Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2014.

Oli jo aikakin

Lakialoite tosiaan meni läpi. Vielä ei silti ole virallisesti tätä "taistelua" voitettu, vaikka todennäköisesti myöhemmin suoritettava äänestys itse laista noudattaakin luultavasti samaa linjaa. Täydellistä tasa-arvoa ei ole silti vielä silloinkaan saavutettu, mainittakoon nyt vaikka esimerkkinä transsukupuolisten lisääntymiskyvyttömyysvaatimus, eli ns. pakkosterilisaatio. Translakiuudistus vaikuttaisi olevan tällä hetkellä jäissä.

Juhlistin kuitenkin tätä erävoittoa varovasti syömällä kipon tofujäätelöä ja muutaman taatelin. Viljoihin ja maitotuotteisiin en vielä kerran uskalla koskea. Kaikki on kuitenkin pysynyt sisällä tänään ja eilen illalla. Voin siis suhteellisen turvallisesti syödä hedelmiä, pakuriteetä, hunajaa, kananmunaa, pähkinöitä ja niiden johdannaisia, salaattia ja kurkkua. Toivon, että myös tämä tofu pysyy sisällä. Uskalsin myös syödä tänään jotain opiskelijoille tarjottua kasvismössöä, joka oli gluteenitonta ja maidotonta. Sekin on pysynyt sisällä.

Laitoin myös poskeeni komean sateenkaari-lammas kertakäyttötatuoinnin, joita sain joskus ilmaiseksi Setan juttujen yhteydessä. Käydessäni kaupassa tämän komistuksen kanssa, sain parilta vanhemmalta rouvasihmiseltä sen verran happamia katseita, että meinasi alkaa naurattaa.

Lopun iltaa aion nauttia opiskelijateatterista ja tänään julkaistusta Pokémon-pelistä.

Vatsan jumppatunti

Nonni. Nyt mulla on joko joku todella viheläinen tauti tai todella viheliäinen allergia. Enkä tiedä kumpaa pitäisi pelätä enemmän. Allergia on todennäköisesti pidempiaikainen vaiva, mutta toisaalta se ei tartu eikä (pähkinä- ja mehiläisallergiaa lukuunottamatta) siihen luultavasti kuole.

Söin seitsemän maissa iltapalaksi rahkan ja kaurajuoman. Noin tunnin kuluttua siitä tuli aivan käsittämättömän huono olo ja lopulta oksensin. Sitten olo hiljalleen tasoittui ja sain nukuttua. Tätä ennen olin syönyt viimeksi lounasta yliopistolla joskus puoli yhden aikoihin. Sekään ei mitenkään erityisen hyvältä tuntunut, mutta en ainakaan oksentanut.

Aamulla minulla oli siinä määrin hyvä olla, että söin jogurtin myslillä. Päästyäni yliopistolle kipitin saman tien vessaan vatsani päätettyä pitää jumppatunnin. Jätän tässä vaiheessa graafisemman kuvailun pois. Erinäisten ruumiinnesteiden (joista kaikkien ei minun ymmärtääkseni ole tarkoitus olla nestemäisiä) poistamisen jälkeen makasin tunnin vessan lattialla kauttaaltaan kylmän hien peitossa. Sen jälkeen olin kiitollinen, että sain käveltyä lähimmälle penkille istumaan ja ihmismäistymään siksi aikaa, että menin tenttiin.

Jostain syystä ei ole hirvittävästi hotsittanut syödä. Nyt illalla alkoi olla nälkä ja päätin hedelmät riittävän turvallisiksi ravinnonlähteiksi. Varmuuden vuoksi otin maitohappobakteereita ja kaikkia kaapista löytyviä lisäravinteita vähän pohjalle. Nyt voin ilokseni ilmoittaa, että olen onnistuneesti pitänyt sisälläni hedelmiä viimeisen neljän tunnin ajan. Uskalsin tästä rohkaistuneena syödä lusikallisen kookosrasvaa ja juoda kupin hunajalla makeutettua pakuriteetä.

Huomenna olisi tarkoitus varovasti laajentaa ruokavaliota lihaan, pähkinöihin, erinäisiin juureksiin ja soijaan. Ehkä sitten pysyn viikonlopun harrastusmeiningeissä tolpillani maitoa ja viljoja välttelemällä.


Ai niin tilastohäröily blogissa ei ole ohi. Mulla on edelleen päivässä satoja yhdysvaltalaisia lukioita. Hei vaan heillekin.

Härö ohi

Häröilyn pitäisi olla ohi. Kommenteista katosi mun omat kommentit, mutta muuta hirvittävän suurta damagea ei en havaitse tapahtuneen.

Aika näyttää korjaantuuko myös tilastohärö, jota olen ihmetellyt ennenkin.

Ei mulla muuta. Jatkakaa.

Perspektiivivirhe remontissa

Remontoin hieman blogia, jonka aikana saattaa esiintyä hieman kaikenlaista häröilyä. Tämän ei pitäisi kestää kauaa. Hyvää illanjatkoa.

Tilastohärö

Mua edelleen häiritsee, että mulla on ihan hitosti "lukijoita", joiden en usko ees olevan lukijoita, vaan jotain botteja. Nyt en tiiä, kuinka moni oikeasti lukee näitä mun juttuja. Yhyy.

Ei mulla muuta. Pitäisi lukea ja pitäisi kirjoittaa.

Kroppa vittuilee

Minä: Miksi mun paino on noussut?
Keho: Saavutetut linjat on säilytettävä!
Minä: Ei? Tässä on kymmenen kiloa ylipainoa.
Keho: Ei vielä riittävästi! *Whumps. Aktiivisella liikuntapäivällä tuli kilo lisää*
Minä: Mistä hemmetistä sä saat edes kaloreita tuohon? Mä olin juuri eilen paastolla!
Keho: Kävin paskalla viimeksi toissapäivänä.
Minä: ...
Keho: Plus pistän sut nukkumaan yli kymmentä tuntia vuorokaudessa.
Minä: Mut mun pitää mennä kymmeneksi luennolle.
Keho: Ei. *haluaa nukkumaan vasta kahdelta yöllä*
Minä: On pakko nousta.
Keho: Ei.

Tekisi mieli irtisanoa yhteistyösopimuksemme.

Homorummutus


Soini, ymmärrän sinua. Minullakin alkaa “homorummutus” tulemaan korvista pihalle.

Koko mun sosiaalinen media jauhaa siitä. Uutiset jauhaa siitä. Poliitikot jauhaa siitä. Ja uskon, että maailmassa ja Suomessa on tärkeämpääkin tekemistä. Mutta ei. Kaikki haluaa puhua homoista. Niin puolustajat kuin vastustajatkin. Eikä kellään ole enää mitään uutta sanottavaa edes. Ei edes mulla.

Tähän on olemassa ratkaisu. Helppo ratkaisu, jolla “homorummutus” loppuu varsin nopeasti.

PÄÄSTÄKÄÄ SE VITUN LAKI LÄPI.

Kiitos ja hyvää yötä.

Painopäivitys

Tuntui kohtalaisen epäreilulta, että mielestäni en syönyt enempää, enkä liikkunut vähempää kuin silloin kun painoin kymmenisen kiloa vähemmän, mutta silti paino ei vain pudonnut. Koska ikää ei kuitenkaan ole kuin 23 vuotta, niin en usko, että se liittyy ikään ja sen myötä tapahtuviin aineenvaihdunnan muutoksiin. Sen vuoksi epäilen jopa, että kyseessä voisi olla jokin elimellinen vika (esim häiriöitä kilpirauhasen toiminnassa).

Tein kuitenkin mielestäni paljon tätä edesauttavia päätöksiä: vaihdoin salaatinkastikkeen oliiviöljyyn, join paljon vihreää teetä, tein satunnaisesti lihaskuntoa ja kävin uimassa ja kävelemässä, nukuin riittävästi, söin kunnollisen aamupalan, kuitua, vähensin hiilareiden määrää. (Tästä eteenpäin tekstin joukossa on myös tarkkoja lukuja, joten jos triggeröityy niistä jotenkin, niin tähän olisi ehkä hyvä lopettaa lukeminen tämän postauksen osalta.)

Paino putosikin viitisen kiloa, mutta painoin silti kymmenen kiloa enemmän kuin olisi pitänyt.

Painoindexin mukaan, minun pituiseni ihmisen pitäisi painaa maksimissaan 72 kiloa ollakseen normaalipainoinen. Pahimmillaan painoin 87 kiloa. Tavoitteeni on 70, enkä huolestu, vaikka paino putoaisi samalla kuuteenviiteen asti. Siitä alaspäin minun luultavasti pitäisi huolestua, sillä en ole koskaan ollut kevyt ikäisiini nähden, joten olettaisin, että minun painoni kuuluu olla normaalipainon lähempänä normaalipainon ylärajaa. Tuntuisi jotenkin oudolta painaa tyyliin 60 kiloa. Joillekin 170 senttiä pitkille ihmisille se on jopa aivan hirvittävän paljon. Uskon kuitenkin, että ihmisille on olemassa "luonnollinen" paino, joka on kovin yksilöllinen ja voi jonkun verran muuttua iän myötä.

No, joka tapauksessa, painoni on heilunut pitkään 82-84 välillä. Kyllästyin ja päätin aloittaa pätkäpaaston, jolla kaverini on. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kahtena vuorokautena viikossa syön vain 500 kilokaloria. Eli vaikkapa tiistai kello 13 ja keskiviikko kello 13 välillä syön vain 500 kilokaloria, joka on suunnilleen kaksi keittoa tai salaattia (ja vitusti teetä), tai viisi kuppia maitoon tehtyä kaakaota. (Ottakaa itse tarkemmin selvää, jos kiinnostaa.) Nyt mulla on ollut yksi pätkäpaastopäivä, maanantaina. Tänä-aamuna vaaka näytti 79,7 kg. Se ei ole varmaan ainakaan vuoteen näyttänyt alle 80 kiloa. Tällä jatketaan.

Aiempia postauksiani aiheesta:
Ensimmäinen viikko
Läskiä, läskiä

Muista muista marraskuuta



Tuntuu jotenkin hyvältä idealta suositella juuri tänään sarjakuvaromaania V niinkuin Verikosto. Jos mitenkään viitsii, niin se kannattaa lukea alkukielellä, sillä V:n sanakikkailusta jää käännöksessä aika paljon pois. Tästä on tosiaan myös elokuvasovitus, kuten ylläolevasta giffistä voitte havainnoida. Olen nähnyt myös sen, mutta jollain tapaa pidin kuitenkin sarjakuvasta enemmän. Sarjakuva antaa myös enemmän kredittiä V:n suunnitelmallisuudelle.

Pidän Alan Mooren jollain tapaa hyvinkin raadollisesta tavasta kuvata sankareitaan. Samaa olen ylistänyt aiemmassa postauksessani Watchmen-sarjakuvasta.

Sitten itse sarjakuvan juonesta ja maailmasta. (Pyrin tapani mukaan olemaan spoilaamatta mitään, joten tämän voi lukea siinä suhteessa hyvillä mielin.) Sarjakuva sijoittuu dystopisen oloiseen Englantiin. Sarjakuva alkaa kuulutuksella: "Hyvää iltaa, Lontoo. Kello on yhdeksän ja Kohtalon ääni puhuu keskitaajuuksilla 275 ja 285... Tänään on viides yhdettätoista, tuhat yhdeksänsataayhdeksänkymmentäseitsemän...".

Maailma vaikuttaa varsin tyypilliseltä orwellilaiselta dystopia-asetelmalta: poliisivaltio, joka valvoo tiukasti kansalaisiaan ja jakelee mielivaltaisesti, mielivaltaisen suuria rangaistuksia mielivaltaisista rikkeistä. Lisäksi mukana on yksittäinen lähes yliluonnollinen sankarihahmo, jolla on mitä ilmeisemmin traaginen menneisyys. Eli siis V niinkuin Verikosto on lyhyesti Orwell yhdistettynä supersankaritarinoihin.

Yhdistelmä on yllättävän toimiva ja kummatkin antavat jotain toisilleen. Sankaruus saa ihan omia synkkiä piirteitään ja dystopia puolestaan vähän valoa tunnelin päähän. Tarinan päähenkilö on huono prostituoitu ja sankari käytännössä sosiopaatti sarjamurhaaja.

Suosittelen ehdottomasti kaikille supersankareiden ja dystopian ystäville, sekä muille hyvästä tarinasta kiinnostuneille.


Kauhukeskiviikko: lyhytfilmejä

Kauhukeskiviikko kummittelee tai zombeilee edelleen. Jos jaksan edelleen koluta tätä netin kriipimpää syöveriä, niin ehkä se palaa vallan takaisin. Tarkoittaakohan se sit sitä, että kauhukeskiviikko muuttuu ikäänkuin vampyyriksi? Noin teoriassa.

No tässä muutama kriipi lyhytfilmi
Lights out
Still life
Ruumissaari

Viimeisin on musta pelottavin. Ei niinkään sen sisällön vuoksi, vaan siksi, että aina kun oon ollut tekemisissä sen kanssa teknologia on alkanu sekoilla jotain. Se on mun kaverin projekti ja kun ne oli menossa kuvaamaan sitä, niin niiltä hajosi auto. Sitten myöhemmin ilmeni, että niiden metsäkuvausten aikana mikki oli ollut jotenkin mystisesti pois päältä. (Lisäksi jossain kohtaa vilahtaa ihan randomisti, tarkoituksettomasti jokin valkoinen juttu.)

Kun katsoin ensimmäistä kertaa tuota kaverini luona, siihen oli ilmestynyt muutamia tyylikkäitä verenpunaisia ruutuja ja outo kädenjälki. Kun katson tätä "possessiovapaana" versiona tumblrista, niin tumblr alkoi sekoilla, eikä halunnut antaa minun poistua videosta.

Se projekti on kirottu tai jotain.