Kokeen päätäntö

Nyt olisi sitten tarkoitus vetää vähän yhteen kaikkia tekemiäni ihastuskokeita ja niiden jälkiraportteja, sekä tehdä jonkinlaisia päätelmiä.

Aiemmat postaukset aiheeseen liittyen:
Voinko ihastua
Forever a mono
Ihastuskoe beta
Ihastuskoe alfa
Kokeen jälkiraportti
Kokeiden nimistä


Lopputulemana sanoisin, että mitä ilmeisimminkin voin ihastua. Omaksi hämmästyksekseni se myös vaikuttaisi muistuttavan yllättävän paljon monien muiden ihmisten kokemuksia ihastumisesta. Sen sijaan se ei valjennut minulle, miten ihastusmekanismi tarkkaan ottaen toimii.

Ihastuminen vaikuttaa olevan vahvasti irrationaalista toimintaa, minkä vuoksi tähän saakka varsin tiukasti ohjaksissa pysytellyt analyyttinen puoleni oli hyvin vastahankainen antamaan ihastus-kokemuksen vain olla. Ylipäätään minulle tavanomaisin tapa käsitellä tunteita tuntuu olevan purkaa ne osiin ja pistää mentaaliseen museoon. Se kieltämättä antaa paljon informaatiota tunteista ja niiden toimintamekanismeista, mutta kokemus itsessään tuppaa jäämään tällöin latteaksi.

Siitäkin huolimatta, että ihastuminen oli kokeen vuoksi tarkoituksenmukaista (myös analyyttisen puoleni mielestä), se oli silti sangen innokas pyrkimään pysäyttää ihastumista. Ihastuminen oli, vallankin tällä intensiteetillä, itse asiassa hyvin pelottava kokemus ja se jopa ravisteli minäkuvaani.

Ihastuminen itsessään oli pelottavaa. Sen intensiteetti ja kehityskaari yllätti minut. Onnistuin silti mielestäni varsin asiallisesti ja fiksusti kommunikoimaan ihastuksen kohteelle tilanteen ja ottamaan vastaan lämpimät rukkaset.

Juttelin aiheesta myös sellaisen ihmisen kanssa, joka on kokeneempi polyjutuissa. Hän ilmaisi tällasen ihastumisen olevan siunattu tila. Ehkäpä mun vaan pitää ottaa se vastaan ja luottaa siihen, että se loppuu aikanaan. Siitäkin huolimatta, että mun analyyttinen puoleni on äärimmäisen turhautunut, koska se ei ymmärrä, mistä on kyse tai pysty juurikaan kontrolloimaan tilannetta ja narratiivinen puoleni on lähinnä… no… epäfunktionaalinen ja haluton tekemään asialle mitään. 

Olisin taipuvainen ajattelemaan, että tämä on muutosta, joka on kytenyt minussa, ja jonka viimeaikaiset tapahtumat ovat vain puhaltaneet liekkeihin. Nyt oli ehkä otollinen aika ihastua. Vaikka mä en tulisi olemaan kummempaa, kuin ehkäpä hassu alaviite tän ihastuksen elämäntarinassa, mun omassa päässä moni asia on jo toisin.

Koska tämä asia on myös vaatinut multa enemmän kommunikointia muiden ihmisten, kuten vaikkapa puolisoni kanssa, huomaan sen vaikuttaneen itse asiassa erittäin positiivisesti omaan olemassaolevaan parisuhteeseeni. Kommunikoimme enemmän ja aivan kaikesta, mikä on vallankin etäsuhteessa aika tärkeää.


Sanoisin, että kaikesta huolimatta tämä oli hyvin arvokas kokemus ja kokonaisuudessaan jäätiin vahvasti plussan puolelle.

Kokeiden nimistä

Kokeet on nimetty aika pöljästi, joten koin tarvetta hieman selittää tätä. Ensin tehdyllä kokeella ei oikeastaan ollut edes nimeä. Sen pohjalta muodostin jonkinnäköisen koeasetelman ja "varsinaisen kokeen". Koska se vaan kuulosti hyvältä ja mielsin sen ensimmäiseksi oikeaksi kokeeksi nimesin jälkimmäisen kokeen Alfaksi. Tarkoituksena oli myös jatkaa kokeiden tekemistä, jolloin kokeita olisi voinut nimetä sujuvasti siitä eteen päin.

Alfa-kokeen aikana ja sen jälkipuinnissa mulle kävi kuitenkin selväksi, että ensinnäkään en halua tehdä enempää kokeita ja toisekseen ensimmäinen kokeeni oli myös aika tärkeä ja vaatii jonkunlaisen nimen, jolla viitata siihen. Niinpä siitä tuli Betakoe.

Tietysti olisin voinut vain vaihtaa nimet tänne toisin päin hämmennnystä välttääkseni, mutta meni jo.


Haluan myös mainita, että olen tietoinen pariutumisdiskurssista, jossa ihmisiä nimitellään alfoiksi ja betoiksi, mutta sen kanssa kokeillani ei ole mitään tekemistä. Kieltäydyn myös ylipäätään jäsentämästä maailmaani sen diskurssin mukaan.

Kokeen jälkiraportointi

Alfa ja betakokeet taputeltu ja elämä jatkuu normaalina? Ha. Niinhän minä luulin.

1. Raportti:

Lainatakseni fiiliksiäni betakokeen jälkeisestä: ”Ei saatana, mikä työmaa joku uuden suhteen alottaminen olis.”

Se aika pitkälti summaa mun fiilikset. Kyllä, kaikkien koekaniinien kanssa olisi kiva olla parempi kaveri. Ystävä jopa. Mut uuden suhteen aloittaminen on työlästä. Enkä ole edes varma, haluanko sitä.

Toisaalta voisi myös argumentoida, että en ollut varma ennen nykyistäkään parisuhdettani. En toisaalta pitäisi sitä itsessään kunnollisena argumenttina suhteen aloittamisen puolestakaan.

Kun ihastus on aika pitkälti hiipunut, niin ajatus seurustelun aloittamisesta tuntuu vaan vähän sillein typerältä. Ehkä seurustelu tarvitsee lähteäkseen liikkeelle sen ihastuksen. Tämä taas tarkoittaa sitä, että potentiaalisen kumppanin soveltuvuus täytyisi selvittää ennen affektion rakentamista. Kuten mä itse asiassa teinkin nykyisen puolisoni kanssa.

2. Raportti:

Luulin, että mun affektiokeskus oli jo rauhoittunut, mut ei vittu sitten. Hngh. Oon havainnut ajattelevani aivan liikaa kohdetta B02. 

Käyn päässäni loputtomia keskusteluita tän ihmisen kanssa, enkä edes tiedä, mitä haluaisin oikeasti sanoa hänelle. Ehkä mun on parempi kirjoittaa. Oon kuitenkin paljon parempi tekstin kanssa. Hmm. Taidan kirjoittaa hänelle kirjeen.

----------

Tuntuipa jännittävältä kirjoittaa kirjettä. Ja hyvältä, että sain sen kirjoitettua. Sain ylös aika pitkälti kaiken, mitä haluaisin sanoa. Siitä, että tätä on jatkunut jo liian pitkään, että mun täytyy saada tää sanottua, polyamoriasta, sukupuolestani ja siitä, että kieltäväkin vastaus on aivan ookoo ja pallo on nyt hänellä.

3. Raportti:

Miksi? Miksi olen ihastunut?

Tähän kysymykseen en ole kyennyt vielä antamaan tyhjentävää, kaikenkattavaa vastausta. Voisin kirjoittaa vaikka täyspitkän esseen aiheesta, mutta totuus on, että mä en tiedä.

Haluaisin myös erittäin kovasti toimittaa sen kirjeen. Se kyllä vähän pomppii asiasta toiseen ja siinä on vaikea pysyä perässä... Ja se voi olla muutenkin vähän hämmentävä vastaanottaa...

Äh. Kirjoitan sen uusiksi.

4. Raportti:

Pohdin taas ihastumista ja seurustelua. Haluaisinko seurustella? En tiedä. En? Haluaisinko intiimimmän ystävyyssuhteen. Joo? Miksi ei? Haluaisinko harrastaa seksiä tämän ihmisen kanssa sen jälkeen, kun olen muodostanut häneen luottamuksellisen suhteen? Mahdollisesti?

Seurustelussa vaan ajatuksellisesti joku tuntuu tökkivän. En vaan oikein osaa sanallistaa, mikä. 

5. Raportti:

Oon nyt lukenut sen mun kirjeen niin monta kertaa läpi ja käynyt siitä seuraavan keskustelun eri skenaariot niin monesti, että alan olla jo oikeasti kyllästynyt tähän. En enää keksi edes uusia relevantteja tai kiinnostavia näkökulmia aiheeseen. Alkaa siis olla oikea aika toimittaa kirje. Haluan toimittaa sen kasvokkain. Ja olla läsnä, kun hän lukee sen.

Huomaan, että asennoidun tähän enimmäkseen, että rukkaset lämmittää talvella mukavasti. Käyn vaan ottamassa pakit ja sit voidaan jatkaa avoimin kortein. 

Eniten mä ehkä pelkään sitä, että tää tekee toisen osapuolen jotenkin hirvittävän kiusaantuneeksi, mikä alkaa sit näkyä ja vaikuttaa. Toiseksi eniten (varmaan siitä syystä, että pidän sitä epätodennäköisempänä skenaariona) pelkään sitä, että tästä oikeasti tulee jotain.

Miksi mä pelkään sitä? Eikö se ole sitä, mitä ainakin joku osa minusta toivoo? Joo, ehkä. Mutta on se silti pelottavaa. Tunnistan pelkokokemuksen, vaikka en osaakaan ihan täysin selittää sitä.

6. Raportti:

Pelkään sitä, että tää ihminen alkaa nähdä mut jotenkin saastaisena ja vastenmielisenä. Tiedostan, että tämä voi johtua mun koulukiusaamistraumoista. Ei se nyt siinä mielessä täysin kaukaa haettua ole, että ihmiset keskimäärin pitää kaikkea sellaista seksuaalisuuteen liittyvää vastenmielisenä, mikä ei iske heihin itseensä. Se puolestaan altistaa minut sille, että jos hän ei pidä minua seksuaalisesti kiinnostavana, hän alkaa kokea minua kohtaan tässä kohtaa vastenmielisyyttä. Se ei sillein varsinaisesti ole sitä, mitä haluaisi kenenkään kivan tyypin kokevan itsestään.

---------

Kyl mä haluan vielä muokata kirjettä.

---------

Tän paremmaksi mä en tätä enää saa. Nyt en enää palaa siihen, vaan vain tulostan ja toimitan sen.

7. Raportti:

Toimitin kirjeen eilen. En halunnut viivyttää asiaa, joten päätin ottaa sen saman tien puheeksi. Tai siis antaa kirjeen luettavaksi.

Kohde oli suunnilleen niin hämmentynyt, kuin arvelinkin. Sanoin keskustelun päätteeksi, että jos hän haluaa vielä keskustella aiheesta, niin voidaan keskustella, mutta mä en nosta tätä enää esiin. Hän vaikutti ymmärtävän.

Ja mun aivot ei pääse yli siitä, että se oli hirvittävän söpö ja asiallinen.

Tai siitä, että vastaus oli pikemminkin ”ei nyt” eikä ihan vaan suora ei.

Voi vittu.

Also, mun pelko siitä, että tää tyyppi alkais pitää mua jotenkin ällönä tai vastenmielisenä taisi olla melkoisen turha. Musta tuntuu, että se suhtautuu muhun jopa vielä lämpimämmin. Samaan aikaan mun päässä toinen puoli suunnilleen kehrää ja toinen puoli on että VITTU. TÄÄ EI NYT YHTÄÄN AUTA. Oon kusessa. Olisit vittu ees kusipää.

Se osa musta, joka ei ollut ennen tätä keskustelua varma siitä, olisiko seurustelu tän ihmisen kanssa hyvä vai huono idea (ja pelkäsi sitä) on nyt varsin paljon sitä mieltä, että tää olis aivan mahtavaa.

Toisaalta… mä en voi tehdä mitään. Se on jotenkin hyvin vapauttava ajatus. Mä en voi tehdä tälle yhtään mitään. Se ei oo ongelma. Se on vain vallitseva asiantila. Tää ei oo enää mun käsissä.

8. Raportti:

Mä jotenkin luulin, että mun aivoja auttais pääsemään yli, jos tää affektio sais torjuvan reaktion ja niin edelleen. No eipä auttanut. Yritän sanoa aivoilleni, että se saattoi olla vain yritys sanoa todella nätisti, että ei.

Mut ei.

Mä en halua tehdä tästä kiusallista. Jos tää ihminen haluaa pitää välit entisellään, niin mun täytyy vaan mukautua siihen. Vaikka mun aivot ovatkin jo tehneet tästä sangen kiusallista mulle itselleni.

Ja siis tää ei oo mun mittapuulla mikään ihan pieni ihastuminen. Tää on siis horjuttanut ja muuttanut mun minäkuvaa. Mä en tiennyt, että mä voin ihastua näin. Kumppanini kanssa tää oli aikanaan ihan erilaista. Enemmänkin sellasta hiljaista ja melko rauhallista kasvamista yhteen.

9. Raportti:

Mietin, johtuuko nää jostain hormonaalisista perseilyistä. Kuitenkin mun ihastumisen oireet aika paljon vastaa sitä, mitä monet pitää ”ihan normaalina”. On tietysti myös mahdollista, että mun aivot ovat muuttuneet ja muuttaneet jossain määrin toimintaansa.

Siitä, kun käsittelin näistä asioita kuppanini kanssa, on kuitenkin jo melkein kymmenen vuotta aikaa. Ei jessus. Se on pitkä aika. Siinä aivot ehtii tehdä vaikka mitä.

Plus siinä vaiheessa, kun me alettiin seurustella, tunteiden tunteminen tai näyttäminen oli mulla ylipäätään aika vahvojen lukkojen takana.

----------

Mun aivoista olis hirvittävän mukavaa ajatella ihastuksen kohdetta. Se ilmeisesti aiheuttaa edelleen mukavat hormonipöllyt. Mut ehkä mun täytyy alkaa luopua tästä. Elämä on vaan niin paljon helpompaa, kun ei ole ihastunut.

10. Raportti:

Ehkä tää pep-talk itseni kanssa eilen illalla auttoi ja sain siirrettyä tän ihmisen vähän enemmän takaisin kaveri-kategoriaan. Enhän mä ees tunne sitä kunnolla. Toisaalta, mun kriteerit sille, että mä tunnen jonkun, ovat aika korkeat. Mut ei, mä en tunne tätä ihmistä niin hyvin, että nää spekulaatiot, mitä mun päässä on, olisi mitenkään järkeviä.

Olen myös melko varma, että sillä on jotain juttua jonkun kanssa. Jostain syystä se ei kuitenkaan aiheuta mustasukkaisuuden, kateuden tai katkeruuden tunteita. Pidän tätä kiinnostavana, sillä olin lapsena aika mustasukkainen jo ihan kavereidenkin ajankäytöstä ja vallankin siitä, kun joudun jäämään jostain paitsi. Ehkä mä olen vain kasvanut siitä. 

Toivonko mää, että siitä, mitä hänellä ikinä onkaan meneillään ei tule mitään? Mä en tiedä. Toivon vaan tälle ihmiselle kaikkea hyvää ja huomaan ajattelevani, että se on varmaan hillittömän söpö rakastuneena.

Ihastuskoe alfa

Mielestäni hyvän tovin levänneenä ja betakokeen jäljiltä toipuneena päätin aloittaa syksyllä toisen kokeen, jonka raportoin alusta saakka tarkemmin saadakseni lisää informaatiota aiheesta. Tästä huolimatta... no kaikki ei mennyt ehkä ihan niinkuin strömssössä.

Alfakoe

Aloitan kokeen 1. marraskuuta vuonna 2017. Koe on osallistuva tapaustutkimus, jonka avulla on tarkoitus kerätä tietoa affektiomekanismin toiminnasta kokeen suorittajassa eli tutkijassa itsessään.

Kokeella on ollut Betakoe, jonka suoritin suurimmaksi osaksi kesän 2017 aikana. Selkein erotus Alfakokeen ja Betakokeen välillä on Alfakokeen kulun järjestelmällisempi aloitus ja raportointi.

Kokeen intensiivisimmän vaiheen on tarkoitus olla noin kuukauden mittainen, mutta on oletettavaa, että kokeen päättämiseen menee vähintään kaksi kuukautta. Lisäksi suoritan kokeen päättämisen jälkeen kontrolli-raportteja, joissa arvioin affektion purkamisvaiheen onnistumista pitkällä aikavälillä.

Kokeella on kolme vaihetta:
1. Affektion rakentaminen,
2. Affektion intensiivivaihe ja
3. Affektion purkaminen.

Tarkoitus on raportoida jokaisessa vaiheessa sisäisistä ja ulkoisista prosesseistani kokeeseen liittyen. Reflektoin jokaisessa vaiheessa omaa toimintaani, sekä sen aiheuttamia reaktioita psyykessä.

Kohde:

Kohde on suurinpiirtein ikäiseni, ennestään tuttu henkilö. Valitsin hänet satunnaisesti kahdentoista henkilön joukosta. Joukossa oli saamani informaation mukaan 4 miestä, 4 naista ja 4 ei-binääristä sukupuolta edustavaa. Yksilöin hänet muista aiemmista ja mahdollisesti myöhemmistä koehenkilöistä tunnisteella A01. En viittaa kohteeseen nimellä tai muilla selkeästi tunnistettavilla tiedoilla, sillä koen koehenkilön identiteetin suojaamisen auttavan minua vähentämään kokeelle haitallista itsesensuuria, joka voisi vääristää raporttia ja jopa kokeen kulkua.

Emme ole koehenkilön kanssa tällä hetkellä päivittäin tai edes kuukausittain vuorovaikutuksessa. Kuvailisin suhdettamme tällä hetkellä ‘hyvän päivän tutuiksi’. Olemme olleet tekemisissä aiemmin enemmän ja pidin silloin kohdetta A01 “hyvänä tyyppinä, johon olisi ihan mukava tutustua paremmin”. 

Koehenkilö on monella tapaa samantapainen, kuin Beta-kokeeni koehenkilöt (Käytän heistä tunnisteita B01 ja B02.) He olivat myös suunnilleen ikäisiäni henkilöitä, joita pidän “hyvinä tyyppeinä, joihin olisi mukava tutustua paremmin”. Selkein erotus Beta-koehenkilöihin on se, että olen tällä hetkellä merkittävästi vähemmän kontaktissa kohteeseen A01, kuin olin kokeen aikana ja ennen koetta betakoehenkilöihin. 

Kokeen rajoitteet

- kohde ei ole asuinyhteisöstäni
- kohde ei ole tietääkseni kenenkään ystäväni aktiivisen ihastumisen kohteena
- en aloita koetta paetakseni jotain toista konfliktia
- en aloita suhdetta kesken kokeen
- varaan kokeelle aikaa vähintään 2,5 kuukautta
- valitsen kohteen kohderyhmästä satunnaisesti
- raportoin kokeen etenemisestä kokeen ulkopuoliselle henkilölle
- kerron kokeen tuloksista sekä jatkotoimenpide-suunnitelmista puolisolleni

Rajoitteiden tarkoitus on minimoida kokeen aiheuttamia haittavaikutuksia ja lisätä lähtökohdiltaan hyvin subjektiivisen kokeen luotettavuutta.

Raportointi

1.11. raportti:

Aloitan kokeen pohtimalla koehenkilön A01 affektiivisia piirteitä. Havaitsen, että ihastusta herättäviä piirteitä löytyy, mutta niitä on vaikea sanoittaa. 

Hassu. Joustava. Avarakatseinen. Erikoisia harrastuksia. Joitain sukupuolelleen epätyypillisiä piirteitä. Kivan näköinen. Hyvä perse. Sympaattinen. Mukavaa juttuseuraa. Kohtuullinen alkoholin käyttäjä. Vaikuttaa viihtyvän seurassani.  Kiltti. Huomioiva. Sopivasti nörtti. Toisinaan epävarma. Kohtelee mua ihmisenä.

Etenemisvaihe: 1 - Affektion rakentaminen.

Reflektio vaiheen etenemisestä: tunne kohdetta kohtaan ei ole muuttunut, mutta vaikuttaa voimistuneen. En nimittäisi edelleenkään tätä vielä ihastumiseksi, mutta minusta olisi havaittavasti aiempaa enemmän ’kiva olla tän ihmisen kaveri’. Ajatusten suuntaaminen kohteeseen sujuu hyvin. 

Muuta: Haluaisin keskittyä kaikenlaiseen nippeli-nappeliin ennemmin kuin itse tutkimukseen ja tutkimusta hyödyttäviin asioihin. Kohdetta A01 on kyllä ihan kiva ajatella toisinaan, mutta koska se ei vielä aiheuta kovin suurta aktivoitumista mielihyväkeskuksessani, niin aivot on vähän sillein, että ‘plääh, voitko keksiä jotain uutta?’.

-------------------------------------------------

2.11. raportti:

Edelleen koen hieman vaivaannuttavana ajatella kohdetta niin usein. Niinkuin häiritsisin häntä tai jotain. Yritän kohdistaa sisäistä puhettani hänelle, mutta sekin tuntuu vielä hieman vaivaannuttavalta.

Olen tietoinen siitä, että kokeeni on vasta hyvin varhaisessa vaiheessa ja voi olla ja onkin vielä liian varhaista sanoa mitään varmaksi, mutta kohde vaikuttaa olevan yllättävän tiukasti kategorioitu mielessäni kaveriksi. En ole varma kokeen onnistumisesta. Tavallaan myös havaitsen pitäväni tästä ihmisestä ihan vaan kaverina.

Koska koko kokeen tarkoitus on kuitenkin osoittaa, että voin siirtää ihmisiä mielessäni kaveri-kategoriasta ihastukseksi, havainto kohteen A01 vahvasta kaveri-statuksesta oikeastaan antaa vain lisäsyyn jatkaa koetta. Affektion suuntaamisen epäonnistuminen on myös tärkeää informaatiota kokeen kannalta. Kävi, miten kävi siis, saan tästä joka tapauksessa kiinnostavaa tietoa, jos suoritan kokeen tarkoituksenmukaisesti.

Kohde A01 ei juurikaan tule mieleen spontaanisti, vaan hänet täytyy erikseen kutsua mentaaliseen dialogiin. Odotan tämän muuttuvan jatkossa, kun aivoni virittävät itsensä luontevampaan vuoropuheluun kohteen kanssa. Eli tarvitsen lisää toistoja.

Kohde A01 on miellyttävä kombinaatio lapsenmielisyyttä ja kypsää vastuun kantamista.

Kuvittelen mielessäni itseni erilaisiin tilanteisiin ja interaktioihin hänen kanssaan. Kaikki interaktiot, jotka edellyttävät läheistä ystävyyssuhdetta tuntuvat ookoolta ja toivotulta. Sen sijaan interaktiot, jotka edellyttävät jonkinlaista romanttista tunnesidettä tai seksuaalista jännitettä, tuntuvat vierailta, vaivaannuttavilta ja omien henkilökohtaisten rajojeni rikkomiselta.

Hämmentävä tunne sinänsä. Haluaisin erittäin kovasti olla kohteen läheisempi ystävä ja samaan aikaan jokin minussa torjuu voimakkaasti ajatuksen kyseisestä ihmisestä potentiaalisena kumppanina. Tämä on yllättävää, sillä pidin ennen kokeen alkamista kohdehenkilöä siinä määrin samankaltaisena betakoehenkilöideni kanssa, että en ajatellut tämän vaiheen tuottavan ongelmia. En yksinkertaisesti keksi mitään, mikä hirvittävän selkeästi erottaisi hänet muista.

Etenemisvaihe: 1 - Affektion rakentaminen.
Reflektio vaiheen etenemisestä: Kohteen A01 status kaverina tuntuu vahvalta.
Muuta: Yritän keksiä jonkun syyn, jonka varjolla ottaa kontakti internetin välityksellä kohdehenkilöön A01.

-------------------------------------------------

3.11. Raportti:

Suunnitelmani ei edennyt ihan, kuin oli tarkoitus. Minun oli siis tarkoitus ottaa kontakti kohteeseen A01, mutta nähtävästi sen sijaan otinkin kontaktin kohteeseen B02. Puolustuksekseni sanottakoon, että yritin kyllä, mutta B02 oli responsiivisempi. Voi olla, että minun täytyy odottaa siihen saakka, että matkustan fyysisesti jonnekin lähemmäs. Otan kontaktin, mikäli kohde A01 kuitenkin tarttuu täkyyn.

Luulen, että mun täytyy tehdä jotain vahvempia mentaalisia toimenpiteitä kokeen edistämiseksi. Eteneminen vaikuttaa olevan hyvin hidasta.Tutkin tarkemmin betakokeeni muistiinpanoja ja etsin metodeja nopeuttaa affektion rakennusprosessia. Betakokeeni ensimmäinen vaihe oli kuitenkin niin huonosti raportoitu, että siitä ei ollut apua.

Nyt tuntuu siltä, kuin olisin mentaalisesti änkenyt samaan huoneeseen kaksi ihmistä, jotka eivät oikeastaan enää tunne toisiaan kauhean hyvin ja käskenyt heidän pariutua. Toisessa ei nyt sillein oo varsinaisesti mitään vikaa, mut meitä ei nyt vaan oikein huvita. Sit molemmat yrittää parhaansa, mut fiilis on lähinnä hivenen vaivaantunut.

Täytyypä miettiä tätä. Hahmotan asioita hirvittävän mielelläni tarinoiden kautta. Narratiiviseen käsittelytapaan yhdistyy mulla myös tunteet. Mun pitää siis rakentaa meille tarina. Mun täytyy muodostaa päässäni tästä ihmisestä mentaalinen heijastuma, jossa on sellaisia elementtejä, joita pidän romanttisen narratiivin kannalta oleellisina.

Analyysiprotokollani mielestä hän on varsin kelpo kandidaatti ihastumisen ja romanttisen suhteen osapuoleksi. Nyt mun pitää vielä saada mun narratiiviprotokollanikin ostamaan se. Annan aivoni värittää uudelleen muistoni hänestä romanttisen narratiivin kautta. Tämä saattaa jopa toimia. 

Etenemisvaihe: 1 - Affektion rakentaminen.
Reflektio vaiheen etenemisestä: Hidasta.
Suunnitelma: Yritän nopeuttaa prosessia luomalla mielessäni itseni ja kohdehenkilön A01 välille romanttisen narratiivin.

-------------------------------------------------

4.11. raportti

Muistan yhtäkkiä sen verran paljon kaikenlaisia satunnaisia muistoja ja tiedonmurusia kohteesta A01, että epäilen, etten ole tunnistanut, miten läheinen kaveri olen hänen kanssaan ollut aiemmin. Pohdin, onkohan mulla vastaavia ihmissuhteita myös nykyisin.

Tutkin artikkeleita addiktiosta.

Reflektio ja whatever: Ei etene.

-------------------------------------------------

12.11. raportti:

Koe on edistynyt hitaasti. Romanttisen narratiivin kehittely on vähentänyt mentaalisia estojani ihastumistyypillisen affektion suuntaamiselle pääni sisällä. 

Muutamat seikat hankaavat kuitenkin edelleen vastaan. Yksi näistä on se, että tunnun myös itse olevan varsin selkeästi hänen kaverikategoriassaan. Sulautuisin varsin luontevasti hänen kavereidensa joukkoon. Lisäksi hänen edellinen suhteensa kaatui etäsuhteen toimimattomuuteen ja etäsuhde tämäkin välttämättä tulisi olemaan. Olen ollut tietoinen näistä seikoista koko kokeen ajan, mutta olen vältellyt niiden ajattelemista.

Kohde A01 on kuitenkin erittäin välittävä, kiltti ja ehdottomasti ihminen, jonka haluaisin tuntea tarkemmin. Kohteessa on jotain sen tyyppistä poikamaisuutta ja epävarmuutta, jonka olen havainnut vetoavan minuun.

Olen nyt ollut hänen kanssaan kontaktissa. Kommunikointi hänen kanssaan on hyvin miellyttävää. Huomasin myös ilahtuneeni, kun havaitsin hänen tulleen samaan tapahtumaan kanssani. 

Arvioisin kontaktin edistäneen merkittävästi vaiheen 1 edistymistä. Kontakti antoi lisää materiaalia ja paremman kosketuksen hänen luonteeseensa.

Koetta potentiaalisesti häiritsevänä tekijänä, olin yhteydessä myös betakoehenkilöihini ja B02 vaikuttaisi edelleen jossain määrin aktivoivan mielihyväkeskustani. Yritän päämäärätietoisesti suunnata fokustani kohteeseen A01.

Etenemisvaihe: 1 - Affektion rakentaminen.

Reflektio vaiheen etenemisestä: etenee, mahdollisesti sykäyksittäin. En ole aivan varma voisiko tässä vaiheessa jo kutsua tätä ihastumiseksi. Koetta luultavasti edistäisi jonkinlaisen säännöllisemmän kommunikaation rakentaminen.

Suunnitelma: selvitän mahdollisuudet kommunikaatioyhteyden rakentamiseen.

-------------------------------------------------

13.11. raportti:

Kuten hieman ennakoinkin, kohteeseen B02 suunnatun affektion puutteellinen dekonstruktio häiritsee tutkimustani. Yritän harhauttaa itseäni ajattelemalla tietämiäni asioita kohteesta A01.

Kohteella A01 on lämpimät kädet.

-------------------------------------------------

14.11. raportti:

Hyvät uutiset: mielihyväkeskukseni on aktivoitunut uudelleen.
Huonot uutiset: Wrong target.

Haluaisin vaan luovuttaa. Etenemiseni kohteen A01 kanssa on niin hidasta.

Betakokeeni antaa toivoa sille, että mielihyväkeskuksen aktivoiduttua, kohdetta pystyy vaihtamaan. Auttaisikohan, jos yrittäisin tuoda molemmat samaan aikaan mieleen? Jos se opettaisi aivoja kytkemään mielihyväkeskusta myös kohteeseen A01?

-------------------------------------------------

15.11. raportti:

Edistystä havaittavissa. Hyödynsin affektiokeskuksen aktivoitumista kohteen B02 kohdalla ja loin yhteisen narratiivin kohteidem B02 ja A01 kanssa.

Mietin, joko olen valmis siirtymään seuraavaan etenemisvaiheeseen. Tunnistan itsessäni tarpeen kertoa ihmisille siitä, miten hieno tyyppi A01 on. Havaintojeni mukaan se on tyypillistä ihastuneen ihmisen käyttäytymistä.

Sanoisin, että olen muodostanut jonkinasteisen ihastuksen. Seuraava vaihe taitaa olla affektion vahvistaminen.

Etenemisvaihe: 2 - Intensiivivaihe.

Reflektio vaiheen etenemisestä: Katson vaiheen 2 alkaneeksi ja affektion muodostuneeksi.

Suunnitelma: jatkaa yhteisnarratiivia ja jossain vaiheessa alkaa dekontruoida B02 affektiota ja fokusoida affektion intensiivisemmin kohteeseen A01.

-------------------------------------------------

19.11. raportti:

Harkitsen, pitäisikö minun vain hyväksyä se, että tämä ei etene tästä intensiivisemmäksi, siitäkään huolimatta, että olen saanut paljon melko positiivisia signaaleja sen puolesta, että suhde kohteeseen A01 voisi jopa toimia. Kohde A01 muistuttaa keskeisinä pitämiltäni ominaisuuksilta varsin paljon betakokeen kohteita. Heihin kaikkiin minulla on ollut jossain vaiheessa melko samanlainen suhde (eli siis ovat kuuluneet mielessäni kategoriaan ‘kivan oloinen kaveri, haluaisin tutustua paremmin’). Kaikesta tästä huolimatta affektio ei tunnu syvenevän samalla tavoin kuin betakokeessani.

Analyysipuoleni pitää sitä teoreettisesti mahdollisena, että voisin seurustella kohteen A01 kanssa. Tiedän kohteesta A01 jopa enemmän suhdetta puoltavia seikkoja kuin kohteista B01 ja B02: A01 suhtautuu positiivisesti polyamoriaan, on seurustellut ennenkin mahdollisesti ei-binäärisesti sukupuolittuvan kanssa ja vaikuttaa muutoinkin seksuaalisuutensa suhteen joustavalta. Lisäksi hän vaikuttaa viihtyvän seurassani. Kun kirjoitan näitä asioita auki, tunnen jonkinlaisen pienen… kutkutuksen jossain vatsani pohjalla.

En kuitenkaan tiedä, miten voisin ruokkia sitä kutkutusta. Tavallaan kohteen tapaaminen kasvokkain antaa kyllä enemmän materiaalia työstettäväksi, mutta itse tapaamisen aikana minusta ei tunnu mitenkään erityiseltä. En siis tunnista itsessäni niitä klassisia ihastumisen oireita:

Jokainen osaa kertoa omasta kokemuksestaan ihastuneen tuntemuksia: hengitys tihenee, sydän hakkaa, kämmenet kostuvat, kurkkua kuristaa, mahanpohjassa tuntuu hassulta ja polvet valahtavat veltoiksi. 

Hurjaksi äityvä tunne tuntuu liki sairaudelta: olo on kuumeinen, vatsaa vääntää, uni ei tule eikä ruoka maistu. Tiede vahvistaa, että ihanaan huumaan liittyy kohonnut fysiologinen kiihtymys, joka ei ole pelkästään seksuaalista laatua. 

Lähde: http://www.kauneusjaterveys.fi/seksi-suhteet/suhteet/ihastuminen-mita-se-on

Etenemisvaihe: 2 - Intensiivivaihe.
Reflektio: luulisin tämän etenevän. Ei kylläkään toivottua tahtia.
Suunnitelma: jatkan kohteen A01 affektiivisten piirteiden kaivelua ja romanttisen narratiivin rakentamista.

-------------------------------------------------

28.11. raportti:

Narratiivinen puoleni on luonut onnistuneesti narratiivin domestikoituneesta monisuhdekuviosta.

En voi kuitenkaan sanoa työstäneeni affektiotani erityisen aktiivisesti. Voisin kuitenkin tähän mennessä alfa- ja betakokeiden aikana tekemieni havaintojen pohjalta muodostaa hypoteesin siitä, että minun on mahdollista kontrolloida sitä, kehen muodostan affektion, mutta en kykene kontrolloimaan affektion muodostamiseen kuluvaa aikaa tai muodostuvan affektion intensiteettiä.

Affektion dekonstruktio on myös haasteellista ja vaikeasti kontrolloitavaa. 

-------------------------------------------------

 30.11. raportti:

Näin randomisti A01:n kuvan jossain ja se tuntui tavallaan kivalta. Vaikka tää onkin melko epäintensiivinen ihastus, niin eiköhän tätä voi sanoa ihastukseksi.

Seuraavaksi on vuorossa kokeiden jälkiraportit.

Ihastuskoe beta

Halusin selvittää, miten ihastusmekanismini toimii, joten tein kokeen. Kokeen aikana mulle selvisi paljonkin asioita, joskin varsin erilaisia asioita, kuin mitä varsinaisesti alunperin lähdin tutkimaan. Plus onnistuin aiheuttamaan itselleni jonkinasteisen identiteettikriisin.

Luulisin, että parhaiten tämän kokeen lähtökohtia taustoittaa kokeideni raportoinnit. Jaan teille nyt enimmäkseen viimevuodelle sijoittuvia raportteja betakokeesta, alfakokeesta ja kokeiden jälkeisiä kontrollireporttejani.

Betakoe 

Oon nyt tehnyt nyt omalla psyykelläni muutaman kokeen ihastumisesta. Pohdin tossa, että mulla periaatteessa on ollut sellasia vähemmän spontaaneja ihastumisia, että oon vaan todennut, että tää toinen on hyvä tyyppi ja sit jotenkin vaan ajatellut sitä paljon. Testatakseni, että voinko valita ihastua johonkuhun, valitsin tyypin tästä "olis kiva tuntee paremmin"-kategoriasta ja aloin ajatella sitä enemmän. Aloin havaita, että musta oli jotenkin tavallista kivempi, kun se alkoi jutella tai oltiin jossain samoissa ympyröissä. Ei mitään dramaattisia perhosia mahassa, tai muutakaan sellasta tosin.

1. Raportti:
Testatakseni tätä hypoteesia pidemmälle, päätin lopettaa ihastumisen. Meni pari päivää, tai ehkä viikko, mut en enää ajatellut tätä ihmistä niin paljon ja suhtauduin siihen jotenkin paljon objektiivisemmin. Ihastuminen oli kuitenkin melko kivaa. Nautin niistä hormonipärinöistä. 

Päätin sitten kokeilla toimisiko se myös johonkin toiseen saman kategorian tyyppiin. No toimihan se. Yllättävän nopeastikin itse asiassa. Hetkeksi huomasin ihastuneeni vaivihkaa myös uudestaan ensimmäiseen koekaniiniini. Ehkä vähemmän kuin toiseen mutta kuitenkin.

Ihastuminen ei kuitenkaan saanut mua käyttäytymään järjettömän typerästi. Voin käyttäytyä normaalisti. Olen ehkä hajamielinen keskittyessäni johonkin muuhun, kuin siihen, mitä olen tekemässä, mutta totta puhuen, se ei paljon eroa normaalitilastani. Lisäksi luulen sen vähentäneen unentarvettani. Nukun ehkä 5 tuntia yössä, eikä mua väsytä.

Musta jotenkin tuntuu, että mun pitäisi pahoitella tekstin kliinistä ja analyyttistä sävyä. Totuus on, että yritän sillä etäännyttää tämän ilmiön itsestäni. Aamulla päätin nimittäin, että jos haluan, että tällä on tulevaisuutta, niin mun täytyy ennen sen mukaan toimimista tehdä seuraavat asiat: 1) keskustella puolisoni kanssa 2) ottaa vähän etäisyyttä ihastumiseen ollakseni objektiivisempi ja 3) arvioida tilanne objektiivisemmin.

Ottaakseni etäisyyttä, mun täytyy erinäisin kielellisin ja mentaalisin keinoin siirtää tämä tarinallisen käsittelytavan piiristä analyyttisesti käsiteltäväksi. Kokemukseni mukaan se on tehokkain tapa vaimentaa emootiovastetta. Se puolestaan ei onnistu, jos raportoisin kaikista niistä tavoista, millä aivoni yrittävät harhauttaa minut ajattelemaan koekaniinini ihquja puolia. (Onhan se söpö. Ei sillä. Ja pidän sen välittömyydestä. Ja innosta uppoutua fiktiivisiin maailmoihin. Ja huumorintajusta. Ja… no ehkä tämä tuli tällä selväksi.)

2. Raportti:

Ensimmäinen päivä taitaa olla vaikein. Kohteen ajattelusta tuleva mielihyvä motivoi vissiin aika tehokkaasti ajattelemaan sitä. Jos se mahtuisi just nyt mun tunnerepertuaariin, niin olisi varmaan aika pelottavaa, miten itseään voi manipuloida. Vähän tosin harmittaa nujertaa jotain näin… erm… herttaista (?) tunnetta. On ihan mukavaa saada mielihyvää siitä, että välittää jostain.

3. Raportti:

En taida olla vielä emotionaalisesti yli tästä, mutta kohteen ajattelusta saatava mielihyvä on selvästi laskenut. Tunnen ajatteluni toimivan hieman kirkkaammin, vaikka ajatukseni palaavatkin edelleen obsession omaisesti kohteeseen.

Avain emootioresponsen vähentämiseen tuntuisi olevan mielihyvää tuottavien ajatusten torjuminen ja erittely analyysiprotokollalla ja narratiiviprotokollan hyödyntäminen kohteen ihastusta purkavien piirteiden esiintuomisessa. Vaikuttaa myös siltä, että etäännyttävä, akateeminen kielenkäyttö myös helpottaa aiheen käsittelyn siirtämistä narratiiviprotokollalta analyysiprotokollalle.

Nukuin myös seitsemisen tuntia yöllä, enkä nähnyt huomionarvoisia unia. Nyt vähän väsyttää, mutta pidän sitä tavanomaisena responsena tilanteeseen.

Nyt mun aivot jo välillä haluaisivat arvioida tilannetta ”objektiivisesti”, mutta en vielä luota niiden objektiivisuuteen. Se on kuitenkin juoni koukuttaa mut takas hormonipöllyyn.

4. Raportti:

Mun täytyy tehdä uusi, vähän paremmin alusta saakka raportoitu koe. Luulen tosin, että mun psyyke on tällä hetkellä sen verran väsynyt, että sille pitää antaa toipumisaikaa näistä aiemmista kokeista.

Teen edelleen töitä tämän affektion kohdistuksen purkamisen eteen, mutta sen luonne on muuttunut passiivisemmaksi. Lähinnä pidän huolta siitä, että en lipsahda ajattelemaan kohdetta liian pitkäksi aikaa ja stimuloi positiivista emootioresponsea tiedostamattani. Sitä ei tapahdu enää ihan yhtenään, mutta kohde nousee edelleen sattumanvaraisesti mieleen useampia kertoja päivässä.

Kohde on myös alkanut aiheuttaa spontaaneja torjuntareaktioita. Haluaisinko, että hän tietää minusta kaiken? En. Olisiko kiva näyttää tämä teksti hänelle? Ei. En vielä tunne häntä niin hyvin, että voisin luottaa häneen.

Pidän tämän tyyppistä torjuntareaktiota merkkinä siitä, että myös narratiivinen protokollani on alkanut käsitellä affektiokohdetta vähemmän obsessiivisesti.

Oon alkanut miettiä, että voisinko raportoida tästä blogiini. Ehkäpä.

5. Raportti:

Koehenkilöt vaikuttavat palanneen aivoissani kategoriaan ”ihmiset, joihin haluaisin tutustua paremmin”. Ihastusajatukset tuntuvat painuneen ainakin taka-alalle.

Olisi ehkä valehtelua väittää, että oon nyt kokonaan yli tästä, mutta viitteitä siitä on jo. Ajatus toisesta parisuhteesta aiheuttaa lievää pakokauhua. Toisaalta samat tuntemukset mulla oli vielä kumppanistanikin vuonna 2008. Sitä vaan kelaa, että oikeesti, onko tää nyt se tyyppi, jonka kanssa haluan seurustella. Itse asiassa tässä lista sen kaikista huonoista puolista ja parisataa muistokuvaa hänestä vähiten edustavimmillaan. Lisäksi tässä vielä kaikki ne piirteet, mitkä ärsyttää sua, on noloja tai muutoin vaan epämiellyttäviä. No miltä nyt tuntuu?

Silti. Kaikesta siitä huolimatta mä valitsin silti kiintyä häneen. Osittain siinä oli myös uteliaisuutta. Mutta kyllä mä myös ihan oikeasti arvioin, että se voisi toimia. Ehkä se on oleellisinta. Voisiko se toimia? Romantikko varmaan olisi tästä eri mieltä, mut taidan olla aika kaukana romantikosta. Ystäväni sanoi, että näitä asioita ei päätetä järjellä. Ehkä se on totta myös minun tapauksessani. En mä kai järjellä päätä, että olisipa fiksu veto alkaa seurustella toisen henkilön kanssa. Erittäin käytännöllistä, eikä lainkaan työlästä.

Ei. Siinähän on ihan vitusti duunia. Se on kiinni siitä, haluammeko minä ja toinen osapuoli sitä. Ja sit tosiaan siitä, että voisiko se toimia.

6. Raportti:

Tilanne vaikuttaisi olevan kontrollissa. Ei kokonaan purettu, mutta se ei myöskään ole aktiivisesti työstettävänä. Meen tällä tän viikon loppuun. Katon ensiviikolla, jos tartten aktiivipurkuvaiheen.

Joka tapauksessa musta tuntuu, kuin olisin jo tehnyt päätöksen siitä, että jos tulisi tilaisuus, tarttuisin siihen. Siitäkin huolimatta, että se on heuristisen affektion pohjalta tehty päätös, eikä siksi kovin hyvin arvioitu sellainen.

”vuonna 1980 Robert B. Zajonc esitti, että tunteelliset reaktiot ärsykkeisiin -- esiintyvät automaattisesti ja myöhemmin vaikuttavat siihen, miten tietoa käsitellään ja arvostellaan.
Vuonna 2000 Finucane ja muut teoretisoivat, että myönteiset tunteet tilannetta kohtaan (ts. myönteinen tunnereaktio) johtaisi matalampaan riskin hahmotukseen ja suurempaan hyötyyn, vaikkakaan tätä ilmiselvästi ei voida perustella kaikissa tilanteissa.”

7. Raportti:

Mitä kokeisiini tulee, oon antanut nyt ajatusteni lepattaa omaa tahtiaan sen tarkemmin pyrkimättä kontrolloimaan. In real life noteeraan kyllä heistä affektiiviset piirteet. Se ei tunnu vaikuttavan juurikaan toimintaani heidän läsnäollessaan. Yritin jossain vaiheessa kokeeksi virittää keskustelua jostain normaalien ympyröidemme ulkopuolelta, mutta se ei oikein ottanut tulta alleen, joten annoin olla.

Mietin, että oon osittain ”polykaapissa” siksi, että nautin siitä, ettei minun odoteta olevan ”parisuhdemarkkinoilla”. Se sallii mulle erilaisen sosiaalisen ympäristön. Voin esimerkiksi hengailla miesseurassa, eikä kukaan oleta mun olevan iskemässä sieltä ketään. Muhun ei suhtauduta sen kautta, miten kiinnostava olen romanttisesti/seksuaalisesti, vaan sen kautta, mikä on statukseni muissa asioissa (kaveripiirissä, harrastusporukassa, sosiaalisissa tilanteissa jne.) Se on jotain, mitä olen kaivannut niin kauan.

Osittain tää on varmaan myös sitä, että nautin siitä, että mua ei nähdä minkään sukupuolen kautta. Kun oon parisuhteessa, niin suhteen ulkopuolisille ihmisille on kohtalaisen yhdentekevää, mikä mä oon. Tosin tää voi olla sitäkin, että alan olla oikean ikäinen ja oikeanikäisten seurassa.

Edelleen tosin tulee sillein gringe-fiilis, kun joku ehdottaa naistensaunaa. 

8. Raportti:

Jossain vaiheessa mielessäni kävi niinkin typerä ajatus, kuin että eihän suhteen ole pakko aina onnistua. Mietin ja vatvon asiaa hyvän aikaa ennen kuin se edes on varsinaisesti ajankohtaista ja haluan olla jotenkin hirvittävän varma jokaisesta askeleesta, jonka otan. Jokin minussa tunnistaa perfektionistin tässäkin.

Mutta siis ihan oikeasti. Kun miettii, miten vituilleen ihmisen elämä voi suhderintamalla otetusta väärästä askeleesta mennä, onko se joku ihme, että ei ehdoin tahdoin lähde hyppimään heikoille jäille... Siis miksi ihmeessä ottaa niin isoja riskejä, jos voi varsin helposti pelata varman päälle? Kun nyt kuitenkin (toisin kuin mitä ilmeisen monille) mulle on suotu varsin tarkka harkintakyky näissä asioissa, niin olisi täyttä idiotismia jättää se käyttämättä. Vähän niinku lähtis ajamaan formuloita ilman kypärää ja turvavyötä.

Päätin kuitenkin hahmotella itselleni suuntaviivoja seuraavaan affektiokokeeseen.

9. Raportti:

Mietin, että voiko ihastumisesta kokemuksena tulla riippuvaiseksi? Vähän samaan tapaan, kuin adrenaliinista. Se kuitenkin stimuloi aika voimakkaasti mielihyväkeskusta. Tällä hetkellä kukaan ei juurikaan liikauta ihastumiskeskustani, mutta huomaan jollain tapaa kaipaavani sitä. Ihan vaan niitä ihastuspärinöitä. Ne häiritsevät about kaikkea toimintaa, mutta tuntuvat hyvältä. 

Ihastumisessa ja addiktiossa on yllättävän paljon samaa. Tietynlaista pakkomielteisyyttä, sitä että jokin on mielessä jatkuvasti, typeriä päätöksiä, salailua ja sen sellaista.

Medikalisoinko mä nyt tarpeettomasti täysin luonnollista asiaa? Mahdollisesti. Mut ei se lääketiedekään mitään yliluonnollista ole. Analyyttinen puoleni vastustaa kiivaasti sitä, että jokin elämän osa-alue jätettäisiin tieteen ulkopuolelle ihan vain siksi, että jostakusta tuntuu pahalta, että hänen elämää suuremmille kokemuksilleen löytyy ihan järjellisiä syitä ja selkeitä mekanismeja.

 Kyllä. Pidän tietoa aika suuressa arvossa ja uteliaisuus lienee perisyntini.

Mahdollisesta addiktion ruokkimisesta huolimatta, aion suorittaa myöhemmin uuden affektionkohdistuskokeen. 

10. Raportti:

Ensimmäisestä kokeestani alkaa olla jo mukavasti aikaa. Päätin aloittaa uuden kokeen marraskuussa ja se on melkein nurkilla. Sen vuoksi minun täytynee alkaa pohtia kohderyhmää. Ajattelin ottaa 12 vaihtoehtoa kategoriasta "olisi kiva tuntea paremmin" ja arpoa niistä yhden kohteeksi. Yritän laittaa vaihtoehdoiksi laajan kirjon erilaisia tyyppejä.

Fiilikset tällä hetkellä: oikeastaan vähän sillein laiskottaisi ja muutenkin jokin minussa hankaa vastaan kokeen aloittamista. Ainakaan en ole enää pärinöissä. Musta on edelleen hirvittävän kiva jutella betatestini koekaniineille. En kuitenkaan enää määrittelisi sitä ihastukseksi. Mikäli toinen osapuoli osoittaa kiinnostusta, asiaa voidaan harkita uudelleen. Olen kuitenkin vallan tyytyväinen kaverin statukseen. Ystäväkin olisi ihan jeba.

Ehkä kokeen aloittaminen vähän pelottaa mua.

Tavoiteraportti

Musta tuntuu, että mun tämän vuoden tavoitteet ovat lähteneet melko hyvin liikkeelle. Oon hiljalleen pääsemässä takaisin mulle jotenkin paremmin sopivaan nopeampaan rytmiin.

Olen hankkinut uuden, nopeamman (ja muutenkin paremman) koneen. Sillä asioiden tekeminen on huomattavasti mukavampaa, nopeampaa ja vähemmän turhauttavaa. Työsähköpostejakin on jopa ilo lähetellä.

Oon myös funtsinut, mitä keskeneräisiä prosesseja mulla on mielessäni ja mitä mun täytyy tehdä saattaakseni ne loppuun. Jätän nyt käsittelemättä ne, mihin liittyy olennaisesti muut ihmiset tai suhteeni heihin.* Se sanottakoon, etten ole unohtanut niitä ja nekin vaikuttavan etenevän.

Olen saanut muun muassa ilmoitettua viimein ammattijärjestölleni, että by the way, oon valmistunut ja työllistynyt. (Toisessa järjestyksessä tosin.)

Oon saanut töissä enemmän asioita aikaiseksi, vaikka vieläkin on paljon to-do listalla.

Musta tuntuu, että yhdeksi vuoden keskeiseksi teemaksi on nousemassa keskeneräisten asioiden lisäksi tunteet. Oon huomannut, että mulla on taipumusta käsitellä tunteita, kuin ne olisivat taakka, tai kiusallinen matkaseuralainen, jonka kanssa vaan täytyy jotenkin pärjätä. Ehkäpä kirjoitan tästä aiheesta myöhemmin enemmän.



* Koen ylipäätään hankalaksi kirjoittaa blogissani muista ihmisistä tai heihin kovin kiinteästi liittyvistä asioista. Poikkeuksena ehkä puolisoni, jolla sit puolestaan luetutan aina häntä tai parisuhdettamme sivuavat tekstini. Keskityn blogissa ennemmin omiin ajatuksiini, prosesseihini tai yhteiskunnassa tapahtuviin ilmiöihin. Eli joko oman navan kaivelua tai yleisempää pohdintaa. 

Silloin, kun johonkin mielestäni relevanttiin pohdintaani liittyy kovin vahvasti joku toinen ihminen, yleensä haluan luetuttaa tekstini ensin hänellä. Tämä siis tilanteissa, joissa kyseinen ihminen tietää tästä blogista. Muussa tapauksessa yritän puhua muista ihmisistä mahdollisimman ei-tunnistettavasti ja vain sen verran, kuin on aiheen kannalta oleellista.

Aivoni ajattelevi

Mutta voisivatko ne joskus pitää vähän taukoa? Ihan vaan vaikka pari minuuttia? Mun päässä käy jatkuvasti kuhina. Pääkopan sisällä siis. Hiuspohjani on kunnossa.

Haluaisin sanoa, että se on joskus aika raskasta. Mulla ei kuitenkaan ole oikeastaan vertailupohjaa, joten vaikea sanoa. Tämä tuntuu vain olevan se, miten mun aivot toimii. Ne raksuttaa jatkuvasti jotain. Jos ei asiaa, niin sitten jotain asiatonta.

Jos yritän olla "ajattelematta mitään", lopputulos on se, että aivoni muutaman minuutin napsuttavat satunnaisia ajatuksenpätkiä: hassu giffi, video, jonka joku linkkasi eilen, sanonta, tämän yhden tyypin tämä sanominen, uusi vihreä tee, pyykit, suklaa, onpa kisse söpö, mitähän kello, menisinköhän tänään saunaan, kohta tietokone on ladannut täyteen, perhonen ikkunassa... ja sitten vittuunnun epäkoherenttiin ajatuksenkulkuun ja palaan entiseen.

Vähän toimivampaa on ollut keskittyä ajattelemaan jotain rauhoittavaa. Jossain vaiheessa ajatukseni kuitenkin palaavat takaisin omille sinkoileville urilleen. Siitä ei kuitenkaan jää yleensä yhtä turhautunut olo kuin siitä, että yrittäisi olla  ajattelematta mitään. Mun aivot vaan tarvitsee koko ajan jotain jauhettavaa. Välillä jopa useammalle tasolle työstettäväksi.

Mulle on sanottu usein, että "ajattelen liikaa", se voi olla sinällään korrekti statementti. Vallankin kun ottaa huomioon, etten osaa lopettaakaan sitä. Yleensä kuitenkin ihmiset sanovat sitä tilanteissa, joissa minä en niinkään ajattele liikaa, vaan ennemminkin laitan muut ihmiset ajattelemaan asioita, joiden ajattelemiseen heidän kapasiteettinsa ei riitä. Tai mitä he eivät vain syystä tai toisesta halua ajatella.

Sellaisia ajatuksia aivoillani on ajattelusta.