Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2019.

Epäilyn epäily

Haluaisin rakentaa omasta sukupuolestani ja kehoristiriidastani yhtenäisen, harmonisen, sisäisesti johdonmukaisen tarinan. Se olisi kuitenkin totuuden typistämistä, eikä antaisi oikeutta elämälleni elämälle.

Olen miettinyt säännönmukaisesti, kadunko leikkaustani. En siksi, että olisin törmännyt tilanteisiin, joissa olisin havainnut kaipaavani tissejäni. En siksi, että olisin tuntenut jotain puuttuvan tai arpieni häiritsevän. En siksi, että minulla olisi ollut minkäänlaista konfliktia nykyisen peilikuvani kanssa asian suhteen.

Olen miettinyt sitä siksi, että olen kokenut sen velvollisuutena. En tosin tiedä, mille. Keholleni? Itselleni? Yhteiskunnalle? Epäilemiselle filosofisena itseisarvona? Totuudelle? Itsereflektiolle? Voin myöntää, että viimeisin pohdintojeni inspiraationlähde on ollut Musta Orkidea-blogin ylläpitäjä.

Pohdin ja pohdin. En tälläkään kertaa löytänyt itsestäni katumusta. Löysin jotain muuta. Epäilyn epäilyä kohtaan.

Vaikka kehodysforiani olisi epäilyn ja itsereflektion muokattavissa, niin mitä voisin tällä epäilyllä saavuttaa? Mitä sitten, vaikka onnistuisin tuottamaan itselleni uuden kehodysforian siitä, että mulla ei ole enää tissejä? Se, mitä keholleni on tehty ja mitä olen halunnutkin tehtävän, on ollut peruuttamatonta. Miksi ihmeessä mä haluaisin kehittää itselleni kehoristiriitan, jota en voi enää korjata?

Epäilyn aika on ennen leikkausta.

Kyllähän mä epäilinkin ennen leikkausta - myös samoista syistä kuin nyt. Annoin itselleni aikaa reflektoida ja epäillä tarvetta leikkaukselle monta vuotta ennen leikkausta.

Lukioikäisenä onnistuin melkein vakuuttamaan itseni siitä, että on okei olla nainen ja että tisseissä on jotain hyvääkin - vaikka joka ainoa kerta häiritsikin pukea sellaisia vaatteita päälle, jotka korostivat tissejä. Tämän itsereflektiivisen rakennelman hauraus kävi hyvin selväksi sen jälkeen, kun sain tietää, että muunsukupuolisuutta on olemassa ja voin saada kehoristiriitaan jotain hoitoa. Yksi kerrallaan haastoin rakentamani käsitykset itsestäni. Sosiaalisesti konstruoimasta naiseudestani ei jäänyt käteen mitään. Sukupuoli ei ollutkaan sosiaalinen konstruktio eikä kourallinen biologisia tekijöitä tai oletuksia niistä tuntunut yksistään mielekkäältä perustalta identiteetille.

Lopulta päädyin syvällisen itsereflektion ja käytännön kokemuksen kautta siihen lopputulokseen, että haluan eroon tisseistäni. Sen jälkeen jokainen perusteellinen itsetutkiskelu aiheesta on palauttanut minut samaan lopputulemaan: leikkaukseen.

Harkitsin rintojenpoistoleikkausta huolellisemmin ja syvemmin kuin opiskelualavalintaani, naimisiinmenoani tai työpaikkaani. Toki kaikki näistä on paremmin peruttavissa kuin leikkaus. Opiskelualaa voi vaihtaa (vaikka sen vaihtamista onkin vaikeutettu viime vuosina), avioliitosta voi erota ja työpaikasta irtisanoutua.

Sukupuolten sota sisälläni

Tunnistan, että minulla on sekä maskuliininen että feminiininen puoli. Toisinaan ne ovat ihan hyvässä sovussa keskenään ja toisinaan tuntuu, että niillä on joku megalomaaninen parisuhderiita meneillään.

Koska olin lapsena tyttöoletettu, ei maskuliinisella puolellani ollut aina helppoa. Maskuliininen puoleni on ylpeä, selviytyjä, voimakas ja pärjäävä eikä se hyväksy itsensä vähättelyä. Mitä enemmän sitä yrittää ulkoapäin suitsia ja painaa alas, sitä kovempaa se taistelee vastaan.

Olen ollut usein konfliktissa ja toisinaan se vieläkin aiheuttaa haasteita, että mulla on samankaltainen kunniakäsitys ja oman ylpeyden suojelemisen tarve kuin miehillä. Naisten tuntuu olevan vaikea ymmärtää, miksi mulle on niin hirvittävän vaikeaa esittää tyhmempää kuin olen ja kerjätä sympatiapisteillä parempaa palvelua, apua tai mitä tahansa.

Hyvin pitkään maskuliininen puoleni oli aika avoimen vihamielinen kaikkea feminiinisyyttä kohtaan. Sekä muissa, että itsessäni. Mitä luontevammaksi oma ja ympäristön suhtautuminen maskuliinisuuteeni on tullut, sitä helpompi sen on sallia tilaa myös feminiinisyydelle.

Minussa on kuitenkin monia feminiinisiä ominaisuuksia.

Kaipaan läheisyyttä, mikä on feminiiniseksi mielletty tarve. Minun on kuitenkin vaikea pyytää tai hakea sitä. Käsittelen ongelmat mieluiten ensin itsekseni ja otan vasta sen jälkeen kontaktia läheisiini. Se on ilmeisesti tyypillisempää miehille. Toisaalta käsittelen asioita mielelläni sanallisessa muodossa - esimerkiksi kirjoittamalla, mikä on puolestaan tyypillisempää naisille. Sen jälkeen, kun olen saanut asioiden käsittelyn alkuun itsekseni, jatkan sen käsittelyä myös usein mielelläni minulle läheisten ihmisten kanssa.

Kaipaan tilaa omille projekteilleni, mutta toisaalta muiden ihmisten läheisyys ei ala ihan hirvittävän nopeasti ahdistaa minua. Vallankin läheisimpien ihmisten kanssa minun on helppoa olla pitkiäkin aikoja yhtäjaksoisesti ilman, että se alkaa kuormittaa.

Kykenen mielestäni melko hyvin asettumaan toisen ihmisen asemaan. Huolehdin muista ihmisistä ja hoivaan mielelläni eläimiä, sairaita ja lapsia. Tiedostan, että mulle tulee joskus tilanteita, jolloin toivon myös itse, että minusta pidetään huolta. Siitäkin huolimatta, että yleensä maskuliininen puoleni pitää sitä kyvykkyyttäni loukkaavana ja infantilisoivana.

Näen sovun ja tasapainon oman feminiinisyyteni ja maskuliinisuuteni välillä olevan monella tapaa avainasemassa psyykkiselle hyvinvoinnilleni ja sosiaaliselle joustavuudelleni. Maskuliininen puoleni on voimakas ja dominoiva, mikä varmaan kuulunee asiaan. Feminiininen puoleni on aika paljon jäänyt sen jalkoihin - mikä on sinällään aika osuva analogia naisten historiallisesta asemasta yhteiskunnassa.

Haluaisin antaa niille kummallekin tilaa kasvaa ja kukoistaa - ilman että tarvitsee alkaa tukahduttaa kumpaakaan.

Hei naiset

Tää blogipostaus on nyt teille, naiset. Yleensä olen käyttänyt naistenpäiväni joko ignooratakseni sen parhaani mukaan tai valittaakseni omista hankaluuksistani suhteessa siihen. Haluaisin nyt ottaa erilaisen lähestymistavan. Haluaisin kertoa teille, miksi arvostan naisia. Jos mistä tahansa syystä et halua kuulla kiitosta ja ylistystä naiseudestasi, tämä blogipostaus ei ole juuri sinulle. Lue jotain muuta.

Tiedän, että on vaarallista puhua naisista ja naiseudesta yhtenä ryhmänä, koska olette kaikki hyvin erilaisia keskenänne ja tiedätte sen paremmin kuin hyvin. Joka tapauksessa...


Wikipedia sanoo, että tyypillisimmin naisellisina nähtyihin piirteisiin kuuluu lempeys, empatia, sensitiivisyys, huolehtivuus, herttaisuus, myötätunto, suvaitsevaisuus, hoivavuus, kunnioittavuus ja halu saada huolenpitoa. Ne ovat kaikki arvokkaita asioita, joilla on oma tärkeä paikkansa maailmassa.

Listalta puuttuu kuitenkin ainakin yksi tärkeä ominaisuus, jonka ainakin itse liitän vahvasti naisiin: sitkeys. Naiset joutuvat miehiä useammin elämään kroonisen kivun kanssa. Kroonista kipua alihoidetaan terveydenhuollossa ja kaiken kukkuraksi estrogeeni vielä heikentää kivunsietokykyä. Siitä huolimatta naiset ovat maailman sivun eläneet kipujensa kanssa ja synnyttäneet maailmaan lisää lapsia.

Arvostan äitejä. Raskaus, synnytys ja uuden ihmisen tuottaminen ja kasvattaminen maailmaan ei ole ihan pikkujuttu.

Arvostan lapsettomia naisia. Teidän panoksenne maailmaan on erilainen. Ehkä autatte kodittomia kissoja. Ehkä panostatte uraan. Ehkä elvytätte vähemmistökieltä. Myötäelän kanssanne, jotka ette ole valinneet osaanne lapsettomina. Tiedän, ettei osanne ole helppo. En jaa nyt neuvoja, olette jo kuulleet ne kaikki. Arvostan teitä, jotka olette itse nähneet lapsettomuuden parhaaksi ja valinneet sen. Kasvattakoon he lapset, jotka kokevat siihen kutsumusta.

Arvostan transnaisia. Olette joutuneet käymään tavallista pidemmän tien naiseutenne kanssa. Yhteiskunnallinen asemanne ei ole ollut aina helppo, mutta te olette selvinneet. Hyvä niin, sillä teillä on maailmalle paljon annettavaa. Ja maailmalla teille.

Arvostan teitä, jotka teette raskaita ja huonosti palkattuja töitä. Valtaosa muun muassa siivoajista, sairaanhoitajista ja lastenhoitajista on naisia. Ilman teitä yhteiskunta toimisi erittäin paljon huonommin.

Arvostan teitä, jotka toteutatte naiseuttanne juuri teille oikealla tavalla - vaikka välillä koko maailma tuntuisi vastustavan. Olette rohkeita ja upeita naisia.

Olen iloinen naisista ystävinäni, työkavereinani ja perheenjäseninäni. Olette kaikki antaneet elämääni jotain arvokasta.


Kiitos kaikesta, naiset.

Uusi ulkoasu

Bloggeriin oli vihdoin tullut vähän nykyaikaisempia (ja ihan kivan näköisiä) ulkoasupohjia, joten päätin päivittää blogin ulkoasun nykyaikaisemmaksi ja paremmin mobiilioptimoiduksi. Tää ei nyt kuitenkaan mennyt ehkä ihan niinkuin strömssössä ja asiat on musta vähän omituisesti monessa kohtaa ja monen postauksen muotoiluilut ovat päin prinkkalaa. Tässä nykypäiväistymisessä tulee menemään siis jonkun aikaa, kun järkeilen ja fiksailen tota valmisulkoasun koodia mieluisammaksi.

En tykkää muun muassa uuden ulkoasun blogiarkistosta (kuka tuota viitsii muka selata?), tägipilvestä, amerikkalaistyylisestä päiväyksestä (tiedän, mistä sitä muutetaan, suomalaisia vaihtoehtoja ei ollut saatavilla), lainausten muotoilusta (tiedän, mistä sitä muutetaan, koko on silti päin pyllyjä), postausten pikamuokkaus-mahdollisuuden poistumisesta enkä siitä, että kokonaisten postausten selaaminen on tehty hankalammaksi (sain sentään oletussivun sörkittyä sellaiseksi, että postaukset näkyvät kokonaisina).

Mut ainakin tää on nykyaikaisen näköinen... :|

Edellinen ulkoasu
Ei mulla muuta tällä kertaa.

Suostumuksesta

Monet asiat keskustelussa Suostumus2018-lakialoitteesta vituttaa mua.

Ehkä... jos aikuiset ihmiset ovat tosiaan kykenemättömiä sanattomasti ilmaisemaan toisilleen, että haluavat harrastaa seksiä, heidän olisi ihan hyvä keskustella aiheesta sanallisesti.

Ehkä... jos huomaat toistuvasti olevasi tilanteessa, jossa huomaat toisen henkilön suostumuksen olleenkin vain oma olettamuksesi, sun olisi hyvä alkaa viestiä aiheesta sanallisesti kulloisenkin kumppanisi kanssa.

Ehkä... jos aikuiset ihmiset ovat sekä kykenemättömiä sanattomasti ilmaisemaan toisilleen, että haluavat harrastaa seksiä, että haluttomia ilmaisemaan itseään sanallisesti, olisi vain hyvä, jos he eivät harrasta seksiä.


Ihan vaan noin ajatuksina.