Sparklepyyreistä
Kyllä, puhun juuri siitä. Twilight, tuo internetkulttuurin lyttäämä, mutta teinityttöjen rakastama, suorastaan ilmiöksi noussut fantasiapläjäys. Piti kirjoittaa jo joskus silloin, kun luin pari vuotta sitten tuon viimeisen osan, mutta en jaksanut. Ehkä tämä on elokuvien myötä ajankohtainen taas? Tai sitten ei. Ihan sama. Kirjoitan, kun minua sattuu huvittamaan.
Nähtyäni ensimmäisen osan elokuvana, olin hämmentynyt. Miksi se on saanut sellaisen vastaanoton, kuin on? Toiset rakastavat sitä yli kaiken ja toisen vihaavat täydestä sydämestään. Itse kävin katsomassa sitä, kuin mitä tahansa tusinafantasiaa. Katsoin sitä, viihdyin, mutta en muodostanut siihen minkäänlaista tunnesidettä. Se oli vain yksi elokuva muiden joukossa. Varsin tavanomaista teineille suunnattua siirtymäfantasiaa. Mitä nyt vampyyrit sparklaa ja üüberkomean vampyyrin komeudessa olisi toivomisen varaa. Ei siinä mitään, niin kauan, kunhan näyttävät paidattomia ihmissusia.
En myöskään ymmärrä, miksi Kristen Stewardia haukutaan ilmeettömäksi. Mielestäni hän teki liki täydellisen roolisuorituksen eläytyessään Bellan karikatyyrimäisesti normalisoituun, melkein persoonattomaan hahmoon. Bella on kirjoissakin varsin ilmeetön, joten miksi Stewardin olisi pitänyt tunteilla?
No luonnollisesti varsin usein väitetään kirjojen olevan elokuvia parempia, joten tartuin saagan toiseen osaan. Siinä Bella muuttui aivan sietämättömäksi. Ensin Eddie dumppaa sen ja sitten se vain angstaa koko kirjan. Lopulta, kun jotain alkaa tapahtua, kirja loppuu. Harvinaisen ärsyttävää siis. Toista osaa voin todella sanoa inhonneeni.
Kaverini, joka oli aivan ihastuksissaan sarjasta, yllytti kuitenkin minua tarttumaan vielä kolmanteen. Se oli jo ihan mukiinmenevää ja viimeisen osan parissa voin jo sanoa viihtyneeni. Minulla on taipumusta viihtyä kirjojen parissa. Ymmärrän myös erinomaisesti, miksi se vetoaa hyvin voimakkaasti tiettyyn lukijakuntaan, johon kuuluu paljon niitä, jotka eivät juurikaan muuta kirjallisuutta lue.
Mielipiteeni sarjasta on, että jos sitä pitää maailman parhaana fantasiasarjana koskaan, ei luultavasti ole kovin paljon muuta fantasiaa vapaaehtoisesti lukenutkaan. Toisaalta sanoin aikoinaan samaa Potteristakin, minkä seurassa viihdyit tätä pläjäystä paremmin. Minusta maailmassa vain kuitenkin on paljon näitä sarjoja ”parempaakin fantasiaa”. Tämän voi ymmärtää kahdella tavalla: 1) on paljon fantasiaa, joka on tätä parempaa tai sitten 2) on fantasiaa, joka on paljon tätä parempaa. Miettikääpä siinä sitten mitä tarkoitan.
Nähtyäni ensimmäisen osan elokuvana, olin hämmentynyt. Miksi se on saanut sellaisen vastaanoton, kuin on? Toiset rakastavat sitä yli kaiken ja toisen vihaavat täydestä sydämestään. Itse kävin katsomassa sitä, kuin mitä tahansa tusinafantasiaa. Katsoin sitä, viihdyin, mutta en muodostanut siihen minkäänlaista tunnesidettä. Se oli vain yksi elokuva muiden joukossa. Varsin tavanomaista teineille suunnattua siirtymäfantasiaa. Mitä nyt vampyyrit sparklaa ja üüberkomean vampyyrin komeudessa olisi toivomisen varaa. Ei siinä mitään, niin kauan, kunhan näyttävät paidattomia ihmissusia.
En myöskään ymmärrä, miksi Kristen Stewardia haukutaan ilmeettömäksi. Mielestäni hän teki liki täydellisen roolisuorituksen eläytyessään Bellan karikatyyrimäisesti normalisoituun, melkein persoonattomaan hahmoon. Bella on kirjoissakin varsin ilmeetön, joten miksi Stewardin olisi pitänyt tunteilla?
No luonnollisesti varsin usein väitetään kirjojen olevan elokuvia parempia, joten tartuin saagan toiseen osaan. Siinä Bella muuttui aivan sietämättömäksi. Ensin Eddie dumppaa sen ja sitten se vain angstaa koko kirjan. Lopulta, kun jotain alkaa tapahtua, kirja loppuu. Harvinaisen ärsyttävää siis. Toista osaa voin todella sanoa inhonneeni.
Kaverini, joka oli aivan ihastuksissaan sarjasta, yllytti kuitenkin minua tarttumaan vielä kolmanteen. Se oli jo ihan mukiinmenevää ja viimeisen osan parissa voin jo sanoa viihtyneeni. Minulla on taipumusta viihtyä kirjojen parissa. Ymmärrän myös erinomaisesti, miksi se vetoaa hyvin voimakkaasti tiettyyn lukijakuntaan, johon kuuluu paljon niitä, jotka eivät juurikaan muuta kirjallisuutta lue.
Mielipiteeni sarjasta on, että jos sitä pitää maailman parhaana fantasiasarjana koskaan, ei luultavasti ole kovin paljon muuta fantasiaa vapaaehtoisesti lukenutkaan. Toisaalta sanoin aikoinaan samaa Potteristakin, minkä seurassa viihdyit tätä pläjäystä paremmin. Minusta maailmassa vain kuitenkin on paljon näitä sarjoja ”parempaakin fantasiaa”. Tämän voi ymmärtää kahdella tavalla: 1) on paljon fantasiaa, joka on tätä parempaa tai sitten 2) on fantasiaa, joka on paljon tätä parempaa. Miettikääpä siinä sitten mitä tarkoitan.