Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2010.

No poo?

Tällainen aate on nyt noussut parin päivän aikana ajatuksiini. Elämä ilman shampoota, huulirasvaa, kasvojenpuhdistusaineita yms. Idea lähti 4h:n lehden Pilkkeen eräästä artikkelista. Olen jo kauan aiemmin miettinyt sitä, mitän riippuvaiseksi keho tulee monista "puhdistus" jutuista ja olen miettinyt pestäänkö ihmiset vähän turhankin hyvin. Ja olen huomannut, että huulirasvasta jää aivan älyttömän helposti riippuvaiseksi.

Yhtenä vuonna en pessyt kuin pari kertaa hampaani. Se johtui laiskuudesta, eikä niinkään aatteesta. Hampaani on kieltämättä väriltään lähempänä keltaista kuin valkoista, mutta kyseisen vuoden aikana minulle ei tullut yhtäkään reikää. Eikä niitä ole minulla vieläkään ollut kuin yksi pieni. Ja pesen hampaitani edelleen säännöllisen epäsäännöllisesti. Ehkä muutaman kerran viikossa. Kun pesin yhdessä vaiheessa hampaani joka päivä ja menin rippileirille (unohtaen ottaa hammasharjan mukaan) havaitsin parin päivän päästä, että hampaitani jomotti.

MILLÄ KO. TUOTTEET KORVATAAN?

No hampaiden pesua en ole vielä ainakaan toistaiseksi jättämässä. Voin senkin tehdä, jos löydän jonkin korvaavan.

Shampoo: ihan vain vesipesu + sooda- tai etikkapesu silloin tällöin.

Hiustenhoitoaine: pari tippaa vähärasvaista (keholle tarkoitettua) perusvoidetta. (Voi olla, etten tule käyttämään, jos hiukset muuten pysyy kunnossa. Vielä näin shampoo-ajalla olen saanut näin ihan hyviä tuloksia)

Deororantti: Kyllä, tämänkin voi korvata, esim oliiviöljyllä (pitää kuitenkin vielä tarkistaa) tai mineraalisuolakivellä.

Huulirasva: Mehiläisvahapuikko (ei kuulemma aiheuta huulirasvariippuvuutta)

Kasvojenpuhdistusaine: Luultavasti en tule pääsääntöisesti käyttämään mitään, pelkkä vesipesu. Tätä helpottaa omalla kohdallani se, etten käytä meikkejä, eikä minula ole kovin pahaa finniongelmaa. Joskus voisin käyttää hunaja-suolatahnaa, jos iho alkaa pahastikin rasvoittua.

Laitan lisää, kun löydän lisää.


SIIRTYMÄAIKA?
Hiukset tarvitsevan kuulemma pari kuukautta siirtymäaikaa, joten ajattelin, että aloitan siitymisen jäädessäni lukulomalle. Tällöin mahdollisesti rasvainen kuontaloni ei häiritse ketään (muuta kuin korkeintaan itseäni) siirtymävaiheessa kovin pahasti. Tentteihin ja kirjoituksiin voin lyödä huivin päähän. Haluan silti näyttää siistiltä, enkä tuoksua pahalta, vaikka tällaiseen siirtyisinkin. En minä pohjimmiltani epähygieeninen ole ja likaisuus ja haju häiritsee ensimmäisenä minua itseäni.

Deororantin jätän pois, kun nykyiset deororanttini lopuvat (samalla ehdin hankkia korvaavat tuotteet).

Huulirasva? Herraje... se jää pois heti kun löydän jostain mehiläisvahapuikon (tai kun riippuvuus loppuu muutoin).

Perässähiihtäjän on helpompaa

Hitaasti.

H i t a a s t i .

H  i  t  a  a  s  t  i .


Eikö se jumalauta pääse nopeammin?

Läpi huuruisten silmäripsien:

Siellä se pakertaa,

punaisessa nutussaan,

hitaasti, liian hitaasti eteenpäin.


Eikö se jumalauta huomaa, että tänne jäätyy?


Suu aukenee.

Pihalle tulee höyryä ja huuto,

LATUA SAATANA!

Punanuttu pysähtyy

ja katsoo taakseen


Mikä vittu sitä hymyilyttää?


Sukset vilahtaa umpihankeen.

Ähkinä…

Puhkina…


Menen saatana ohitse.


Rinnalle punanutun pääsee.

Pysähtyy,

ja umpihankea katsoo.

Punanuttu puskee eteenpäin.

Hiljaa toisena jatkaa.



Eipä ole mitään perkeleen latua ennen ensimmäistä.



Sitä ei nähnyt,

läpi huuruisten silmäripsien.

Sähköiset pippalot

Jonottaessamme ruokaa katselen metallista tehtyä ”puuta”, jossa roikkuu pieniä peilejä. Kosken yhtä peiliä ja saan tällin. Päätän jättää puun rauhaan.

Huomioni kiinnittää yksi pikkutyttö, joka juoksee aina välillä hakemassa parin metrin päässä meistä käsidesiä. (Tiedä häntä, lienikö sama, kuin taannoin uutisoitu. Ei varmaankaan, se näytti nuoremmalta, kuin nelivuotiaalta.) Ajattelin, että olisi ehkä parempi, jos käsidesin nostaisi vähän korkeammalle, ettei se mekollinen vaahtosammutin läträisi sitä liikaa tai väärään paikkaan.

Menen varmaan viidettä kertaa käsidesiä hakevan tytön luo ja otan kiinni telineestä, jonka varassa käsidesi roikkuu kaiteessa. Sanon, että on ehkä parempi antaa käsidesin nyt olla. Tyttö kuitenkin ottaa kiinni käsidesipullosta ja saa kädestäni sähköiskun. Pelästyneen näköisenä tyttö juoksee pois. Nostan käsidesin pöydälle.

Myöhemmin näen, kun sama istuu äitinsä sylissä ja osoittaa käsidesiä. Tytön äiti selittää sen olevan saippuaa ja että sillä pestään kädet. Äiti antaa tytölle vähän käsidesiä, joka hieroo sitä käsissään, kuten aiemmillakin kerroilla. Meinaan sanoa, että kyllä se käsidesi taitaa olla jo ennestään tuttua tälle tytölle. Olen kuitenkin hiljaa ja katson teekuppiini hajonnutta teepussia. Haen mehua.

Poikakaveri väitti sähköisyyden johtuvan villakankaisista haaremihousuistani. Annoin hänelle sähköiskun otsaan ja nousin hakeakseni lisää mehua. Hän tarttui housuistani ja sai toisen sähkärin.

Aloitus kybälle

En ole vieläkään tehnyt muuta kuin sen kuva-analyysin ja koulu alkaa loppiaisen jälkeen torstaina. Kyllä huomenna ehtii… ja ylihuomenna… jättää tekemättä.

Aloin nyt vasta lukea kirjoja, jotka sain joululahjaksi. Sain pari kuukautta sitten luettua muistaakseni loppuun viimeisen sitä edeltävänä jouluna saadun kirjan. Ja ihmiset väittävät, että luen paljon. No joo, ehkä luenkin. Ainakin kirjastosta löytyy paljon (nuorten osastolta) kirjoja, jotka olen jo lukenut.