Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2011.

Hablas no español

Aloitin päiväni lähtemällä uimaan. Seisoin vedessä, kun huomasin, että rannalla oli joku espanjalainen vanha mies viittoilemassa minulle. Tulin pois vedestä ja mies selitti minulle kovasti jotain espanjaksi. En osannut sanoa kuin: "Habla no español". Sen verran minullakin raksutti, että ilmeisesti siinä ei saanut uida. Mies selitti kovasti espanjaksi, vaikka näyttikin tajuavan, että en todellakaan ymmärtänyt. Kielimuuri oli korkea, mutta loppujen lopuksi tajusin, että kyse oli ilmeisesti kivistä ja jostain vesikasveista, joita oltiin siivoamassa rannalta. Noin kilometrin päässä, parin juomakojun jälkeen oli jo siivottu alue, jossa sai uida. Lopuksi ilmaistakseni ymmärtäneeni osoittelin sinne, missä olin ollut uimassa, tein uintiliikettä ja sanoin "no" ja sitten osoittelin juomakojujen jälkeiselle rannalle ja sanoin uintiliikkeiden kera "sí".

Teimme saman pyörälenkin sisämeren rannalla kuin aikaisemmin. Oli kuuma päivä, ei mitään aavistusta miten paljon oli asteita. Takaisin tullessa kävin mutakylpypaikassa levittämässä vähän rikkipitoista asfaltin väristä ainetta iholleni. Pyöräilimme takaisin kämpille, josta poimin pesusienen mukaan ja lähdin rannalle pesemään kuivuneita mutia pois. Pesusessioni jälkeen huomasin, että olin palanut aika kivasti harteista, rintakehästä ja naamasta. Levitimme siihen sitten aloeveraa. Ostin kaupasta maustamatonta jogurttia, jota kuulemma kannattaa myös käyttää palaneeseen ihoon.

Quemadura por el sol

Heräilin yöllä useampaan kertaan. Palovammojen kuumotuksen vuoksi oli ensin vaikea nukahtaa, mutta myöhemmin yöllä ne eivät enää tuntuneet niin paljon. Aamulla heitin palovammojen päälle kreikkalaista jogurttia. Kun se oli kuivanut, huomasin sen lähtevän hankaamalla irti. (Ehkä mukana lähti palanutta ihoakin?) Hankailin sitten jogurtin pois, kävin suihkussa ja laitoin aloeveraa tilalle.

Kello 11.40 ja varjolämpötila 25 astetta. Auringossa mittari näyttää neljääkymmentä (myöhemmin lähemmäs viittäkymmentä). Pysyttelin enemmän ja vähemmän punaisena mieluummin varjossa. Pilvetkään eivät varjoa tarjoa. Niitä näkyy vain pari onnetonta harsonriekaletta sävyttämässä sinistä taivasta.

Illalla kävimme espanjalaisten ja suomalaisten yhteisessä kokouksessa. Totesin siellä, ettei espanjan lausuminen ole kovin vaikeaa (oppiminen kuulemma tyssääkin siihen, että kaikki tavallisimmat verbit ovat epäsäännöllisiä). Tupla ällät lausutaan jiinä, hoota ei lausuta ollenkaan (mitähän virkaa on edes koko kirjaimella?), jii sitten taas puolestaan lausutaan hoona ja uu ei äänny tietyissä yhdistelmissä, kuten sanassa que ollenkaan.

Kokouksen jälkeen juttelimme (tai no "juttelimme", koska emme osanneet espanjaa kuin suunnilleen sí, no ja habla no español) erään espanjalaisen vanhan miehen kanssa. Ymmärsimme kielimuurista huolimatta aika paljon (tai ainakin luulimme ymmärtävämme viidennen ilmeikkään selityskerran jälkeen).

Kämpillä huomasin, että vasempaan hartiaani oli kehittynyt oikein nätti rakkularypäs. Saa nähdä miksikä se siitä evolvaa...

Barranca

Aamulla oli täysin tyven eikä näkynyt pilvenriekalettakaan. Nousin joskus puoli kahdeksalta ja kävin aikanikuluksi kävelemässä.

Yhdentoista maissa lähdimme retkelle eräälle luonnonsuojelualueella olevalle kanjonille. Patikoimme kahden kymmenenseitsemän asteen lämpötilassa kanjonia ympäröivän kasvuston seassa kuunnellen lintuja, jotka pysyttelivät mieluummin näkymättömissä.

Siellä oli muuten aivan valtavia kaisloja. Katkaisin yhden kuivuneen ja mittailin sen pituudeksi seitsemisen metriä. Kämppis kuvaili maisemia. Sai se muutaman linnunkin ja yhden liskon tähtäimeen.

Onnistuimme jotenkin eksymään reitiltämme ja päädyimme kymmenen kilometriä pidemmälle patikkareitille. Poikkesimme polulta ja onnistuimme pääsemään ylös kanjonista. Pian huomasimme kuitenkin olevamme jollain aidatulla appelsiiniviljelmällä. Kaikki ulos vievät portit olivat lukossa.

Huomasimme, että viereisellä pellolla oli työskentelemässä pari miestä. Ystäväperheestä mukana oleva tuttumme yritti puutteellisilla espanjankielentaidoillaan selvittää, miten pääsisimme takaisin sinne luonnonsuojelualueelle tai edes pois appelsiiniviljelmiltä. Mies oli aidan takana ja selitti espanjaksi, että olimme jonkun toisen alueella, joten hän ei voinut avata portteja. Mies kuitenkin tiesi reitin hänen alueelleen ja pääsimme sitä kautta pois. Mies antoi puistaan meille sitruunoita mukaan. Yritimme kiitellä ontuvalla espanjan ääntämyksellämme.

Mies vei meidät ystävällisesti autolla takaisin sinne, minne olimme oman automme jättäneet. Oli muuten yllättävän vaikeeta löytää lähtöpaikkaamme alueelta.

Yritimme tarjota rahaa kiitokseksi, mutta mies ei huolinut, vaikka olikin joutunut kuskailemaan meitä siestallaan. Kiittelimme kovasti ja etsin jonkun espanjankielisen ystävällisen fraasin.

Nyt olemme päässeet takaisin asunnolle. Olemme levähtäneet vähän ja lähdemme kohta ulos syömään. Voisi käydä vähän uimassakin tänään. Nuha on onneksi lähes kadonnut.

De las Salinas

Ei mitään hajua, mitä tuokin mahtaa tarkoittaa, mutta se lukee kadunnimen kans samassa kyltissä. Calle Coto on meidän katumme. Ällät lausutaan btw jiinä.

Viikko alkoi pilvillä. Ei kuitenkaan tuullut eikä satanut ja aurinkokin pääsi toisinaan paistelemaan. Mittari näytti 24 astetta. Tiistaiksi ja keskiviikoksi on luvattu parempaa säätä.

Nyt on saatu paremmin nukuttua. Ennakkotehtävätkin lakkasi pyörimästä päässä. Jotain muita wierdoja unia kyl näin.

Enimmäkseen möllättiin maanantai asunnolla. Käytiin tosin päivällä kauppakeskus Eroskissa shoppailemassa. Itse en ostanut muuta kuin jotain safkaa.

iBueno Pascua!

Ilma on tyyni ja selkeä. Flamingot kahlailevat tyynessä turkoosissa lintualtaassa tien toisella puolella. Altaiden takana kohoavat vuoret piirtyvät selkeinä taivaanrantaan. Aiemmin kuohunnut merikin vain lainehtii rauhaisasti. Aurinkoon nostamani lämpömittarin punainen juova tavoittelee kolmea kymmentä.

Pihalla on siis kaunis ilma, mutta kämppis vain koomaa sisällä. Se on varmaankin tulossa kipeäksi. Itse söin aamiaisen puoli kymmenen maissa ja menin ulos lukemaan ja kyyläämään koiria ja lintuja.

Myöhemmin päivällä, kävimme pitkällä pyörälenkillä sisämeressä kulkevalla pyörätiellä. Vesi oli todella kirkasta, mutta myös edelleen kauttaaltaan matalaa.

El viernes santo

Eilen kävimme syömässä aasialaisessa ravintolassa. Ateria, johon kuului alkusnapsi ja jotain styroksin näköistä naposteltavaa, alkuruoka (kevätkääryle), pääruoka (sitruunakanaa ja nuudeleita), juoma, jälkiruoka (jäätelöä tai kahvia) ja jälkiruokasnapsi maksoi huimat 5,20... Eikä kyllä ollut nälkä lähtiessä...

Poikkesimme myös vilkaisemassa sisämerta, joka on matalampi, lämpimämpi ja tyynempi, kuin lähellä asuntoamme kuohuva meri. Sisämeren rannalla ei myöskään ollut sitä kasviroskaa, mitä oli valtavat vuoret meren rannalla paikoittain. Siellä uittaessani jalkojani kirjoittelin myös muutamia postikortteja.

Otsikko on muuten suomeksi pitkäperjantai. Perjantai, kello puoli 11 ja pihalla aivan ihana ilma. Voisi mennä pyöräretkelle.

Kello puoli kuusi ja tuulee aivan mahdottomasti. Kävimme pienellä pyörälenkillä Lo Paganissa, sisämeren rannalla. Käsin uimassakin, vaikka olikin hieman nihkeää uida reiteen saakka ulottuvassa vedessä. Vesi oli suolaista ja lämmintä. Huomasin, että vesi tuntui loppuen lopuksi paljon lämpimämmältä kuin tuulinen ilma.

Retken jälkeen avustimme ystäväperhettämme näiden internetongelmien kanssa. Saimme vodafonen toimimaan kuten pitääkin. Saamme kuulemma käydä täällä välillä netissä. Kirjoittelen tälläkin hetkellä ystäväperheen olohuoneesta.

Siitä arkkitehtuurisesta

Olipa muuten ihanaa löytää tasan viikko sitten skannerista kuva, jonka kuvittelin liimanneeni sillä hetkellä Otaniemessä lojuvaan pahvilaatikkoon. Kyse oli toisesta B-puoliskon kuvasta. Soittelin sinne ja olisin ollut jopa valmis lähtemään takaisin 300 km päähän Espooseen viemään sitä hiton kuvaa. Ennakkotehtävät olivat kuitenkin menneet jo arvosteluun, joten no-can-do. Sanoivat, että voi se silti mennä läpi.

Soittelin sitten myöhemmin uudestaan kysyäkseni, miten kävi. Linja oli aika tukossa, mutta lopulta pääsin läpi: "Valitettavasti ette päässeet jatkoon. Tänävuonna karsimme 40% hakijoista ennakkotehtävien perusteella."

No ei sitte. Miks mulle tää tuntuu olevan niin kohtuuttoman hankalaa?

Vielä on onneksi Lapin yliopiston graafinen suunnittelu ja Oulun ja Tampereen kirjallisuudet jäljellä. Grasun ennakkotehtävät onnistuivat mielestäni hyvin ja yhden niistä sain korvata lukiodiplomillani. Saan siitä saman pistemäärän, kuin diplomistani ja minähän vuosi sitten vetäisin siitä erinomaisen.

Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä on tullut jo jonkinverran luettua ja kun pääsi sisälle, niin lukeminen oli jopa ihan mielekästä. En mä ihan väärälle alalle ole hakemassa. Tein siitä jonkinlaisen lukusuunnitelman ja tavoite on saada kirja Espanjanreissun aikana luettua.

Tämän jälkeen olisi pääsykoekirjoista vielä jäljellä Luonnolliset ja Luonnottomat, Lentävä hevonen ja graafiselle vaadittava Katseen voima. Nyt on tuo narratologian määritelmäkin tarkentunut, eikä se enää kuulosta yhtä skitsofreeniselta. Kysehän on siis kerronnallisuudesta.

El Mojon

Nenä edelleen tukossa, mikä tarkoittaa, että joudun hengittämään suun kautta. Se ei ainakaan paranna yskääni. Kämppiskään ei saa nukuttua tuhinoiltani.

Tänään on pilvistä ja aamulla ei ollut lämmintä kuin 15 astetta. Heräsimme suht aikaisin, koska menimme markkinoille. Ostin sieltä hellehatun, kassin ja pähkinöitä. Paahdetut mantelit olivat ihan hyviä, mutta muissa pähkinävalinnoissani en oikein onnistunut. Paikalliseen kulttuuriin ei kuulemma alunperin kuulunut makeiset, vaan ne napostelivat pähkinöitä ja auringonkukansiemeniä. Turistit ovat kuulemma tuoneet makeiset tänne vasta tyyliin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Joskus vähän ennen puoltapäivää palasimme takaisin asunnolle.

Kaasulämmittimen kanssa on ollut ongelmia. Lämmintä vettä tulee aika nihkeästi. Se, jonka kautta nää on tän asunnon vuokrannut, niin lupasi tulla katsomaan sitä lämmitintä. Se ystäväperhe on kylläkin lähdössä kohta takaisin Suomeen. Ne ovat kuulemma olleet Espanjassa viimeiset 14 talvea.


Edit 22.8.2012:Minusta on hauska lukea tätä merkintää siirtäessäni sitä tänne vanhasta blogistani. Minulla on tällä nimenomaisella hetkellä kyseinen hattu päässäni matkustaessani VR:n huomassa jälleen kerran.


iEspaña!

Kämppikseni oli lähdössä porukoidensa kanssa Espanjaan meidän ennakkotehtävä-episodimme päätteeksi. Se sitten pyysi minua mukaan. Kun kaikki ennakkotehtäväni kuului olla jo vähintäänkin postissa joka tapauksessa siihen mennessä, lähdin mukaan.

Saavuimme sunnuntaina viideltä paikallista aikaa Alicanten lentokentälle. Nousu ei tuntunut juuri misään, mutta lasku oli nuhaisena suoraansanottuna kamala. Silmien yläpuolelle ja korviin pisti ihan "kivasti". Mulla oli melkein tunnin laskeutumisen jälkeenkin korvat ihan lukossa, eikä auttanut vaikka kuinka nieleskeli.

Kämppämme oli hommattu joidenkin kämppikseni vanhempien tutun kautta. Sinne oli tuotu vähän ruokaa valmiiksi. Kävimme illalla kämppiksen kanssa pienellä lenkillä rannalla. Merestä oli tullut aivan valtavia kasoja jotain kuolleita merikasveja rannalle. Vasta noin kilometrin päässä alkoi olla hiekkaa ihan mereen asti. Yskän ja nuhan takia en ole vielä uimaan uskaltautunut, mutta varpaat kertoivat jo meren olevan ehkä hieman yli 20 astetta, eli ensin viileää, mutta iho tottuu nopeasti.

Merelle ei kyllä sinänsä ole kovin pitkälti asunnolta. Se näkyy jo parvekkeelta. Tien toisella puolella näkyy entisiä suola-altaita, jotka ovat nyt muuttuneet makeanveden altaiksi. Linnut viihtyvät siellä ja olemmekin nähneet monta flamingoa. Altaiden välissä menee kävelyreittejä, joita pitkin tulimme iltalenkiltä. Aurinko laskee joskus puoli ysin maissa ja pimeä tulee puoli kymmeneen mennessä. Lämmintä on, mutta tuulee paikoin kovasti.

Asunto on ihan mukava, joskin ehkä hieman vanha. Katutasolta nousee portaat parvekkeelle, jossa on ovi asuntoon, sekä kaksi lattiasta kattoon ulottuvaa ikkunaa, joista tulee hyvin valoa asuntoon. Asunnossa on yhdistetty olohuone ja keittiö. Asunnossa on lisäksi kaksi makuuhuonetta ja WC, jossa on samassa suihku ja kylpyamme. Asunto ei ole kovin iso, mutta ei meillä ahdastakaan varsinaisesti ole.

Toivotaan, että nuha ja yskä tästä hellittää. Btw, ääkkösiä on näillä espanjalaisilla näppiksillä kiva kirjottaa...

Uutiskatsaus vol 1

Katastrofitilasto senkin lihoo lihomistaan
Kommentti: Maailmanloppu lähestyy? Korkeammat voimat haluaa tehdä uuden maailmanennätyksen luonnonkatastrofeissa?

Pornon katselu tuomitaan myös korkeampien voimien kautta
Kommentti: Tai sitten maanpäälliset idiootit kämmivät jotain.

Espanjaan halutaan turisteja
Kommentti: Sinne siis!

Helvetti on vanhojen ennustuksien mukaan astetta lähempänä jäätymistä
Kommentti: Eikö kukaan muu ole kuullut sananpartta: "Ennemmin Helvetti jäätyy kuin Rauman Lukko voittaa Suomenmestaruuden"?

Teinit edelleen vastustavat politiikkaa
Kommentti: No oli edes tasokkaampaa herjaa kuin kotikulmiltani löytämä mainos Kiviniemestä surkeasti piirretyillä hitlerviiksillä

Pedofiileistä ei tykätä, mutta ei meinata saada kiinnikään
Kommentti: ... Ikinä, jos sitä lasten näkökulmasta ajattelee.

Idiootit lisääntyvät edelleen
Kommentti: Niillä on oltava joku tarkoitus täällä... Kai ne muuten olisivat jo karsiutuneet pois? Evoluution voimalla tai Isän kädestä. Se, joka keksii miksi idiootteja on, saa virtuaalipenikseensä kaksi senttiä lisää.

Verta, hikeä ja kyyneleitä

Vaikeudet eivät tosiaan loppuneet paperin homehtumiseen. Käytin sitten loppuen lopuksi paperimassan tilalla styroksimuovia. Huomasin tehneeni arkkitehtuurin kolmiulotteisen tehtävän väärän kokoiseen laatikkoon. Joten enemmän ja vähemmän uusiksi meni. No lopulta siitäkin tuli valmista. Ei kovinkaan hieno, mutta valmis. Ylpein olen arkkitehtuurin tehtävästä numero 1. Siitä saa parhaiten selville, mikä oli aiheeni ja se on muutoinkin teknisesti onnistunein. Olen alkanut yhä enemmän huomata, että vesivärit on se mun juttu. Laitan niistä kuvia myöhemmin.

Arkkitehtuurin ennakkotehtävät eivät olleet suinkaan ainoat tehtäväni. Nekin onneksi sain viikonlopun aikana tehtyä. Sekään ei kyllä vaikeuksitta onnistunut. Työ numero 2 oli tussityö. 9. versio oli se minkä loppuen lopuksi lähetän. Sen uudelleen tekeminen ei tosin ihan hirvittävästi haitannut, kun yhden version tussaamiseen meni 30min - tunti. Enemmän vitutti, kun minun piti tehdä uudelleen kuuden tunnin vesivärityö. Leikkasin ensimmäisen version väärän kokoiseksi (liian pieneksi). Joten eikun alusta vaan. Onneksi työskentely oli toisella kertaa jo nopeampaa, sillä tiesin jo mitä halusin ja miten.

Eilen kävin viemässä arkkitehtuurisen tehtävän henkilökohtaisesti Otaniemeen. Tuli siitä pidemmän puoleinen ajoreissu, mutta ainakin tiedän varmasti että a) se on varmasti ajoissa perillä ja b) missä kunnossa se on perillä.

Ai niin ja tuo veri tuli, kun leikkasin etusormen nivelen päältä palasen pois. Tuli todettua sitten, että luokan ensiapupakkaus olisi ehkä hyvä päivittää.