Homeen oikea suora

Tämä viikko alkoi lupaavasti, kun huomasin paperimassani homehtuneen. Piti siis alottaa arkkitehtuurin ennakkotehtävä ihan alusta ja keksiä joku toinen materiaali mistä sitä rakennella.

(Miten paperi edes voi homehtua?! Ääää... ihan epistä.)

Suunnitelmat meni uusiksi. Löysin korvaavan materiaalin, mutta kiire tulee... niiden kun pitäisi olla perillä 12.4...

Pääsykoekirjapuuroa

Kirjallisuudentutkimuksen peruskäsitteitä on jo nimenäkin niin kammottavan luotaantyöntävä, että ei oikein innosta päästä edes alkuun. Olen kuitenkin lukenut jo pari lukua, Täytyy sanoa, että kirjallisuuden antiessentialistisen määritelmät eivät kovin herkulta maistu. Eivät edes sveitsiläiseksi juustokeitoksi mainostetun keitoksen äärellä. Jostain syystä päädyin herkuttelemaan kielellisellä ilmaisuilla tietokoneeni ääreen tuon visuaalisesti tylsäilmeisen kirjan sijaan.

Vielä olisi sen lisäksi kahlattava aiemmin mainittu Katseen Voima ja sen lisäksi Luonnolliset ja luonnottomat - jälkiklassisen narratologian peruskäsitteitä sekä Lentävä Hevonen. En tiedä muista, mutta narratologia kuulostaa minun korvaani jotenkin skistahtaneelta.

Viikonloppufeilit

Olin perjantaina tulossa opistolta kotiin, kun pihatiellämme tuli vastaan poikakaverini porukoiden auto, jolla oli perässään meidän peräkärrymme. Kuski morjesti ja morjestin sen tarkemmin ajattelematta takaisin. Sitten aloi ihmetellä, mitä se oikeastaan teki meidän peräkärryllä ja miksi se tuli tähän aikaan sitä hakemaan. Edellisenä iltana se oli kertonut tulevansa vasta kahden tunnin päästä käymään siitä kellonajasta, mitä tulin kotiin.

Menin sitten kysymään isältä, että miksi poikakaverini ”pölli” meidän peräkärrymme. Isä vähän ihmetteli asiaa ja sanoi, että ei hän vain tiedä, mutta meidän naapuri ainakin tarvitsi sitä. Sitten paljastui, että naapurillamme on täsmälleen samanlainen auto, kuin poikakavereideni porukoilla. Isää tapaus huvitti jostain syystä kovastikin. Se vittuili, että pitääkö hänen varoittaa naapurin isäntää, etten oikein erota sitä poikakaveristani. Sitten se listasi tuntomerkkejä, että naapurimme on lyhyt ja vauhdikas, kun taas poikakaverini pitkä ja rauhallinen.

Myöhemmin viikonloppuna sitten feilasin erään roolipelihahmohakemukseni. Tai en minä oikeastaan mielestäni feilannut, olin vain vähän eri linjoilla ylläpidon kanssa. Ylläpito muun muassa sanoi, etten voi olettaa muiden tietävän hahmoni hyvästä muisista, ellei se itse kerro siitä. Nauroin kämppikselleni, että jostain kumman syystä minun ei ole koskaan tarvinnut kertoa kellekään huonosta muististani, ja kaikki sen on silti huomannut...

Sivistynyt ystäväni

Jostain syystä tuli puheeksi opistolla erään ystävämme yleissyvistys. Sen seurauksena kävimme seuraavanlaiset keskustelut. Merkittäköön tätä ystävääni vaikka kirjaimella A ja muita keskustelijoita kirjaimilla B ja C.

MINÄ: A! Etkö sä seuraa uutisia?
A: En..? Ei siel tapahdu mitää...
MINÄ: No tietkö, mitä Afrikas tapahtuu?
A: Eiks siel ollu joku öljyvuoto?
MINÄ: … No ei. Siel on vaan syösty diktaattoreja alas ja koko vitun maanosa on ihan sekasi.
A: No emmä ees tiiä mikä se dik-diktaattori on.
ME: *Huokaus* Se on yksinvaltias, tyranni...
A: Dinosaurus!
ME: *Syvä hiljaisuus*
A: No se kuulosti ihan siltä...

B: No tiedätkö sä mikä on LSD?
A: Sehä on huume.
C: Joo. Hyvä A! Entäs valas?
A: No kyl mä sen tiiän. Se on semmone iso kiva olio!
MINÄ: Nii, mut onks se esimerkiksi lintu, nisäkäs vai kala?
A: Eiks se oo nisäkäs?
ME: *Aplodit* Entäs Koraani?
A: Eiks se oo se vedessä elävä juttu?
ME: *Hiljaisuus ja sitten jäätävä naurunpurskahdus* A! Se on KORALLI!
A: Ai...
MINÄ: No mikäs on marttyyri?
A: Onks se joku pappi?
ME: No ei nyt ihan.
A: En mä tee tolla tiedolla mitää!
C: Se kuuluu yleissivistykseen.
A: No mitä mä sillä teen?
MINÄ: Se auttaa vaikka siinä, ettei tunne itseään jatkuvasti tyhmäksi.
A: En mä tunne itseäni tyhmäksi.
ME: *Hiljaisuus*

Kevätvitutus

Ärsyttää. Vituttaa. Jaa mikä? No juuri nyt tuntuu, että kaikki. Ennakkotehtävät, housut, maha, ruoka, pääsykoekirjat, muut luettavat kirjat, hiukset, shampoo, keskeneräiset työt, talven loppuminen, auto, muut autot, bensan hinta, kaikki. Jopa kavereista löytää ärsyyntymisen aihetta. Taitaa olla kevätvitutus tiedossa.

Ai niin joo. Olen syntynyt nyt päivälleen 20 vuotta sitten. Mä en jotenkin edes meinaa tajuta, että joo tosiaan tänään on mun synttärit. Ei nyt saa vituttaa. Ei vaan ole yhtään synttärifiilis. Turhan oloiset onnitteluviestit vain tukkivat fb-profiilini, enkä uskalla mennä sinne.

Eikä ole edes ikäkriisi. Olen 20, entä sitten? Jotenkin turhaa...

Nyt lakkasi vituttamasta. On vain outo olo. Olen 20 ja pukeutunut zigagooniksi.
Käyhän se näinkin.

Lomaa Levillä

Lähdettiin sunnuntaina joskus kolmen maissa kohti Leviä. En tietysti saanut nukuttua varmaan yhtään. Sen parin tunnin yrityksen ajan kissa kyhnytti vieressä itseään ja tunki karvoja nenääni.

Joskus iltapäivällä olimme perillä. On tunnustettava, että se kämppä oli hyvin siisti verrattuna moniin muihin, missä olemme lomia joskus viettäneet. Sisustuksellisestikin tykkäsin. Tulopäivä lähinnä lagailtiin ja ihmeteltiin, mitä lähistöltä löytyy. Maanantai vietettiin mäessä, mistä on muistona edelleen kipeät pohjelihakset. Laskimme lähinnä sinisiä rinteitä ja siten vältyimmekin enimmäkseen järkytyksiltä. 

Yksi, lähellä huippua oleva rinne oli tosin ihan jäässä, mikä ei ollut kovin mieltä ylentävää. Muutoin oli ihan mukavaa, vaikka aika tumpeloksi itseni suksien päällä tunsinkin. Hauskaa, kun 2-vuotiaatkin laskettelevat minua sujuvammin...

Tiistai yritettiin toipua ja lähdettiin kotia kohti. Isä oli kuulemma alusta asti ollut sitä mieltä, että tällaiselle reissulle. Samaan hengenvetoon se kuitenkin totesi, että se oli kuitenkin oikeastaan hyvänmittainen reissu tähän väliin, noin isän firmaa ajatellen. On kuulemma riittämiin töitä. Silloin kun on rahaa, ei ole aikaa, mutta silloin kun ei ole töitä, niin ei ole rahaakaan reissata. Sellaista se yrittäminen on.

Matkan aikana sain luettua pääsykoekirjani Kuperat ja Koverat ja vähän jatkettua Katseen voimaa. Kuten vähän arvelinkin, romaani on ilmeisesti kaikkein vähiten kuivin pääsykoekirjani. Ajattelin, että luen sen siksi ensin, sitten muut analysointiin välineitä antavat kirjat ja sitten vielä romaanin uudelleen näiden välineiden kera.

Huomiseksi olisi töitä ja sen jälkeen tulee opistolta kavereita käymään. Sitten takaisin opiskelemaan. Jos sitä vaikka saisi loman jälkeen jotain konkreettista aikaiseksi ennakkotehtävien suhteen.

Koska kuvat on kivoja, laitan perään läjän Icicum-jäämaailmasta ottamistani valokuvista.