Tämä tapaus
"Enkeli-Elisa" on mielestäni varsin kiinnostava moneltakin kantilta. Enkeli-Elisa herättää paitsi keskustelua koulukiusaamisesta, myös faktan ja fiktion suhteesta, mikä on mielestäni jollei tärkeä, niin ainakin ajattelemisen arvoinen aihe. Tuleeko tositarinasta fiktiota, jos nimet, iät ja päivämäärät muuttaa? Miten paljon todellisia asioita, pitää muuttaa, että pitää alkaa puhua fiktiosta?
Koska en tiedä täyttä totuutta, en osaa varmaksi sanoa, mutta luulisin, että Enkeli-Elisan tapauksessa on kyse "tositapahtumiin perustuvasta tarinasta". Eli siinä mielessä Elisa olisi olemassa ainakin siten, että kaikki, mitä hänelle on kirjoitettu tapahtuneeksi, on oikeasti tapahtunut jollekulle. (Rinnastaisin sen mielessäni esimerkiksi Oksasen Puhdistukseen, jonka tapahtumat ovat varmasti olleet totta monelle.) Todennäköisesti mukana on myös paljon kirjailijan itsensä kokemuksia tai ainakin kirjailijan oman näkökulman värittämiä tapahtumia (annettujen tietojen mukaan kirjailija on itsekin ollut kiusattu).
Mitä taas tulee epäilyksiin taustatarinan uskottavuudesta, se on mielestäni mahdollinen. Entisen koulukiusaajan on mahdollista saada lapsi, josta voi tulla koulukiusattu, joka voi päättää omakätisesti päivänsä. On myös ihan täysin mahdollista, että kiusaamisen vaarallisuuteen herännyt isä ottaa yhteyttä henkilöön, jota on ennen itse kiusannut. Minusta tässä ei ole mitään ongelmaa. Maailmassa on paljon hämmästyttävämpiäkin "yhteensattumia". Joskin henkilöiden ikien vertailu ja laskeskelu tuottaa epätodennäköisiä skenaarioita.
Vaikka epäilyllä tarinan aitoudesta saakin niskaansa paljon raivoavia ihmisiä puolin ja toisin, se kuitenkin nostaa tarinan esille ja itse asian esille. Kun tarina on esillä, vaikkakin eri syystä, kuin välttämättä kuuluisi, myös se oikea asia saa enemmän huomiota, kuin se saisi unohdetun kirjoitusprojektin kautta. Siinä mielessä monella tavalla onnistunut kirjoitusprojekti siis.
Ymmärrän tavallaan myös, miksi ihmiset tuntevat itsensä petetyiksi ja loukatuiksi, kun henkilö, jonka poismenoa he ovat surreet ja johon he ovat samaistuneet onkin mahdollisesti fiktiivinen. Enkeli-Elisan ryhmän tarkoituksena ei kuitenkaan (ymmärtääkseni) ollut luoda mitään "itketään Elisan muistolle" -kulttia, vaan ottaa tämän kautta esille kiusaamisen. Tällöin voidaan pitää yhdentekevänä onko henkilö totta, jos tapahtumat ja asiat itsessään ovat. Ihmisten on jostain syystä paljon helpompi samaistua yksittäisiin tapauksiin, kuin puhtaaseen faktatietoon, että näin ja näin montaa ihmistä kiusataan ja niin ja niin moni tekee itsemurhan tai muuta vastaavaa.
Ihmiset ruotivat hyvin hanakasti epäloogisuuksia, joita kirjailija on tarjoillut. Kun asettuu kirjailijan itsensä asemaan ja miettii, miltä tuntuu kun tarina, jota on lähdetty kertomaan hyvin pienellä pudjetilla ja ilman kovin suurta odotusta, kannatuksesta saakin yllättäen hirvittävästi huomiota ja joutuu koko kansakunnan ruotimaksi. Todennäköisesti herää "pieni" paniikki, kun ei ole valmistautunut julkisuuteen ja paniikissa tulee luonnollisesti tehtyä virheitä ja lauottua epäloogisuuksia ja jopa suoranaisia valheita lähteidensä ja itsensä suojelemiseksi.
Tosin… En ole lukenut tämän kohun aloittanutta hesarin artikkelia, (sillä en ole vielä onnistunut saamaan sitä käsiini), enkä kovin paljon itse Elisa-projektiakaan, (josta osa on näköjään nykyään salasanalla suojattu), joten en kovin tarkkaa mielipidettä osaa muodostaa puoleen tai toiseen. Ehkä kirjoittelen lisää, kun saan luettua lisää.
