Verta, lunta ja kissanpentuja

Otsikossa mainitut asiat eivät (onneksi) liity toisiinsa.

Ystävälläni on sijaiskotoilemassa kolme villin puoleista kissanpentua. Kaivoin ne kaikki jostain nurkasta sylittelemään. Yhdestä kuoriutui hyvinkin utelias vilperi. Toisesta sylikissa ja kolmas pysyi yhtä hämmentyneen villinä. Eivät tosin pahiten villiintyneitä pentuja, mitä minä olen nähnyt. En saanut edes yhtään verta vuotavaa naarmua. Pari kutiavaa kylläkin. Vinkkinä muuten kaikille, jotka haluaisivat kissan, mutta ovat epävarmoja kustannuksista: kannattaa ryhtyä esyn sijaiskodiksi. Saa muutamaksi kuukaudeksi kerrallaan lemmikin (suurin osa kodinetsijöistä on kissoja) ja esy maksaa viulut.

Oma kissani alkoi pissailla ympäriinsä muutettuamme kesälomien päätyttyä takaisin maalta. Olin siirtänyt kissan hiekkalaatikkoa, mutta juuri muuta muutosta ei ollut kissan elämässä tapahtunut. Nyt siirsin hiekkalaatikon takaisin, otin siitä oviluukun pois, kuurasin sen perusteellisesti ja toivon sen auttavan.

Kanikin on jotenkin mystisesti huomannut talven tulleen. En tiedä, miten se meidän keittiöömme on huomannut lumen alkaneen vuotaa taivaista, mutta jostain se ilmeisesti sen on huomannut. Ainakin siitä karvanlähdön määrästä päätellen.

Lunta on satanut koko päivän. Nyt lakkasi satamasta ja viitsin kävellä viereisestä kerrostalosta, kaverin luota, kotiin. Siellä joimme kuumaa kaakaota ja välttelimme maailmaa. Tuntuu, että se ja pikkukissojen metsästys tv-tason takaa oli juuri sitä, mitä tähän päivään kaipasin.

Nyt päätä särkee lievästi. On tosin särkenyt jo pidemmän aikaa. Lisäksi on jotenkin yleisesti kettuuntunut olo ja tekee mieli syödä about kaikki. Yhteinen nimittäjä:


Kommentit