Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2011.

Aamuhämmennys

On ollut jo muutamia juttuja, mistä minun on pitänyt kirjoittaa, mutta se on sitten jotenkin jäänyt tekemättä. Olen nyt siis kuitenkin muuttanut Ouluun. Purkanut kaikki tavarani. Kirjoittanut vuokrasopimuksen. Tutustunut vähän alueeseen. Hankkinut kirjastokortin kaupunginkirjastoon ja niin edelleen. Huomenna menen ilmoittautumaan yliopistoon. Noh takaisin tähän aamuun.

Aamulla, tai no aamupäivää se jo taisi olla, kun havahduin siihen, että kadun toisella puolella olevan päiväkodin pihasta kantautuu yllyttävä ja kannustava tahdikas huuto: ”Teeija! Teija! Teija! Teija! Teija!” Hmm...? Naureskelen sille sitten itsekseni ja mietin, pitäisiköhän nousta. Ilmeisesti myöhästyin, sillä ennenkuin olen päässyt ylös, kuuluu pihamaalta enää paskainen nauru.

Syntymäpäivistä

Olen monesti ihmetellyt, miksi suuri osa ihmisistä on syntynyt maalis- tai elokuussa. Itsekin olen esimerkiksi syntynyt maaliskuussa. Lapsuuden aikanen paras kaverini oli syntynyt elokuussa. Poikakaverini on syntynyt elokuussa. Poikakaverin sisko maaliskuussa.

FB:ssä kun tutkin syntymäpäiviä kuukautta kohden, huomasin, että maaliskuussa ja elokuussa on selkeästi syntynyt enemmän ihmisiä, kuin muina kuukausina. Samana päivänä poikakaverini kanssa oli syntynyt kolmekin henkilöä parista sadasta kaveristani. Luulisi että siinä porukassa olisi jokaiselle riittänyt omakin syntymäpäivä?

Käydessäni hiljattain eräässä ilmeisesti ensimmäisen tai toisen luokan luokassa, ala-asteella näin siellä jonkinlaisen kalenterisysteemin, johon oli merkattu, kuka oli syntynyt minäkin kuukautena. Maaliskuu ja elokuu voittivat sielläkin, yhdessä, tasapäisesti.

Entisestä, ala-asteaikasesta kymmenen hengen luokastamme oli muuten ainakin neljä syntynyt maaliskuussa. 40% siis. Se on aika paljon, kun sitä olisi 11 muutakin kuukautta, jona syntyä.

Synnytyssairaalassa, jonne naapurimme lähti tällä viikolla oli niin paljon synnytyksiä, että siellä oli suorastaan jonoa. Samana päivänä oli jo siihen mennessä tullut ilmeisesti ainakin seitsemän synnyttäjää. Hoitajat joutuivat tekemään ylitöitä... ja varmaan joutuvat vieläkin.

Pointtini varmaan tuli selväksi? Jostain syystä, kyseisinä kuukausina on syntynyt ja syntyy edelleen Suomessa enemmän lapsia kuin muulloin.

Maaliskuu... siitä yhdeksän kuukautta taaksepäin ja on kesäkuu. Kesälomat. Juhannus. Jeps. Selitys löytyy.

Elokuu... siitä yhdeksän kuukautta taaksepäin ja on... marraskuu? Mitä ihmettä? Mikä marraskuussa on niin kiihottavaa, sanan varsinaisessa merkityksessä, että seuraavana elokuuna alkaa pullahdella lapsia samassa tahdissa sienten kanssa? Syyslomat? Nekin taitavat olla jo lokakuussa, eikä joululomakaan ole vielä alkanut. Sitten lamppu syttyi. Pikkujoulut. Vaikka onkin vaikea uskoa, että sillä olisi näin merkittävää vaikutusta syntyvyyteen, niin näin nyt vain on. Ja minä en keksi muutakaan selitystä.

Hoksausleikki nimeltä muutto

Muuttoa ollaan siis valmistelemassa. Mielessäni on käynyt usempaankin kertaan, että muutto on jonkinlainen hoksausleikki, jossa mitataan mitä kaikkea on tajunnut tehdä ja ottaa mukaan. Tänään huomasin, että suurin osa lakanoista, jotka aion ottaa mukaan, on edelleen nätissämuovipaketissa, joka on varustettu tekstillä: ”Suositellaan pestäväksi ennen käyttöönottoa”. Minulla on toki pesutupa Oulussa, mutta käyttö maksaa 1,5 euroa. Sen lisäksi en tiedä, onko siellä mankelia. On siis ehkäpä viisaampi pestä kyseiset lakanat kotona.

Siinä pyykkikoneen ohjelman valmistumista odotellessani ratkoin yhdestä kauluspaidastani olkatoppaukset pois. En voi ymmärtää, mihin muutoinkin jo leveäharteinen nainen tarvitsisi olkatoppauksia. Ne lähinnä häiritsevät. Tämä kyseinen paita oli yksi niistä, jotka päätin jättää edelleen kaappiini. Olen nimittäin valmistellut myös vaatekaappiani muuttoa varten. Vaatteet, joita tiedän, että tuskin tulen käyttäämään joutivat kirpputorille tai jatkoivat kiertoaan äitelle tai veljelle. Kaappiin jääneistäkin vaatteista pitää vielä katsoa, mitä otan Ouluun mukaan ja mitä jätän kotipuoleen odottamaan vierailujani.

En ole vielä varma, saanko nykyistä sänkyäni mukaan. Se nimittäin riippuu siitä, minkä auton saan muuttoautoksi lainaan. Ratkaisin tietämättömyyden ongelmani sillä, että etsin Oulusta edullisen sängyn ja ilmoitin ostavani sen. Sitten kun muuttokuormani on purettu asuntoon käyn hakemassa sängyn. Mikäli olen saanut sänkyni mukaan laitan sen menemään muuttoauton mukana kotiin. Onpa sitten sielläkin päässä sänky, missä nukkua.

Hyväksymiskirjeestä

Minun piti ihan oikeasti tarkistaa, mikä viikonpäivä tänään on. Olen jo ihan sekaisin niistä. Mutta siis, käsitelläänpä kuulumusia jotenkin hienosti kronologisessa järjsestyksessä:

Syy tuohon hyväksymiskirjeen viipymiseen lienee selvinnyt. Kyseinen kirje tuli suunnilleen seuraavana päivänä siitä, kun olin lähettänyt asiasta viestiä Ouluun. Syy ei kuitenkaan ollut soitossani, vaan ihan vain sattumaa. Kirjeeseen oli päälle kirjoitettu osoitteen alle mustalla tussilla: "FINNLAND", joka antaisi aihetta olettaa, että hyväksymiskirjeeni on käynyt koukkaamassa Saksan kautta! Jes. Hienoa itella, arvostan suuresti.

Olin onneksi jo ottanut paikan vastaan yliopistohaku.fi -sivuilla, mutta ne vaativat vielä lähettämään siitä sen hyväksymiskirjeen mukana tulevan paperisenkin version. No lähetin senkin. Mukana tuli joku ylioppilasliiton jäsenmaksulappu. Eipä siinä mitään, enemmän minua kummastutti, että samassa tuli Setan jäsenmaksulappu. Jotain vihjailua seksuaalisesta suuntautumisestani vai?

En ehtinyt maksaa laskua ennen kuin lähdin kolmen viikon keissille ulkomaille. Maksoin sen sitten sieltä internetin kautta.

Johdatusta Ouluun

On jotenki vaan niin jäätävää, miten kaikki tuntuu järjestyvän mun opiskelupaikan suhteen. Todellakin tuntuu, että mut on niin tarkoitettu sinne.

Ensiksi... Menen pääsykokeisiin ja käännän paperin esiin, kun ne antavat luvan aloittaa koe. Silmiini pomppaa ensimmäisenä tehtävä runosta, joka on kokoelmasta nimeltä Sudenmorsian. Ja arvatkaa vaan, kuka on tehnyt kaksi kirjallisuusanalyysia Aino Kallaksen kyseisen nimisestä teoksesta, johon se kovin intertekstuaalisesti viittaili?

Siinä vaiheessa tuli jo niin sellanen fiilis, että mut on niin tarkotettu tänne. Fiilis vain vahvistui, kun muita ovia opiskelupaikoista ei sitten avattukaan. Sitten siis vain asuntoa etsimään...

Löysin helposti PSOASin, Lyyran ja OYY:n ja heitin kaikkiin ilmoitusta. Tuli yksi vastaus ja ihan perfektosta kämpästä mukavan oloiselta kämppikseltä. Ainoa vika oli, että kämppä oli keskustassa, eli vähän kauempana yliopistolta. Kenties ylhäältä jotain vihjailua, että pitäisi harrastaa enemmän kuntoilua? Pyörällähän sitä pääsee ihan kivasti. Mutta siis... kämppä on vesineen ja nettiyhteyden kanssa noin 300 eetua kuussa + sähkö kulutuksen mukaan. Remontoitu, kuvista päätellen komean näköinen, kun asunnon laittanut rouva oli kuulemma arkkitehti. Tilaakin neliöistä päätellen pitäisi olla ihan mukavasti.

Päädyttyäni todellakin ottamaan tämän kämpän aloin tuossa pari iltaa sitten järkeillä, että pitäisi varmaan kysäistä kämppikseltä vuokrajutuista ja mitä keittiökamoja yms on, että ei tarvitse raahata suotta kaikkia omia kamoja, kun voi käyttää yhteisestikin. No kun pääsen sähköpostiin asti kysyäkseni asiaa, näen jo tulevan kämppikseni vastanneen juurikin näihin mieltäni askarruttaviin kysymyksiin.

Siinä sitten myös paljastui, että varmaan kandee hommata lamppu, koska huoneessani ei ilmeisesti sellaista ole. Kertaakaan muuttamatta eihän minulle olisi tullut mieleenkään ottaa kattolamppua mukaan. Jo ennen tätä järkeilin, että eräs serkkuni olisi varmaan passelia matkaseuraa, sillä poikakaverini on jo muuttaessani opiskelemassa, ja tarvitsen jonkun ajamaan auton takaisin yli viidensadan kilometrin päähän kotiin. Serkulleni auto on jo ennestään tuttu ja sillä on muutenkin kaikenlaisia ajokortteja, joten ei ole ongelma ajaa kuorma-autoksi rekisteröidyllä autolla, tai autolla peräkärryn kanssa, tai mitä tahansa, mitä ne keksivätkin antaa minulle muuton ajaksi lainaan. Toisekseen serkku on liki kaksimetrinen ja opiskelee sähkömieheksi, joten kattolamppukin siirtynee paikoilleen ongelmitta.

Noh ajattelin, että ehdin varmaan kysyä päästyäni Suomeenkin asiasta, joten en jaksanut soittaa serkulle. Sitten kävikin niin, että serkku soitti minulle (ihan muista asioista tosin). Siinä tuli sitten sekin samalla sovittua.

Jäätävää, miten kaikki järjestyykin. Varsinaista johdatusta.