Lasillinen lomaa

Olen lukenut kaksi sivua matematiikkaa ja lukenut puolet filosofian ensimmäisestä oppikirjasta. Olen siis aloittanut kertaamisen matikan uusintaan ja filosofian YO:ihin. En ole puolessakaan välissä siitä, mitä minun pitäisi loman aikana tehdä. Hmm… (Ei saa tietenkään unohtaa katonmaalaamista, ruuanlaittoa, siivoamista ynnä muuta kotityökivaa.)

Jouduin hankkimaan myös lasit. En tietenkään omasta mielestäni niitä tarvitse. Mitä nyt oikealla silmällä näkee kauas vähän huonosti. Vasemmalla silmällä näkee kauas ja lähelle ihan hyvin. Optikko sanoi, että minulle on kehittymässä toiseen silmään lähi- ja toiseen kaukonäkö. Kysyin, että eikös se ole aika kätevää. Lasit kuulemma silti tarvitsin. Suuri ero silmien välillä saattaa kuulemma aiheuttaa päänsärkyä ja haitata syvyysnäköä.

Lasit päässä näyttää, että kaikkeen on luotu jotenkin keinotekoisesti lisää kolmiulotteisuutta. Linssit vaikuttavat aina jotenkin likaisilta tai harmailta, joten hinkkaan niitä jatkuvasti niiden mukana tulleella liinalla. En viitsi useimmiten käyttää laseja lukiessani, piirtäessäni, tai ollessani koneella (tai sitten pidän niitä sen verran pitkällä nenänvarressa, että näen hyvin niiden yli). Ne kun ovat kaukonäkölasit. Muutoin minun pitäisi pitää niitä päässä koko ajan.

Tuntuu oudolta olla rillipää.

Kasvissyönnistä

Inspiraation tähän kirjoitukseen sain hesarin uutisesta, miten brittiluonnonsuojelijat järkyttyivät poron syömisestä. Otin nyt näkökulmaksi kasvissyönnin ja sen eettis-ekologisetpointit puolesta ja vastaan, joita kaikki eivät välttämättä tule ajatelleeksi.

Eläinten oikeudet

”Yhdenkään eläimen ei tarvitse kuolla ruokani tähden. Itsekästä tappaa eläimiä ruokansa vuoksi.”

Kenties se on itsekästä. Ihan kaunis ajatus, mutta väitteen mukaan on siis myös itsekästä käyttää hyönteismyrkkyjä, jotta saadaan puhdasta viljaa. Mielestäni on myös itsekästä raivata luonnontilaista metsää, missä eläimet elävät, meitä ravitsevien hyötykasvien tähden. On itsekästä ajaa räkättirastaita pois marjapensailta ja näin edelleen. Paljon on kuollut eläimiä ja tuhoutunut ekosysteemejä ihmisten kasvisravinnonkin tähden. Joskin edelleen enemmän liharavinnon ja liharavintoa varten kasvatetun kasvisravinnon. Mutta on turha väittää, että ei yhdenkään eläimen olisi tarvinnut kuolla. Viimeksi kun tarkistin, ötökät olivat eläimiä myös.

Eläimiä kuitenkin kuolee, olivat ne ihmisen hyödyntämiä tai eivät. Ja eläimet tappavat toisiaan. Mikä sitten tekee sen huonommaksi kuolemaksi, että ihminen tappaa eläimen suhteellisen pienellä kärsimyksellä, kuin että eläin saa vaikkapa sairauden ja kituuttaa sitä ties kuinka kauan ennen kuolemaansa. Tai jokin toinen eläin tappaa sen hitaammin ja kivuliaammin kuin ihminen?


”Tehotuotanto on julmaa, eikä eläimen luontaisia viettejä ja tarpeita tyydytetä.”

On eettisempää syödä ruokaa, joka on saanut kasvaa ja elää luontaisessa ympäristössään suhteellisen onnellisena. Näin kotieläimet aiemmin elivätkin. Lehmät laidunsivat kesät pelloilla ja siat piehtaroivat mudassa. Tietenkin on aina myös vaihtoehto ampua oma ruokansa metsästä.

Kenties luomutuotannossa otetaan eläimen tarpeet huomioon? En tiedä tuotetaanko vielä luomulihaa, mutta ainakin luomumaitoa on saatavilla.

No joo. Jos ihan vakavissaan puhutaan, niin oikeasti eettinen lihatuotanto ei voisi tuottaa samanlaista määrää lihaa tälle porukalle.

Muokkaus: 17.9.2012//
Tuotannon eettisyydestä voi kukin vetää omat johtopääteöksensä esimerkiksi tämän kuvareportaasin perusteella.


”Lehmänmaito on tarkoitettu vasikoille eikä ihmisille.”

Ehkä, mutta ihminen on jalostanut lehmän sellaiseksi, että se tuottaa moninkertaisesti maitoa siihen nähden, mitä vasikka tarvitsisi. Lehmä ei selviäisi ilman ihmistä. Jalostaminen on ehkä joidenkin mielestä julmaa, mutta näin jälkikäteen ei sitä enää voi peruuttaa.

Ympäristöystävällisyys

Monissa maissa lihakarjan rehuna käytetään paljon muun muassa maissia, joka on täysin ihmisravinnoksi kelpaavaa. Tämä maissikin voisi hyvin olla nälkää näkevien ihmisten lautasilla köyhissä maissa. 

Viljaa myös käytetään, mutta käsittääkseni ainakin Suomessa (korjatkaa, jos olen väärässä) käytetään paljon heinää ja aiv-rehua lihakarjan ravintona. Ne eivät puolestaan ole ihmisille sopivaa ravintoa, kuten ymmärtänette. 

Jälkimmäiseen virkkeeseen voisin kirjoittaa kokonaisen blogimerkinnän vastaukseksi, mutta nyt tyydyn toteamaan, että mielestäni ruoka-apu kehitysmaille on väärin, ellei ole joku hyvin akuutti tilanne, esimerkiksi luonnonmullistus tai muu vastaava, jonka vuoksi ruokavarastot ovat kadonneet. Kroonista ruokapulaa ei lääkitä sillä, että pumpataan sinne täältä ilmaista sapuskaa, jotta ihmiset eivät vaan vahingossakaan alkaisi viljellä itse ruokaansa.

Mutta siis joo. Tarvitsisi viljellä vähemmän maissia, jos söisimme sen itse.

”Karjan pito ja kuljetus kuormittaa ympäristöä. Lisäksi suurin osa lihasta joudutaan tuomaan ulkomailta.”

Totta, mutta myös monia monien kasvissyöjien ravintoon kuuluvia kasveja tuotetaan kaukana ja joudutaan rahtaamaan tänne. (Sen lisäksi kasvisravinnon kasvattajat saattavat hyvinkin pistellä poskeensa lihaa jaksaakseen raataa pelloillaan. Joten eläimiä kuolee kuitenkin, vaikkakin hyvin välillisesti.)

Tuskin työolotkaan ovat yhtä hyvät, kuin täällä koto-Suomessa. Jos taasen käyttää paikallista ruokaa, luomukasvihuonetomaatteja ja niin poispäin, voi olla varma, että siinä pyritään tuottamaan puhdasta ja puhtaasti kotimaista ruokaa. Kuitenkin kasvihuoneita joudutaan talvet lämmittämään, mikä lisää energiankulutusta ja aiheuttaa päästöjä. Vähemmän kyllä kuin lihakarjan pito ja ruokinta Suomessa myönnettäköön. Kotimaisen suosiminen myös tukee paikallista työllisyyttä.

Kasvit sitovat rakenteisiinsa viitisenkymmentä prosenttia keräämästään energiasta. Lehmä, joka syö sen saman kasvon käyttää noin 90% lämmöntuotantoon ja liikkumiseen ja sitoo vain kymmenisen prosenttia lihaksiinsa, lihansyöjien käytettäväksi. Lihansyöjien energiansitomisprosentti on yhtä huono. Siipikarja sitoo rakenteisiinsa muistaakseni 30 prosenttia saamastaan energiasta. Siipikarjaa kuitenkin pidetään tavallisesti hyvin ahtaissa tiloissa, minkä vuoksi sitä ei pidetä kovin eettisenä ruokana. 

Tämän lisäksi myös karjan lämpimänä pitäminen vie energiaa. Maapallon energiavarat riittäisivät paremmin, jos länsimaat alkaisivat käyttää enemmän kotimaista, kasvisperäistä ravintoa. Biologianopettajamme mukaan ihmisien pitäisi syödä enemmän vaihtolämpöisiä eläimiä. Niillä on pienempi energianhukkaprosentti kuin tasalämpöisillä, koska energiaa ei mene kehon lämmittämiseen ja jäähdyttämiseen. Mitä enemmän mahdollisimman vähän energiaa kuluttanutta ravintoa me syömme, sitä paremmin energiaa riittää luonnollisesti kaikille. Ainakin näin sen pitäisi mennä.

"Lihaakin voisi tehdä luomuna."

Niin voisi, mutta ihmiset eivät ole valmiita maksamaan kalliimman luomutuotannon aiheuttamia kustannuksia lihan hinnassa. Myöskin luomulihan kasvattaminen on verrattaen tehotonta verrattuna eettisesti kyseenalaiseen tehotuontantoon, joka ei ole saanut nimeän suotta. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että kaikille maailman ihmisille ei olisi resursseja tuottaa luomulihaa. Onneksi aasialaisilla ei ole vielä varaa syödä lihaa. Nyt me voimme nauttia tästä etuoikeutetusta asemastamme vielä muutaman vuoden.

Tietenkin maapallomme resursseja auttaisi, jos ihmisiä olisi vähemmän.

Parempi ihminen

Tilaston (huomatkaa epämääräinen tilasto, jonka lähdettä en muista) mukaan valtaosa ihmisistä pitää itseään keskivertoa parempana ihmisenä, mutta vain pieni osa keskivertoa älykkäämpänä. Olen ilmeisesti keskivertoon nähden poikkeuksellinen yksilö. Pidän itseäni toki keskivertoa viisaampana, mutta en yhtään sen parempana.

Olen aika itsekäs. Ajattelen monissa asioissa lähinnä itseäni ja omia etujani. Tiedän, että se on yleisen moraalikoodin mukaan väärin, mutta en suostu edes häpeämään sitä. En kuitenkaan ylpeile sillä. Ajattelen toki muitakin toimiessani (ainakin toisinaan). Kuitenkin kaikki tuntuu tavalla tai toisella kuitenkin itsekkäältä.

Kuvitellaan esimerkiksi tilanne, jossa minulla on euro taskussa. Olen menossa kauppaan, jonka edustalla on joku innokas Punaisen ristin rahankerääjä. Voin laittaa euroni lippaaseen tai olla laittamatta ja ostaa vaikka suklaapatukan. Äkkiseltään vaikuttaa helpolta sanoa kumpi on itsekkäämpää. Tietenkin on itsekkäämpää ostaa suklaapatukka kuin lahjoittaa Punaiselle ristille vai mitä? Mietitäänpä hetki motiivia laittaa euro sinne keräyslippaaseen.

Yksi motiivi voisi olla se, etten kehtaa olla laittamattakaan. En kehtaa olla laittamatta, koska vaikuttaisin itsekkäältä paskiaiselta –eli haluaisin antaa itsestäni paremman vaikutelman, päteä, olla parempi ihminen muiden silmissä. Eikö se ole oikeastaan aika itsekäs syy?

Toinen motiivi voisi olla, että tulee hyvä olo, kun laittaa sen lippaaseen ja tietää, että se menee hyvään tarkoitukseen ja voi kokea olevansa parempi ihminen. Mahdollisesti luoda moraalisesti paheksuvia katseita heille, jotka eivät näin toimi. Kuulostaapa itsekkäältä.

Joku voisi huomauttaa, että eihän sitä tuollaisia tarvitse ajatella. Laittaa vain, kun se on hyvä tapa. Minä vain en luonnostani tee asioita vain siksi, että ne ovat hyviä tapoja. Ajattelen aina liikaa.

En koe olevani parempi ihminen, koska elän hyvinvointivaltiossa, eivätkä asiani muutenkaan ole mitenkään perseestä. Eihän se voi vaikuttaa ihmisen paremmuuteen, mihin hän on syntynyt? Tätä olettamustani seuraa ajatus, että pitäisikö ihmisen paremmuuden olla siis omilla kyvyillämme itse hankittua. Kun asiaa miettii, huomaa, että kyvytkin ovat oikeastaan perittyjä. Kuitenkin voimme vaikuttaa siihen, miten niitä käytämme. Vai voimmeko? Olisiko sekin ympäristötekijöiden sanelemaa? Jos kaikki toimii determisesti, eikä mihinkään voi loppuen lopuksi itse vaikuttaa, kysymys ihmisen paremmuudesta tulee täysin mitättömäksi.

Olen ollut, ja olen edelleen mukana seurakunnan toiminnassa. Siellä on sanottu, ettei kukaan ole yksistään mitään. Arvomme on Jumalan lahja. Meidän täytyy vain uskoa Häneen. En kuitenkaan tiedä uskonko. Toinen puoli minusta puhuu puolesta, toinen vastaan. 

Boyle on kirjoittanut uskon olevan uskoa juuri siksi, että se on järjen vastaista. Hänen mukaansa meidän kuuluu uskoa siihen juuri siksi, koska se on niin järjetöntä ihmisen järjelle. Raamatussa puhutaan muistaakseni roomalaiskirjeessä siitä, että Jumalan viisaus on ihmisen viisauden silmissä hulluutta. Ihmisen viisaus on niin vajavaista. Siinä varoitellaan, että viisaat eivät kaipaa uskoa, kun heillä on viisautensa. Edelleen roomalaiskirjeessä (9:21-23), kerrotaan, että osan meistä Jumala on tehnyt kelvottomiksi ja tuhottaviksi. Tämä tuntuu kovin ihmeelliseltä kohdalta, kun isoiskoulutuksessa ja rippileirillä meille toitotettiin, että jokainen kelpaa sellaisena kuin on.
…viisaanakin?
En osaa järjen tähden uskoa ”sokeasti” , mutten myöskään voi heittää Jumalaa romukoppaan mielestäni täysin irrationaalisena ajatuksena. Enpä ole siis kummoinen ateistikaan.

Alkuperäisen pohdintani lopputulos paremmuudesta ei taida yllättää ketään. Olen mielestäni niin viisas ihmiseksi, että en kykene määrittelemään paremmuutta. Ja tämä tekee minusta viisaamman, muttei parempaa. Parempaa kun ei taida olla olemassakaan.

Terve! Eiku sairas...

Kurkku kipee ja nenä vuoti eilen kuin seula. Tänään vielä kuin vähän pienempi seula.

Eilinen oli suhteellisen mukavaa koulussa. Eli ei. Taustatietoa: Sain toisesta psykologian kurssista ysin ja toisesta saman, mutta väärinpäin käännettynä. (kts. viimeinen kappale Ei kannattanu herätä). No, kun ei tämän suuremmasta onglemasta ollut kyse, minäpä sitten perfektionistina päätin korottaa sitä. Ilmoittauduin psykologia kakkosen korotuskokeeseen. Harmi vain, että se kutosen kurssi oli se ensimmäinen. Jotenkin ihmeellisesti kuitenkin luin siihen kakkoskurssin korotuskokeeseen psykologian ensimmäisen kurssin kirjasta. Sain kasi+. Ei jaksa ymmärtää, miksen tajunnut korottavani väärää koetta.
Vituttiko? Voitte arvata kolme kertaa… kahdesta vaihtoehdosta…

Vitutti koko päivän. Aamulla teki mieli jäädä sänkyyn. Olisi kyllä ollut ehkä parempi niin. mikään ei vain meinannut onnistua. Enkunsanoja en ollut lukenut ollenkaan, koska minulla olisi tänään pitänyt olla ruotsin isommat sanat. Sain 3+ jee… Ruotsinsanoista olen lukenut puolet. Eilisestä viisastuneena jäin kotiin tänään. Olo on vähän parempi, kun ei tarvitse huidella ympäriinsä tai keskittyä huimasti mihinkään. Paitsi niihin huomisen läksyihin, joita en ole tehnyt.

Yritin lukea kirjaa ”Pussikaljaromaani” –nimeltään. Takakansi lupaili enemmän, kuin mitä sisältö oli. En jaksanut lukea edes ensimmäistä lukua loppuun. Päätinpä sitten piirtää. Meidän Petteripoikakin olisi halunnut osallistua kovasti. Sen mielestä oli varsin mukavaa yrittää hyökkäillä käteeni, kun maalailin ja piirsin. Sitten se siirtyi tietokoneen näytönsäästäjään.