Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2014.

Vuoden aikana

Täytin jossain vaiheessa jonkun kyselyn siitä miten vuosi on kulunut. Enimmäkseen kysely tosin tankkasi samoja, kohtalaisen epärelevantteja asioita. Summaan sen lyhyesti: Olen suunnilleen yhtä läski, yhtä köyhä ja edelleen samassa parisuhteessa kuin ennenkin. Sitten jännempiin asioihin; vuoden aikana olen myös...

... käynyt Tampereella transtutkimuksissa: 1, 2
... saanut diagnoosin f64.8 Muu sukupuoli-identiteetin häiriö: 3
... päättänyt oman hääpäiväni
... nähnyt maailmanloppu-unia: 4
... työskennellyt alastonmallina: 5, 6
... saanut laktoosi-intorelanssin ja muutenkin tapellut kroppani kanssa: 7
... lihonut: 8, 9
... laihtunut: 10, 11
... kirjoittanut puolikkaan romaanikäsikirjoitusta
... lukenut myös joitain kiinnostavia kirjoja, kuten Auringon ytimen
... harrastanut yhtä sun toista järjestö&kulttuuritoimintaa
... saanut melkein tutkinnon suoritettua
... pohtinut ja kirjoittanut yhtä jos toistakin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä

Vastauksia kysymyksiin

Täällä pyysin teitä kysymään minulta mitä tahansa. Nyt minä vastaan.


Onko pakko?
Sananlaskun mukaan pakko ei ole kuin kuolla, tosin erinäisten uskonnollisten tekstien mukaan, jotkut ovat siltäkin onnistuneet välttymään. Kysymisessä on tosin se huono puoli, että silloin erittäin suuri riski, että saa jopa vastauksen.

Paras ruokaresepti: Kinuski
(rakastin tätä erityisesti siinä iässä, kun makeanhimolla ei ollut mitään rajoja)

2 dl kermaa
2 dl fariinisokeria

Pistä molemmat ainekset kippoon ja kahdeksi minuutiksi mikroon, täydelle teholle.
Tarjoile minkä tahansa kanssa, kuumana, lämpöisenä, kylmänä, kohmeisena tai vaikka jäisenä.


Paras saamani elämänohje:
"Kun paska on housussa, se pitää siivota, eikä yrittää imeä takaisin perseeseen."


PS. Saa edelleen kysyä.

Must-read-list

Otin hienon kuvankin tätä varten. Sitten se vanhentui ennenkuin ehdin siirtää sitä koneelle. Olen lukenut ihan kohtalaisesti tänä vuonna kirjoja, vaikka en olekaan jaksanut kirjoittaa tänne kuin aivan muutamasta. Luettavien teosten lista kuitenkin senkuin jatkaa kasvamistaan. Tässä on vain muutamia teoksia aivan liian pitkältä listaltani.


J.K. Rowling: Paikka vapaana

Olin kohtalaisen varma Harry Pottereiden päätyttyä kolmesta asiasta: 1) Kirjailija ei koskaan halua enää kirjoittaa fantasiaa 2) Eikä hän voi kirjoittaa mitään muuta omalla nimellään, mutta 3) Hän tulee kirjoittamaan jotain muuta pseudonyymillä. Olin väärässä. Ja oikeassa. Hän oli kirjoittanut myös jotain ihan muuta kuin fantasiaa psudonyymillä. Mulla vaan jotenkin oli fiilis, että Rowling ei halua identifioitua niin vahvasti fantasiakirjailijaksi. Mutta siis taitava kirjoittajahan Rowling on ja useimmat ammattikirjoittajat kirjoittavat muutakin kuin yhdentyyppistä tekstiä töikseen. Olen siis myös ammatillisesti kiinnostunut.

Katri Rauanjoki: Muuri 

Luennoitsijamme mielestä se oli älykäs ja hyvä kirja, joka on saanut aivan liian vähän huomiota julkaisupaikkansa marginaalisuuden vuoksi (pieni ei-helsinkiläinen kustantamo). Luennoitsijamme lienee ammattilainen, joten pitäähän tämä katsastaa ihan mielenkiinnosta. Lisää syitä: tässä ja tässä.

Johanna Sinisalo: Enkelten verta

Millainen olisi maailma ilman mehiläisiä? Olen tykännyt ennenkin Sinisalon vaihtoehtotodellisuuksista, joten luultavasti tämäkin on lukemisen arvoinen.

Tove Jansson: Taikatalvi 

Oikeasti. Tove oli jännä tyyppi ja mun pitäisi tuntea hänen tuotantoaan paremmin. Siis sitä oikeaa, ei sitä siloteltua muumi-animaatiota. Sanan ja kuvan yhdistämisessä hän oli varsin... täydellisyyttä tavoitteleva. Ei niinkään täydellistä vastaavuutta, vaan sitä, että teksti ja kuva täydentävät toisiaan. Taitatalvi on nyt vain yhtenä esimerkkinä. Muunkin tuotannon lukeminen olisi varmasti hedelmällistä.

Juhana Pettersson: Sokerisamurai 

Kaverini suositteli tätä minulle ja sillä on jännä nimi. Tarvitaanko siihen muuta? No ehkä vähän. Se myös kuvaa mielenkiintoisesti mediaa ja suosiota. Lisää aiheesta löytyy täältä.

Hannu Rajaniemi: Fraktaaliruhtinas

Kvanttivaras oli jännä. Se voi olla vaikealukuinen, mutta jostain syystä se oli silti minulle helppoa seurata. Se pomppi nopeasti paikasta ja asiasta toiseen. Se käytti paljon minulle täysin uutta termistöä, mutta siitä huolimatta rakastan sitä. Ja loppuun oli jätetty cliffhangeri. Pitäähän se seuraavakin osa lukea. Eikös vain? Ja tietysti myös päätösosa Kausaalienkeli.

John Ajvide Lindqvist: Kuinka kuolleita käsitellään

Ostin tämän kirjan kaverilleni. Olen nähnyt kirjailijan aiemmasta kirjasta "Ystävät hämärän jälkeen" tehdyn elokuvan ja pidin siitä. Ihan mielenkiintoista, tummempaa fantasiaa.

Hugh Howey: Siirros

Koska Siilo oli minusta hyvä, pitäähän se Siirroskin lukea.

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

Dystooppinen Finlandia-voittaja, jota itse asiassa pidin kiinnostavana jo ennen kuin se varsinaisesti voitti. Tämä vaikutti minusta kuuden kärkeen yltäneistä ehdokkaista mielenkiintoisimmalta.


Sitten vielä pieni lista teoksista, joita olen viimeaikoina lukenut. Jos aivan erityisesti haluatte ajatuksiani kuulla jostain niistä, niin saa heittää pyyntöä.

Luettu:
Markus Zusak: Kirjavaras
Max Brooks: World war Z
Dmitri Gluhovski: Metro 2034
Hugh Howey: Siilo
Johanna Sinisalo: Auringon ydin, Lasisilmä
Christopher Paolini: Perillinen

Cisfobia ja heterofobia

Ehkä tätä blogia seuraaville lienee jo jokseenkin selvää, mitä ajattelen trans- ja homofobiasta. Haluaisinkin nyt nostaa esille näiden vastareaktiona syntyneet cis- ja heterofobiat. Koska pyörin tumblrissa, olen joutunut törmäämään molempiin. Itse asiassa minun on jopa oletettu olevan cis sen vuoksi, että lähtökohtaisesti pidän cisfobiaa huonona asiana.

Koska tämä kortti on ilmeisesti kuitenkin pelattava jossain kohtaa, sanon sen nyt: kuulun itse sekä sukupuoli- että seksuaalivähemmistöön (mikäli tämä ei ole jo selvää). Tunnen kuitenkin yllättäen paljon ihmisiä, jotka eivät kuulu kumpaankaan niistä. Esimerkiksi vaikkapa... hmm... kaikki perheenjäseneni ja suuri osa läheisistä ystävistäni. He kaikki ovat joutuneet jossain vaiheessa opettelemaan ymmärtämään sukupuolista moninaisuutta ja toisille se on ollut helpompaa kuin toisille. Itsekin olen elänyt suurimman osan elämästäni tiedostamatta näitä asioita. Vielä vuonna 2008 luulin itsekin, että transseksuaalisuus on ihan korrekti termi. Useimmat ihmiset eivät siis ole tietoisia näistä asioista tai osaa olla sensitiivisiä sukupuolisen moninaisuuden suhteen, ennen kuin he tulevat (usein jonkun läheisen kautta) tutuiksi tämän asian suhteen.

On valitettava tosiasia, että tässä yhteiskunnassa transihmisillä on vielä pitkähkö matka siihen, että meidät nähtäisiin ensisijaisesti ihan tavallisina ihmisinä eikä jonkin sortin friikkeinä. Tämän asian eteenpäin viemistä ei minun nähdäkseni auta se, että syyllistetään enemmistöä siitä, että he ovat enemmistöä. Ylipäätään toisen osapuolen syyllistäminen, ei yleensä tuota kovin hyvin tulosta, sillä se pistää hyvin helposti toisen ihmisen puolustuskannalle.

Ymmärrän kerrassaan mainiosti, että yksilön elämänkokemus saattaa saada tämän erittäin vihaiseksi ja varautuneeksi jotain ihmisryhmää kohtaan. Olin itsekin joskus aivan helvetin vihainen ja minusta kaikki "tyhjäpäiset, stereotyyppiset miehet ja naiset" olisi saanut ampua kuuhun. Vaati paljon positiivisia kokemuksia ja itsereflektiota, ennenkuin itse pääsin edes jotenkin irti siitä vihasta, jota tunsin. Se kuitenkin kannattaa. Jo pelkästään päätös yrittää ymmärtää ja olla vihaamatta auttaa jonkun verran ja pitkällä tähtäimellä se voi jopa muuttaa elämän. Se kannattaa. Viha ja ennakkoluulot ei ole hyvä lähtökohta minkään ryhmän asian edesauttamiseksi. Viha ei lopu vihalla.

Kysy mitä vaan

Koska minulla on sillain semisti tylsää, kysykää mitä tahansa, mihin tahansa liittyen. Yritän sitten etsiä tai keksiä niihin vastauksen.

Lämmittelyksi vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
Pitääkö suvaitsemattomia suvaita?
Miksi tarvitaan termiä cis?
Onko sellaista kuin "Female Privilege"?
Mikä on lusikkateoria?

Lisää vatsan liikuntakokeiluja

Tasan viikko sitten kehoni päätti, että laktoosi ei ole enää kiva juttu. Se on varsin harmillista, kun ottaa huomioon miten monet laktoosilliset asiat ovat mielestäni vallan herkullisia. Voin kuitenkin vakuuttaa, että ne eivät olleet päällimmäisenä mielessäni maatessani yliopiston invavessan lattialla pidellen vatsaani ja katsellen sokeritoukkien sosiaalista elämää [1].

Onneksi on perhepiirin kautta sen verran tullut laktoosittomat jutut tutuiksi, että osaan suurin piirtein hahmottaa mitä elämä laktoosittomana tarkoittaa. Ei maailmanloppua, vaikka sekään ei ole höyhensaarteni elokuvateattereista vielä poistunut, mutta pitää alkaa tarkkailla syömistään vähän eri näkökulmasta. Ja kipittää huomenissa ostamaan apteekista lisää laktaasitabletteja. Ja varata lääkärille aika, että voidaan tehdä laktoosirasituskoe.

Ehkä tämä tästä vielä normalistoituu. Mut hei, jotain positiivistakin tästä on löydettävissä; tämän vatsaripaskan seurauksena olen laihtunut 2-3 kiloa :|