi kustannustoimitettu kunnolla.

Tästä teoksesta siis jäi kuitenkin hyvä maku suuhun. Ehkä se johtuu siitä, että Eetteritaivaan tarinoiden tapaan pääpari ei voi olla yhdessä ja joutuu jopa vihaamaan toisiaan. Syytkin toki ovat varsin ymmärrettävät. Seuraava lainaus kertonee teille jotain (vahva spoilerivaroitus niille, jotka eivät ensimmäistä kirjaa ole lukeneet):

"No niin. Tiedäthän, kuinka Romeon ja Julian lopussa Julia herää kryptastaan, ja Romeo on kuollut? Romeo oli luullut Juliaa kuolleeksi ja tappanut itsensä hänen vieressään."
"Tiedän. Se oli mahtavaa", Zuzana sanoi ja äännähti samassa "Auts". Ilmeisesti Mik oli tuupannut häntä kyynärpäällä.
Karou ei ollut kuulevinaankaan. "Kuvittele, että Julia heräisi, ja Romeo olisi elossa mutta..." Karou vaikeni ja odotti äänensä tasaantumista. "Mutta hän olisi tappanut Julian koko perheen. Ja polttanut hänen kotikaupunkinsa. Tappanut ja ottanut orjiksi hänen kansansa."
Pitkän hiljaisuuen jälkeen Zuzana sanoi heikosti: "Huh."
"Niinpä", Karou sanoi ja sulki silmänsä kohti tähtiä.

- s. 311 

Fiksua kerrontaa ja juonenkuljetusta. Ajoittain tosin häiritsi pahastikin se, että piti oikeasti olla tarkkana siitä, mikä on aika ja paikka, mihin maailmojen kolkkaan kerronta on yhdessä kappaleessa siirtynyt. Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen kirjaa ei siitä huolimatta malttanut laskea käsistään.

Pidän hahmojen ja tapahtumien raadollisuudesta ja moniulotteisuudesta, jotka pääsivät aivan omiin sfääreihinsä tässä osassa. Päähenkilö tekee myös ikäviä asioita. Paljon ikäviä asioita. Eikä hän ole moraalissaan yhtä kirkasotsainen ja erehtymätön kuin esimerkiksi eräs Potter. Krhm. Kaikki se raadollisuus tekee tästä hyvin viihdyttävää.

Jään odottelemaan innolla trilogian päätöstä ja sitä pakollista "nyt pelastetaan maailma (tai tässä tapauksessa kenties kaksikin)"-rykäisyä. Oman lisänsä tarinaan tuo myös hahmo, josta kirjailija on tehnyt niin perinpohjaisesti rakastettavan, että se on varmaan suorastaan pakko tappaa viimeisessä kirjassa. Tai sitten sille pitää keksiä jostain joku oma teennäinen rakastettu.

Ehkäpä Taylor on keksinyt jonkun tyylikkään tavan hoitaa nämä. Ainakin aion antaa sille mahdollisuuden. Tähän mennessä hän on onnistunut pitämään minut otteessaan ja luomaan kiinnostavan todellisuuden ja vastakkainasettelun. Samalla hän on antanut minulle hyvin mielenkiintoisen hirviörepresentaation ja vastakkainasettelun. Kuka on hirviö ja kuka ei? Mikä on kauneutta? Mikä hyvää?

Vähemmän sienimäisiä arvosteluja (ja enemmän spoilaavia) voi lukea esimerkiksi seuraavista paikoista:
Kirjavinkit, Risingshadow, Hallanhenki, Kaleidoscope.

Mutta joo, yhdyn heidän varoituksiinsa siinä, että takakansitekstejä ei kannata lukea, paitsi jos aivan erityisesti tykkää spoilaantumisesta.

Paloja pilvilinnoista: harrastukset

Tiedättekö, mitä olisin aina halunnut harrastaa, mutta en ole koskaan uskaltanut, kehdannut, pystynyt tai ole ollut aikaa tahi rahaa?

Oikea vastaus on: Vaikka mitä. 

Istu alas, ja ihastele pitkää listaa ja armotonta vinetystäni. Ne eivät ole missään muussa järjestyksessä, kuin omassa assosiaatiojärjestyksessäni.

Kamppailulajit

Olen halunnut harrastaa itsepuolustus- tai kamppailulajeja. Viimesyksynä aloitin viimein defendon ja tänäkeväänä olen menossa itsepuolustuskurssille. Nyrkkeily on myös vähän kiinnostanut jollain tasolla. Selityksiä, miksen ole alkanut aiemmin: Kunto on niin paska, että hävettää itseäkin, pienellä paikkakunnalla ei mahdollisuuksia ja klassikko "tässä nyt on niin paljon kaikkea".

Sukeltaminen

Tykkään uimisesta ja tykkään sukeltamisesta. Kalat ja vedenalaiset asiat on jänniä. 

Surffaaminen

No olisihan se päheetä. Paitsi, että mulla ei ikinä riitä motoriikka siihen ja haiden seura ei hirvittävästi innostaisi. Sukeltaessa niitä voisi katsella ihan mielelläänkin, mutta lautailijat valitettavasti näyttää liikaa niiden sapuskalta.

Lautailu / laskettelu
Sama kuin edellinen miinus hait ja plus korkeanpaikankammo. 

Laskuvarjohyppy

Kun sekorkeanpaikankammo tuli kerran puheeksi. Siihen nähden on ehkä vähän hassua, että moniin näihin liittyy jollain tavalla korkealla oleminen. En kyl tiiä, olisiko mulla oikeasti munaa hypätä. Ja jos hyppäisinkin, niin varmaan panikoisin ja vetäisin tyyliin saman tien laskuvarjon auki ja joutuisin odottelemaan tunteja laskeutumista.

Kiipeily

En mä ehkä ihan vuorta lähtisi valloittamaan, mutta kalliokiipeily voisi olla ihan jännää. 

Parkour

En muutenkaan tykkää, että mulle sanotaan, mistä saa kulkea. Ja se on päheän näköistä. Ja Assansins Creed. Ja kiipeily on kivaa. Mutta ei hele mulla on paska kunto ja korkeanpaikankammo. Ja kammo tehdä oikeastaan yhtään mitään, missä motoriikan pettäminen aiheuttaa instant kipua.

Koskenlasku

Oon elänyt 20 vuotta elämästäni kosken kupeessa ja aina, kun koskessa on riittävästi vettä haaveilen, että laskisin siitä alas kumiveneellä. Sitten muistan, miten helvetin kylmää se on juuri siihen aikaan vuodesta (syys- tai kevättulvat).

Partio / vapaapalokunta

Olisin vallankin lapsena ollut hyvinkin kiinnostunut näistä, mutta en koskaan tainnut avata suutani. Plus asuttiin metsässä. Parikymppisenä on jotenkin derb aloittaa jotain partiota. Vapista vois ehkä harkita, jos olisi aikaa.

Metsästys

Ainakin kaikki muuhun kuin itse ampumiseen liittyvä (koirien kanssa puuhastelu, metsässä rämpiminen jne). Siis joo, haluaisin osata ampua, mut ampuisin mieluummin vaan tauluja. Niihin ei satu, eikä ne jää kitumaan, jos failaan.

Vesi/rauniopelastus

Ois varmaan, kivaa puuhastelua koiran kanssa, mutta ei ole mahdollista ottaa koiraa toistaiseksi.

Ratsastus (ilman satulaa)

Olisin lapsesta saakka ollut kiinnostunut ratsastamaan hevosilla, ja jostain syystä (ehkäpä Ronja Ryövärintyttären vaikutuksesta) vielä erityisesti ratsastaa ilman satulaa. Eläimistä olen aina pitänyt kovasti, mutta ratsastus on varsin kallis harrastus ja jotenkin ei innostanut identifioitua "heppatytöksi".

Eläinten sijaiskotitoiminta

Valitettavasti ei vaan oikein ole tilaa ja asuinkumppanini ei varmaan hirveästi allergiansa kanssa arvostaisi.

Cosplay

Se olisi hauskaa. Paitsi, että olen perfektionisti, enkä hirveän hyvä kaveri ompelutarvikkeiden kanssa.

Anime / manga

Jälkimmäisen lukemisessa on tähän asti meinannut nyrjähtää aivot, kun ne eivät taivu lukemaan oikeaan suuntaan. Molemmissa esteenä on yksi suuri tekijä: aika.

Sarjakuvan piirtäminen

Sitä varten pitäisi osata piirtää. Ja olla joku tyyli. Ja olla aikaa. (Ja olla aikaa opetella piirtämään.)

Sisustaminen

Musta on kivaa tehdä asioista kauniimpia. Mutta kukkaro ei oikein anna myöten. 

Haluaisin siis osata kaiken, tietää kaikesta kaiken ja ehtiä vielä tekemäänkin kaikkea. Olis ihan kivaa olla joku haltia, joka elää satoja vuosia ja ehtisi harrastaa kaikkea ja tulla vielä hyväksikin tsiljoonassa eri asiassa. Mutta kun oon vain pieni ihminen, enkä minä ehdi. Nyyh.

Kun kissa ei syö

Oli vähän turhan jännää eilen. Vieläkin kroppa tuntuu jotenkin väsyneeltä.

Meidän kissa oli ollut useamman päivän syönyt huonosti. Annettiin parafiiniöljyä lauantaina ja asiat alkoivat tulla läpi, mutta ruokahalu ei parantunut ja oksentelu pahentui. Sunnuntaina kattelin sitä ja päätin, että maanantaina pitää alkaa katsella eläinlääkäriaikaa.

Maanantaina kissa oksensi edelleen, mutta oksennut oli kirkasta ja punertavaa, eikä se ollut syönyt tyyliin mitään vuorokauteen. Juonut kyllä, mutta ei vissiin pysynyt kovin hyvin sisällä. Aloin sitten ottaa yhteyttä eläinlääkäriasemille Oulussa ja sain kaupungin eläinlääkärille päivystysajan viideksi.

Kissa ilmoitti, että ei tykkää eläinlääkäristä, mutta vastarinta oli melko ponnetonta. "Jotain ikävää ne tekee kuitenkin". Ja tekikin. Mitattiin ensiksi lämpö. Totesin ääneen kissalle, että "tää varmasti tuntuu ikävältä. Se tuntuisi ihmisestäkin ikävältä". Sitten mietin hetken ja sekä yleisen korrektiuden, että oman mieleni keventämisen vuoksi lisäsin: "Ainakin useimmista." Eläinlääkäri, nuori mieshenkilö alkoi nauraa vaivaantuneesti ja totesi, että meitä on moneen junaan.

Kissalta otettiin verinäytteet ja tunnusteltiin vatsaa. Siellä tuntui olevan jotain, mihin kissa reagoi. Kissa sitten rauhoitettiin ja pistettiin tippaan. Koska mistään ei selvinnyt mitään, niin eläinlääkäri sanoi, että kissa pitäisi avata ja leikkauksen hinta-arvio oli 300-500 eetua. Se vähän muljahti näin opiskelijabudjetilla elävän vatsanpohjassa. Pikaisen laskutoimituksen jälkeen totesin sitten, että kyllä me siitä selvitään.

Lääkäri lähti leikkaamaan kissaa ja mietin, että miten mä sen vanhemmille perustelen. Maalla kun on vähän eri meininki eläinten kanssa. "Uusia kissoja saa ilmaiseksi" ja niin edelleen. Rokotuksia, sirutuksia ja kastrointia ei saa ilmaiseksi. Ja kissa on kuitenkin vasta alle kaksivuotias. Sillä voi hyvällä tuurilla olla vielä parikymmentä elinvuotta jäljellä.

Olin kohtalaisen sekaisin. Ainakin siinä määrin, että en kiinnittänyt hirvittävästi ympäristöön huomiota, kun kaveri lähti kuskaamaan mua kotiin leikkauksen ajaksi. Mikä oli urpoa, koska olin parin tunnin päästä tulossa takaisin hakemaan kissaa.

Epätietoisena siitä, mitä kissassa oli vialla ja tietäen, että se tulisi maksamaan riippumatta siitä jäisikö koko elikko edes henkiin siitä menin kotiin ja kasasin itseni. Käytännön asioiden ajattelu jostain syystä rauhoittaa minua. Kissa on auki leikkauspöydällä, enkä voi tehdä sen hyväksi nyt mitään. 300 euroa jaettuna kahden ihmisen maksettavaksi ei ole kovin paha. Isommasta summasta tartten vanhempien tukea. Paljonkos mulla oli tilillä rahaa ja riittääkö mun käteisnostovara... Sit totesin, että mun käteisnostovara ei riitä ja käytiin pankkiautomaatilla avokin kanssa.

Sain itteni kasattua ja lähdin hakemaan autoa lainaan. Istuin autoaan lainaavan kaverin luona teellä ja odottelin soittoa eläinlääkäristä. Soitto tuli joskus kahdeksan maissa. Tukosta ei ollut ollut (hyvä, koska esim narut olisi vittumaisia poistaa), mutta laaja tulehdus umpisuolessa kylläkin. Lähdin sitten hakemaan kissaa ja mulla meni matkaan tyyliin tunti, koska eksyin jatkuvasti matkalla. Nousin väärästä liittymästä, ajoin oikeaa tietä väärään suuntaan, ajoin ohi jne. Lopulta, joskus yhdeksän jälkeen pääsin eläinlääkärille.

Hoitaja tai joku muu hoitohenkilökunnasta antoi minulle laskun. Tasan 300. Plus päälle parillä kympillä toipumisruokaa, jossa on enemmän ravinteita. Kissa oli kuivunut ja syömättömyyden vuoksi heikentynyt, ja lisäksi lääketokkurassa, mutta ei välittömässä hengenvaarassa. Olin huolissani kissasta ja rahatilanteestani, mutta yritin kuunnella hoito-ohjeita. Onneksi ne selittivät ne kahdesti.

Lääkäri näytti kuvan leikkauksesta. Siinä oli suolia, joissa ei kuulemma ollut mitään vikaa ja sitten sellainen epämääräisemmän näköinen alue, joka oli laajalta alalta kirkkaan punainen. Se oli vissiin se tulehduskohta. Kissallani oli siis ollut ihmisen umpisuolentulehdusta vastaava tila. Onneksi vietiin se lekuriin ajoissa.

Sitten eläinlääkäri selitti hyvin pitkästi, mitä ongelmia kissallani ei ollut suolistossa. Se alkoi mennä vähän kummalliseksi. Muut vaihtoehdot tukkeumat yms. se sivuutti olankohtautuksella, mutta ilmeisesti hänen mielestään kaikkein jännin mahdollinen ongelma piti selittää oikein juurta jaksaen. Samaan aikaan eläinlääkäri havainnollisti suolen itsenä sisään menemistä sormillaan. Se näytti jokseenkin häiritsevältä ja muuttui aina vain häiritsevämmäksi, kun se jatkoi sitä tyyliin viitisen minuuttia putkeen. Lopuksi hän vielä totesi: "Mutta niin siis ei tässä tapauksessa käynyt... että suoli olisi mennyt itsensä sisään *käsiele*".

Joo ei käynyt niin ei.

Kaiken hämmentävyyden jälkeen sain kuitenkin tokkuraisen kissan, antibiootteja, kipulääkettä ja toipumismuonaa mukaani. Kotona kissa makasi paikallaan ja alkoi loppuillasta liikkua vetelän puoleisesti ja epäfunktionaalisen oloisesti. Lisäksi se pyydysti näkymättömiä perhosia maatessaan lattialla.

Yöksi laitoimme kissan vessaan nukkumaan siltä varalta, että se oksentelisi tai ripuloisi. Se oli yön aikana päässyt sieltä pois ja mennyt ruokakupilleen, jonne olimme unohtaneet sen vanhat ruuat. Kaulatötterön takia, se ei vissiin ollut voinut kuin vähän siirrellä ruokaa ympäriinsä, mutta ilahduin siitä, että sillä on ruokahalua.

Nyt se liikkuu normaalisti, eikä yhtä apaattisesti ja ponnettomasti kuin ennen lääkärikäyntiä. Vähän pöljän oloinen se on edelleen, mutta näyttäisi olevan toipumassa.

Paloja minusta

Alan viikottain julkaista itsestäni tekstejä, joissa kerron unelmistani ja haaveistani. Näytän teille paloja pilvilinnoistani. Tunnisteisiin tulee myös avainsana "pilvilinna", jolla merkitsen nämä postaukset.

Ensimmäisenä tulee kymmenen postausta, joissa kerron teille asioita, joita haluaisin, mutta en ole voinut / en voi saada tai tehdä.

Sitten tulee viisi postausta samankaltaisella ajatuksella, mutta fantasiateemalla. Eli, mitä haluaisin, mutta en voi saada, koska ne eivät ole olemassa.

Toistaiseksi ei ole suunnitelmia sen pidemmälle. Ajatuksia tästä saa heittää.

Postaukset ilmestyvät tänne keskiviikkoisin, kello 11. Kellon ajasta saatan tinkiä, mutta pyrin tuohon keskiviikkoon kyllä.

Kirjahaaste

Sain Niinalta haasteen/tunnustuksen. Tehtävänäni on siis vastata seuraaviin kysymyksiin ja keksiä itse 10 uutta kysymystä haastamilleni bloggaajille.

Vastaukseni:

• Jos saisit valita, minkä kirjan (pää)henkilön kanssa menisit naimisiin? Miksi?

Ehkä Artemis Fowlin. Tylsää ei tulisi olemaan, aina älykästä juttuseuraa ja sillä olisi niin paljon rahaa, ettei mun tarttisi miettiä työllistymistä. Loistava kumppani kirjailijalle myöskin.

• Onko lukeminen innostanut sinua jonkin muun harrastuksen pariin? 

Lukeminen -> kirjoittaminen -> roolipelaaminen -> kotisivut

Että voisi niinkin sanoa.

• Millainen olisi unelmiesi kirjahylly?
Iso, kokopuinen, kaunis ja täynnä hyviä tarinoita kirjailijan mukaan aakkostettuna.

• Oletko kielipoliisi? Vaivaavatko virheet kirjoissa?

Jonkin verran. Jos jokin virhe toistuu usein tai vaikeuttaa ymmärtämistä, niin silloin.

• Mikä olisi lemmikkisi, jos olisit fantasiakirjan päähenkilö?

Keskustelimme joskus ystäväni kanssa tästä ja tulimme siihen tulokseen, että minulla olisi fretti tai pieni vihreä lohikäärme (jota kutsuisin liskoksi).

• Mikä on ensimmäinen kirjablogi, johon tutustuit?

En tiedä. Yöpöydän kirjat on ensimmäinen, jota aloin aktiivisesti seurata.

• Onko sinulla fobioita, mitä? Oletko joutunut lopettamaan jonkin kirjan, koska siinä esiintyy pelkäämäsi asia?

En tykkää kuumista jutuista, jotka käy päälle. Yhtään kirjaa en ole joutunut lopettamaan siksi. Luultavasti, koska en ole yrittänyt koskaan lukea palavaa kirjaa.

• Jos elämästäsi kirjoitettaisiin fiktiivinen kirja, mikä olisi sen genre?

Uuskumma tai spekulatiivinen fiktio.

• Stailaatko kyntesi/vaatteesi lukemasi kirjan mukaan?

En tajunnut kysymystä. Varmaan en sitten.

• Mitä oheistuotteita lukeminen on saanut sinut hankkimaan? 

Kirjojen itsensä ja kirjahyllyn lisäksi olen hankkinut kirjanmerkkejä ja lappuja, joilla voin merkata jostain syystä oleellisia kohtia kirjaan. Viimeisin tosin on suuresti opiskelualani myötävaikutuksena. 

Kysymykseni:

1. Jos voisit saada kolme esinettä mistä tahansa kirjoista, mitä ottaisit?

2. Jos voisit kirjoittaa uuden lopun johonkin kirjaan, mihin kirjoittaisit ja (lyhyesti) millaisen lopun kirjoittaisit?

3. Millä kielillä luet kaunokirjallisuutta?

4. Jos tekisit tietokirjan jostain kaunokirjallisesta teoksesta, mistä tekisit?

5. Mikä on lempiromaanihenkilöhahmosi?

6. Mitä tapahtuisi, jos se tuotaisiin samaan maailmaan kanssamme?

7. Millaisia tarinoita itse haluaisit kirjoittaa?

8. Minkä kirjan vuoksi olet viimeksi joutunut tinkimään yöunistasi?

9. Mikä oli ultimate-lemppari-kirjasi joskus, mutta mistä et enää tykkää?

10. Onko kirjallisuuden hahmoja esiintynyt unissasi? Mitä?

Kysymyksiin voi kaikki halukkaat vastata. Kommentoikaa tätä merkintää, niin linkkaan vastanneiden blogit.

Prokrastinointia

Eli mitä? No kaikkea muuta kuin pitäisi. Tärkeiden asioiden välttely on nyt edennyt siihen vaiheeseen, että kirjoitan siitä blogimerkintääkin mieluummin, kuin teen niitä asioita, mitä minun oikeasti pitäisi tehdä.

Mitä minun siis oikeasti pitäisi tehdä:

- Meilata ruotsinopettajalle yksi kuitti ja "programm raport", jotta saan virkamiesruotsin lopullisesti suoritettua. (3.1.)

- Ottaa yhteyttä elokuvatutkimuksen opettajaan yhden esseen kirjoittamisesta (ja kirjoittaa se essee) sekä katsoa yhtenä, mitä tarvitsen vielä sivuainekokonaisuutta varten. 

- Sama kuin edellinen, mutta viron opettajan kanssa. 

- Katsoa ohjeet luentopäiväkirjaan ja tehdä se. 

- Lukea viestinnän tenttiin. 

- Kirjoittaa essee Metro 2033:sta ja ottaa siitä yhteyttä opettajaan, että voisinko suorittaa sen maisteritutkinnon osana. 

- Tulostaa suorittamani kurssit ja katsoa, mitä vielä puuttuu.  (4.1.)

- Mennä kysymään omaopettajalta, miten mää hoidan puuttuvat kurssit. 

- Ottaa johonkuhun yhteyttä siitä, saanko yhdestä kurssista korvaavuuden pakollisiin kieli ja viestintäopintoihin.

Eli suurin osa näistä sisältäisi sosialisointia opettajien kanssa, enkä tykkää siitä. Välttelin näitä niin ahkerasti eilen, että sain hankittua töitä maaliskuulle, käytyä luovuttamassa verta ja katsomassa Hobitin toisen osan.

Tänään en ole tehnyt vielä mitään niin jännää. Toisaalta, en todennäköisesti tule saamaan unta seuraavaan kellonkiertoon, joten peli ei ole vielä menetetty, vaikka pihalla onkin jo hämärää.


Tavoitteeni on, että saan nämä kaikki hoidettua, ennenkuin mulla viimein, kuun puolessa välissä alkaa luennot. Ah, niin ihana Unitime, on ystävällisesti laittanut kaikki tarvitsemani kurssit ilmeisesti aamukahdeksalta alkaviksi. Valitettavasti aamuja on arkiviikossa vain viisi, eikä se riitä aamujeni päällekkäisyyksien estämisiin.


MUOKS: 5.1.2014
Alan yliviivata hommia, jotka oon saanut hoidettua. Ehkä tää onnistuu silleen paremmin.
Plus muokkasin joitain kohtia siten, että mun ei ole pakko interaktata opettajien kanssa.

MUOKS: 8.1.2014
Olen lukenut tenttiin hiljalleen. Tenttikirja on paljastunut yllättävän mielenkiintoiseksi. Asetin itselleni deadlinet töille. Viimeinen kohta pitäisi voida yliviivata 9.2. En siis ole asettanut itselleni liian tiukkaa aikataulua. Tää on sellainen, että voin vielä pysyäkin siinä, eikä edes pitäisi tehdä kipeää.