Itkuherkkyys

Tää on oikeasti ihan absurdia. En noin yleisesti ottaen pidä itseäni mitenkään erityisen itkuherkkänä ihmisenä. Aikuisiällä pitäisin itseäni jopa muihin estrokehoisiin verrokkeihin nähden epäitkuherkkänä. En ylipäätään ole hirveän tunteellinen ihminen. Mutta nyt oon niin itkuherkkä, että se on ihan absurdia. Mulla ei tarvitse olla edes mitään syytä. Ei oikeaa, eikä vähän huonompaakaan. Riittää suunnilleen, että ajattelen itkemistä.

Itken ja samaan aikaan olen helvetin hämmentynyt siitä, että miksi mä edes itken. Tää on tullut melko yllättäen. Edes kesällä, kun mulla oli lievä masennusjakso, mua ei itkettänyt näin. Sain jonkun jäätävän itkukohtauksen siitä, että mun bussikortti ei ollut tullut vielä ja piti mennä keskustaan. Siis oikeasti. Kissakin tuli pelokkaana katsomaan, että mitä täällä tapahtuu.

Mä olen tehnyt kuukauden sisään kolme raskaustestiä, mutta kaikki ovat olleet negatiivisia.

Jatkuvasti vaan itkettää ja silloin kun ei itketä ihan juuri akuutisti, niin musta tuntuu, kuin olisin suolapatsas, joka voisi alkaa itkeä koska vain. Muita tunteita onkin sitten paljon vaikeampi näyttää.

Ja kyllä. Mua itkettää myös nyt, kun kirjoitan tätä. Räkä vaan valuu.