Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on toukokuu, 2011.

2/3 pääsykokeesta suoritettu

Tällä viikolla oli tiistaina Oulussa pääsykokeet. Sieltä tulin kotiin ja lähdin melkein saman tein opistolle hakemaan tavaroitani ja hyvästelemään opistokaverini. Perjantaina meillä olisi ollut kevätjuhla, mutta Tampereen pääsykokeet olivat samana päivänä, joten jouduin lähtemään jo torstaina kotiinpäin ja vähän lähemmäs Tamperetta.

Oulun pääsykoekirjat sain kaikki luettua ihan hyvin, mutta ensin lukemastani romaanista jäi vähän huonosti mitään mieleen. Olisi pitänyt lukea se vielä toiseen kertaan, niin olisi jo lähtökohtaisesti analysoinut romaania noiden Kirjallisuudetutkimuksen peruskäsitteiden keinoin. No, kun kummastakaan ei jäänyt aivan mahtavasti mitään mieleen, koska keskityin lopuksi vain tankkaamaan Lentävän hevosen runoanalyysijuttuja (joiden luulin minulla olevan huonommin hanskassa), proosa-analyysi tehtävä meni vähän miten meni. Siihen jäi tunti aikaa, sillä käytin yllättäen mielekkäämpään runo-analyysiin kolme tuntia.

Runo-analyysi oli runosta, joka oli osiosta nimeltään "Sudenmorsian". Taisin jopa hymyillä lueskellessani sitä ensimmäistä kertaa ja nautiskelin fiiliksestä, kun runo lähti aukeamaan. Sattumoisin olen tehnyt kaksi kirjallisuudentutkimusta Aino Kallaksen teoksesta Sudenmorsian ja kyseinen teos on mulla ihan omassa kirjahyllyssäkin.

Tampereen pääsykokeet olivatkin sitten ikävämmät. Ensimmäinen osio meni enimmäkseen lonkalta (ja hyvin lyhyesti). Siinä kysyttiin jonkun kritiikistä kirjallisuuden luonnollista tutkimusta kohtaan (tai jotain sinne päin). Toisessa tehtävässä oli käsitteitä. Kolmesta käsitteestä varmaksi tiesin kaksi, mutta niistäkin jäi fiilis, että olisi pitänyt kertoa jotenkin paremmin.

Viimeiseksi tehtäväksi valitsin Oulun pääsykokeiden perusteella runoanalyysin. Muutamaan kertaa piti runot lukea läpi, ennenkuin alkoi hahmottua aiheen käsittelytapa ja merkitykset. Ihan hyvin niistä tuntui irtoavan asiaa. Jäi vain kummastuttamaan tehtävänannossa ollut "Pohdi myös miten pääsykoekirjojen käsitteitä voisi hyödyntää analyysissä". Tulkitsin sen jonkinlaiseksi muistutukseksi, että niitä kannattaa ajatella ja käyttää vastaustekstiä kirjoittaessa, mutta ei niinkään käsitellä aihetta.

Vielä olisi Rovaniemellä 13 ja 14.6 päivä pääsykokeet jäljellä. Ne siis tosiaan ovat tiedossa. Sain viikko sitten pääsykoekutsun, eli ennakkotehtäväni kelpasivat.

Sinne pitäisi vielä lukea tuo pääsykoekirja (joka on onneksi yksikössä, eikä monikossa, kuten kirjallisuudessa) ja tehdä tuo ennalta valmisteltava tehtävä, johon mulla olisi jo idea valmiina.

Kauhajoki - töitä

Tussityö valokuvamallista



Puuvärityö aiheesta Kesä 2011

Vesivärityö aiheesta pohjanmaalainen latomaisema
Akryylilla maalattu kansioni. Aiheena jatkuva k

Kuivapastilleilla mustalle kartongille.
Aiheena juliste sambakarnevaaleista.
Sekatekniikka, hiiltä, kuivapastillia ja vesiväriä.
Aihe vapaa, mutta piti käyttää mallina olleita esineitä
Ennakkotehtävä Lapin yliopiston graafiseen suunnitteluun.


Metalligrafiikkaa. Aihe vapaa.

Metalligrafiikkaa, aihe vapaa.

Lyijykynätyö tilasta

Lyijykynätyö


Random välityö

Aiheena: nimestä logo, sekatekniikka

Krokipiirros hiilellä, 5 minuuttia

Krokipiiros hiilellä 5-7 minuutia



Kauhajoen evankelisessa opistossa tekemiäni töitä sekalaisessa järjestyksessä.

Pieni voitto

Sain tänään postia:

LAPIN YLIOPISTO

Taiteiden tiedekunta

KUTSU VALINTAKOKEESEEN

Sinut on hyväksytty graafisen suunnittelun koulutusohjelman valintakokeeseen 13.-14.6.2011.

Liitteessä tiedot valintakokeista.

Eli ennakkotehtäväni ovat olleet paremmat kuin ainakin noin 30 %:lla hakijoista. Viime vuoden hakijatilastojen mukaan kyseiselle linjalle oli hakenut noin 200. Niistä noin 140 oli päässyt pääsykokeisiin. Opiskelemaan pääsi 15.

Olinkin suhteellisen varma, että pääsen tänne ainakin pääsykokeisiin asti (pidin tehtäviäni sen verran onnistuineina). Mikään varma nakki opiskelupaikka ei kuitenkaan vielä ole.

Vielä on jäljellä: Lukea ja omaksua kirja Katseen voima, josta on kirjallinen osuus pääsykokeissa. (Olen aloittanut lukemisen, mutta keskityn nyt ensin kirjallisuuden pääsykoekirjoihin.) Tehdä juliste siitä, miksi juuri minut pitäisi valita ja myöhemmin esitellä se haastattelussa. Ja tehdä kuvallisia pääsykoetöitä sitten niiden kahden päivän aikana.

Niin tosiaan ensiviikolla on kahdet kirjallisuuden pääsykokeet. Tiistaina Oulussa ja perjantaina Tampereella. Vähän huonolta näyttää. Yhteensä kirjallisuuden paikkoihin on neljä kirjaa, jotka eivät ole ihan vielä hallinnassa...

Runon lukeminen

Aloitan lukemisen.
Luen.
Luen.
Luen ja luen.

Odottelen,
että koska se vaikka pääsisi itse asiaan.

Luen.
Luen.
Luen lukemasta päästyäni.
Samanlaisia sanoja.
Lukemista.
Samaa tarkoittavia sanoja.
Niitä luen.
Tätä luen.

Luen.
Luen ja luen.

Luen.

Silmäilen vähän alempana kulkevaa tekstiä.
Se näyttää erilaiselta.
Joko se olisi päässyt siellä asiaan?

Unohdun hetkeksi lukemaan sitä.
Sitten palaan takaisin alkuun.

Mitä olinkaan lukemassa?

Luin ennen kohtaa olleet.
Luin kohdan.
Luin.
No,
kohta se loppuu.
Ehkä sitten kirkastuu,
Kun tarpeeksi luen.

Luen.
Luen.
Luen, luen ja luen.

Kaiken luin.

Ain' laulain työtäs tee

Meillä on alettu muurata leivinuunia. Eilisen katselin iloisesti puolella silmällä jääkiekkoa, sillä olin päättänyt mennä opistolle vasta maanantaina. Olin siis aamulla kotona ja puuhastelin siinä omiani. Mielessäni käväisi, että mahtoikohan muurarilla olla tylsää niinkin yksitoikkoisessa hommassa ilman juttuseuraa. Harkitsin juuri radion viemistä keittiöön, kun keittiöstä kajahti laulu. Totesin hymyillen itsekseni, että kyllä sitä mieluummin kuunteli kuin radiota. Muurarilla oli nimittäin todella hyvä lauluääni.

Matkalla junalle kysäisin sitten isältä, että mistäs te laulavan muurarin olette löytäneet. Minulle selvisi sitten, että kyseinen muurari oli ollut esiintymässäkin muutaman kilometrin päässä olevalla tanssilavalla joskus. Muurarin leipä oli kuitenkin ilmeisesti ollut muusikon leipää varmempi.

Lähdimme siis juna-asemaa kohti puolilta päivin. Olin perillä opistolla puoli neljältä. Eli matkaan meni kolme ja puoli tuntia. Autolla olisin ajanut näin kesärajoituksilla saman matkan tunnissa ja vartissa. Rahaa bensoihin olisi tuolla matkalla mennyt noin kymppi. Maksoin yhteensä kaikista lipuista parikymppiä... ja kuljin vielä opiskelijahinnoilla.

Sitten ihmetellään, miksei käytetä enemmän julkisia...

Matkan vielä kruunasi matkatoimiston työntekijä, joka jankkasi jonkun bussin kulkevan ”vanhaa tietä” pitkin yrittäessäni kysyä miten läheltä opistoani se mahdollisesti menisi. Vitustako minä näistä täkäläisten ”vanhoista teistä” tiedän? Onneksi bussikuskit osasivat sanoa tarkemmin.

Kakkaa ei kinosta

Meillä on nyt kolmatta viikkoa (hataran muistini mukaan) keittiöremontti menossa. Keittiö on tyhjennetty kaikesta – myös leivinuunista ja väliaikainen keittiö tehty kellariin. Kuten monet muutkin ovat varmasti huomanneet: pientä remonttia ei ole olemassakaan. Ei vallankaan jos on keittiöstä puhe (vieläpä aika suuresta sellaisesta). Kellari piti tietenkin remontoida ensin, jotta se saatiin muunnettua väliaikaiseksi keittiöksi. Sinne tehtiin 'siinä samalla' kaikkea sellaistakin, mikä ei sinänsä liity varakeittiönä toimimiseen (kuten ikkunoiden ja oven vaihtaminen, alapihan tasoittaminen, pannuhuoneen ikkunan muuraaminen umpeen yms).

No kun tehdään keittiöremonttia, joudutaan kuitenkin laittamaan joitain vesi- ja sähkösysteemejä uudiksi. Siinä samallahan tietenkin kannattaa laittaa siitä seinän toiselta puolelta vessa ja pukuhuonekin kuntoon. Niiden remonttia kun on mietitty muutenkin jo pitkään.

Nyt meillä on siis: kellari remontoitu ja keittiö, vessa ja pukuhuone remontissa. Keittiössä on sentään vielä seinät ja lattia tallella. Vessasta ja pukuhuoneesta ei voi sanoa samaa.

Tulin kotiin torstaina, opintoretkemme jälkeen. Opintoretki venytti päivää ja saimme siksi perjantain vapaaksi. Avaan vessanoven. Astun pimeään vessaan. Lyön valon päälle ja säikähdän aivan helkkaristi, kun huomaan seinän puuttuvan vierestäni. Silloin vessassamme oli vielä lattia ja pönttö tallella. Nyt on molemmat poistettu. Meidän on käytävä vessassa pihan toisella puolella, isän metallifirman vessassa. Kun on illalla mukavan raukea ja uninen ja jo menossa nukkumaan, niin aina silloin tällöin huomaa, että sitä voisi käydä vessassa ennen nukkumaan menoa. Nyt sen ajatuksen jälkeen tulee heti perään ajatus: Onko pakko? Ja niin sen siirtää mieluiten aamuun, jos vain pystyy.

No se vessa on on siis pienen metallipajan vessa ja vähän sen näköinenkin. Vessan hygieniataso ei luonnollisestikaan tyydyttänyt äitiäni, joten tietenkin se pitää siivota, aamulla. Äiti oli juuri siivonnut pytyn ja levittänyt kaikki hienot aineet vessan lattiaan, kun tulen paikalle ja sanon:
”Arvaa mitä? Mulla on hätä.”
”Lattialla on vettä.”
”No arvaa kiinnostaako se kakkaani?”
”Odota hetki...” äiti sanoi ja nosti pesuainetonkan pois vessasta.

Pääsin sitten vessaan ja kastelin lattialla housuni. Parempi kyllä sekin, kuin tyhjentää suoli housuun. Kakkaa ei kiinnosta olosuhteet.

Vaikeuksien kautta

Olipa tasan kuukausi sitten ihanaa löytää skannerista kuva, jonka kuvittelin liimanneeni sillä hetkellä Otaniemessä lojuvaan pahvilaatikkoon. Kyse oli toisesta B-puoliskon kuvasta. Soittelin sinne ja olisin ollut jopa valmis lähtemään takaisin 300 km päähän Espooseen viemään sitä hiton kuvaa. Ennakkotehtävät olivat kuitenkin menneet jo arvosteluun, joten no-can-do. Sanoivat, että voi se silti mennä läpi.

Soittelin sitten myöhemmin uudestaan kysyäkseni, miten kävi. Linja oli aika tukossa, mutta lopulta pääsin läpi: "Valitettavasti ette päässeet jatkoon. Tänävuonna karsimme 40% hakijoista ennakkotehtävien perusteella."

No ei sitte. Miks mulle tää tuntuu olevan niin kohtuuttoman hankalaa?

Vielä on onneksi Lapin yliopiston graafinen suunnittelu ja Oulun ja Tampereen kirjallisuudet jäljellä. Grasun ennakkotehtävät onnistuivat mielestäni hyvin ja yhden niistä sain korvata lukiodiplomillani. Saan siitä saman pistemäärän, kuin diplomistani ja minähän vuosi sitten vetäisin siitä erinomaisen.

Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä on tullut jo luettua ja kun pääsi sisälle, niin lukeminen oli jopa ihan mielekästä. En mä ihan väärälle alalle ole hakemassa. Nyt olisi pääsykoekirjoista vielä jäljellä 'Luonnolliset ja Luonnottomat', 'Lentävä hevonen' ja graafiselle vaadittava 'Katseen voima'. Nyt on tuo narratologian määritelmäkin tarkentunut, eikä se enää kuulosta yhtä skitsofreeniselta. Kysehän on siis kerronnallisuudesta.

Olen miettinyt, että voisin ottaa sivuaineen sillä tavoin, että pääsisin opiskelemaan molemia - sekä kirjallisuutta, että graafista suunnittelua. Siten voisin ehkä toimia kustantajana, joka myös suunnittelee kirjojen graafisen ilmeen. Vapaan kirjailijan ammatista pitää toistaiseksi tyytyä vain haaveilemaan. Kokeillaan niiden siipien kantamista sitten, kun joskus saan jonkun kirjaprojekteistani valmiiksi.

Vaikeuksien kautta käydään, ehkä se voittokin sieltä joskus tulee.