Juoppo opiskelija

Olen havainnut, että mentyäni yliopistoon alkoholinkulutukseni on moninkertaistunut. Ehkä kaksin tai kolminkertaistunut. Se kuulostaa aika pahalta, kuin sen sanoo noin, vai mitä? Kaikki on kiinni siitä, miten asian ilmaisee. Jos sen sijaan sanoo, että juon kuukausitasolla nykyään yhden siiderin sijaan kaksi, niin alkoholinkulutuksen kaksinkertaistuminen omalla kohdallani ei vaikuta mitenkään erityisen räjähdysmäiseltä.

Minua jotenkin huvittaa, kun aina silloin tällöin putkahtaa kaikenlaisia laskureita "Paljonko säästäisit, jos et joisi". No lasketaampa. Osaan minä sen ilman laskuriakin. Lasketaampa se pessimistisempi arvio. Jos ajatellaan, että joisin keskimäärin vaikka kolme siideriä (tai siihen verrattavan alkoholimäärän) kuukaudessa. Siideri maksaa kaupassa pyöreästi kolme euroa. Eli 9 euroa kuukaudessa. Vuositasolla 108 euroa. (Todennäköisesti juon siideriä huomattavasti vähemmän, mutta koska ostan ehkä kaksi pulloa jotain kalliimpaa holia vuodessa ja käyn joskus baarissa yhdellä tai kahdella, niin se varmaan kompensoituu.)

Ei sillä satasella ehkä etelänmatkoja saa, mutta jotain kuitenkin. Todellisuus kuitenkin on, että en oikeasti säästäisi satasta vuositasolla. Juon alkoholia sellaisissa tilanteissa, kuin joisin jotain joka tapauksessa. Jos ajatellaan, että joisin aina silloin vaikka limsaa, joka maksaa ehkä 1,70 (ainakin lähimmässä kaupassani): 1,7 x 3 x 12 = 61,2. Jäisin siis limsoihin vaihtamisella voitolle vuositasolla vajaan viisikymppiä.

Ehkä minä voin viisikymppiä maksaa siitä, että maistelen vuoden aikana alkoholia. Enemmän, tai ainakin yhtä paljon säästäisin, jos en ostaisi purkkaa. Se on muuten aika kallista.

Sitten jotkut kysyvät, että miksi sitten käyttää alkoholia, jos ei halua 'kunnolla känniin'. Koska holi voi myös oikein käytettynä ja laitettuna maistua ihan hyvältä? Koska kohtuukäyttö vahvistaa maksaa? Koska se tekee hyvässä seurassa olon hieman hilpeäksi, vaikkei sitä litratolkulla joisikaan? Koska sitä voi käyttää yskänlääkkeenä? Koska tekee mieli? En vain kerta kaikkiaan jaksa ymmärtää, miksi oletetaan, että joko on täysi absolutisti tai sitten 'vetää aina kunnolla', kun kerran juo.

Loppukaneetiksi voisin turvautua kliseeseen. Sanotaan, että viina on viisasten juoma. Ei siksi, että se ihmisestä yhtään viisaampaa tekisi, vaan siksi, että sen käytössä kannattaa olla järki mukana. Joidenkin elämä olisi kieltämättä huomattavasti helpompaa, jos he eivät käyttäisi alkoholia ollenkaan.

Kootut eläinanekdootit

Keskustelimme Viron jatkokurssilla tänään lemmikkieläimistä ja kaikenlaisista eläimistä, mikä toimi innoituksena tällekin epämääräiselle blogimerkinnälle.

Olin parina kesänä vapaaehtoistyössä Virossa. Kävimme siellä tuttujen kanssa Tarton lähellä olevassa eläintarhassa. Siellä häkeissä kyltti, missä luki mitä eläimiä missäkin häkissä on. Yhdellä alueella huomasimme, että siellä oli paljon häkkejä joissa oli kaikissa sama kyltti. Kysyimme vironkieliseltä tutultamme, mitä häkeissä on. Kasvillisuuden seasta oli vaikea spotata mitään eläintä.
"Aa! See on vaarallinen eläin se!" tuttu sanoi ja tiirailimme varoen häkkeihin. Aikamme katseltuamme, meille alkoi hiljalleen valeta, minkä sorttinen otus tämä "tühi puur" oikein on... Emme vain olleet ilmeisesti nähneet niin sanotusti metsää puilta.

Puhuimme myös sisustamisesta. Minusta sisustaminen on ihan kivaa. Se olisi tosin mukavampaa, mikäli  eräällä toisella ei olisi niin kovin minun visiostani eriäviä sisustusvisioita. Enkä puhu nyt avopuolisostani.

Kani ei ole ainoa, joka täällä kritisoi tekemisiäni silloinkin, kun avokkini on poissa. Kissani mielestä, mun oli tänäaamuna facettamisen sijaan ehdottoman tarpeellista mennä katsomaan chromen asetuksia. Mä en ymmärrä miten toi kissa osaa sellasia näppäinyhdistelmiä, mistä sen omistaja voi vain haaveilla...

Kissani on siis teknologianero, kanini sisustusekspertti ja minulla ei vissiin ole muuta virkaa taloudessa, kuin tuoda ruokaa ja viedä kakkat. Tai siis ei. Koska töissä käyvä ihminen tienaa paremmin kuin opiskelija, myös se ostaa talouteen useammin ruokaa. Minä siis lähinnä vien kakkaa. Sitten kun ne oppii tekemään tarpeensa vessanpönttöön, niin minä olen täysin tarpeeton - joskin (ainakin kissan mielestä) mukava nukkuma-alusta. 

Haluan jakaa kanssanne

Avasin PahkiSpeksin sivuston: http://pahki.fi/
Toimin kyseisessä projektissa siis webmasterina & websunnittelijana ja näyttelijänä itse speksissä.

Päivän yhteiskuntakriittinen kuvakollaasi.

Päivän kohublogi (tai oikeastaan jo joltain toissapäivältä, mutta en jaksanut silloin linkata).


Lisäksi eräälle ihmiselle kiitos hyvistä yökeskusteluista, joita en halua jakaa kanssanne.

Hyvää yötä.

Miksi Oulu?

Sitä kysyttiin multa tänään sähköpostissa. Kaipasivat johonkin tutkimukseen mielikuviani Oulusta opiskelukaupunkina.

Kirjoitan tästä teillekin, koska ei se mikään salaisuus ole. Ehkä aiemmista kirjoituksistani on voinut jo jotain päätelläkin, vaikken olisikaan eksplisiittisesti Oulua mainostanutkaan.

Miksi menin Ouluun opiskelemaan?

Se on vähän tyhmä kysymys. Tulin Ouluun opiskelemaan, koska pääsin Ouluun opiskelemaan. Korkeakouluihin Oulussa on tilastollisesti helpompi päästä sisään kuin esimerkiksi Tampereella tai Helsingissä. Oulu oli ainoa paikka johon pääsin sisään, joten onko se joku ihme, että tulin tänne opiskelemaan?

Oikeampi kysymys olisi ollut, että miksi hain Ouluun opiskelemaan. 

Miksi en olisi hakenut?

Koska se on niin kaukana!

Ouluun menee suora junayhteys ainakin Helsingistä, Tampereelta, Seinäjoelta ja Rovaniemeltä. Oma matkani Ouluun kestää vanhempieni luota lähimmältä juna-asemalta vähän alle 5 tuntia. Se on loppuen lopuksi aika vähän aikaa. Sen voi vaikka istua koneella ja pelata/kirjottaa/surffata tai lukea kirjaa tai vaikka nukkua. Muutaman tunnin matkustaminen on aina ollut minulle ihan mielekästä puuhaa. Opiskelijalippu Tampereelta Ouluun maksaa noin 30 euroa.

Joskus on myöskin etua siitä, että asuu niin ”kaukana”. Sukulaiset pamahtavat harvemmin yllätysvierailulle. Ei minulla ole mitään sukulaisiani vastaan. Haluan vain saada aikaa valmistautua siihen ensiksi (= varmistaa ettei kämppä haise navetalta).

Se on niin pohjoisessa!

Oulu on itse asiassa keskellä Suomea, jos tarkkoja ollaan. Kittilästä kotoisin oleva kaverini on ihastuksissaan päästessään näin etelään opiskelemaan. Oulua tosin tituleerataan ”Pohjolan pääkaupungiksi”.

No mitä siellä edes voi opiskella?

Öm... Kaikkea? Paitsi lakimieheksi tai eläinlääkäriksi. Niitä ei voi opiskella Oulussa. Melkein kaikkea muuta voi. Minua tosin kiinnosti eniten arkkitehtuuri ja kirjallisuus sekä se, että nykyisen avouolisoni on mahdollista opiskella historiaa täällä.

Voiko siellä harrastaa mitään?

Voi. Minä tosin olen sen verran sohvaperuna, että toimivalla internetyhteydelläkin pysyn melko pitkään tyytyväisenä. En ole maalaisena oikein edes tajunnut kaikkia kaupunkiasumisen tuomia harrastemahdollisuuksia vielä.

Korkeakoululiikunnan sivuilta löytyy jotain (ja jostain muualta luultavasti vielä paljon lisää) jos kaipaa sporttisempaa harrastelua. Lemmikkien kanssa harrastaville löytyy myös mahdollisuuksia (olen miettinyt innostaisikohan tuota meidän kania lähteä kaniagilityä harrastamaan).

Kulttuuria tungetaan ainakin kulttuurintutkijoiden ainejärjestöön Kultuun, kuuluvalle ovista ja ikkunoista sisään. Tällä hetkellä olen mukana erään nettisarjan teossa (näyttelen ja webmasteroin), speksissä (näyttelen ja webmasteroin) sekä ainejärjestömme toiminnassa (hallituksessa ja webmasteroin).

Siellä on kumminkin kallista asua.

Riippuu mihin verrattuna. Viron maalaiskuntiin verrattuna ehkä, mutta esimerkiksi Helsinkiin tai jo Tampereehenkin verrattuna Oulussa on melko edullista asua. Jos numeroita haluatte, niin noin 60 neliöisen, hyväkuntoisen kaksion saa vuokrattua 500-600 eurolla kuukaudessa. Siihenkin monessa paikkaa sisältyy ainakin vesi ja saunavuoro taloyhtiön saunasta. Joissain paikoissa myös netti ja sähkö. Asunnonvälitysfirmoja Oulun alueella toimii muun muassa Sivakka, OVV ja PSOAS.

Lisäksi pidän Oulussa siitä, että täällä yhdistyy jännällä tavalla kaupungin ja maaseudun hyvät puolet. Täällä on luonnonläheistä kauneutta ja veden läheisyyttä, josta pidin myös synnyinseudullani. Väkeä ei ole niin paljon, ettei omaa rauhaakin olisi mahdollista ottaa. Oulu on kuitenkin sen verran iso paikka, että täältä löytyy kaikkea ja on hyviä mahdollisuuksia vaikka mihin.

Jos vertailen Oulua vaikkapa Tampereeseen, joka oli minulle ennemmin isommista kaupungeista se tutumpi, niin olen tehnyt seuraavanlaisia huomioita:

1. Bussilla matkustaminen on täällä kalliimpaa (kertalippu Tampereella on 2,50 ja Oulussa 3,30) – siksi paikalliset pyöräilevät kesät talvet. Pyöräily on täällä myös turvallista ja helppoa. Pyörätiet ovat hyvässä kunnossa ja niitä hoidetaan hyvin myös talvella.

2. Joet ovat puhtaampia Oulussa. Ne vain ovat.

3. Tampere on rakenteeltaan monimutkaisempi. Tai sitten olen vain tottuneempi kulkemaan Oulussa.

4. Helsingissä asuvien mielestä sillä ei oikeastaan ole väliä asutko Tampereella vai Oulussa, kun kumpikin on yhtä kaukana: liian kaukana, että siellä viitsisi käydä.

(Okei, nyt lakkaan dissaamasta Helsinkiä. Siellä on varmasti myös paljon hienoja asioita, joita en ulkopaikkakuntalaisena tunne. Minusta on kuitenkin vain kohtuullista, että heitäkin arvostellaan, vaikka olen siellä hädintuskin edes käynyt kuin ohikulkumatkalla. Sieltäkin päin ollaan suureen ääneen huutelemassa muualle, vaikkei oltaisi jalallaan astuttu kehäkolmosen ulkopuolelle.)

Miten hurisee?

Tuota kysyi minulta facebook tänään, kun vaihdoin sen kielen suomeksi. Kieli vaihtui nopeasti takaisin eestiin. Vaikka osaa fb:stä ei ole käännetty, vaan esimerkiksi kommenttikentässä lukee "Write a comment", tuntuu silti viron "Millest mõtled?" mukavammalta, kuin "Miten hurisee?".

Koneeni hurisee. En minä.

Mutta muuten alkaa kuulua ihan hyvää. Olin kaksi viikkoa kipeänä. Oli tuskaa raahata takapuolensa viron aamuluennoille, joissa istuin niiskuttaen ja köhien. Muuta en meinannutkaan jaksaa tehdä. Läksyjä jäi rästiin, pyykit jäi pesemättä ja muuta sellaista pientä.

Perjantaina flunssa alkoi hellittää. Jaksoin tehdä rästissä olevat vironläksyt, tiskata tiskit ja siivota. Sitten maratonasimme kavereiden kanssa Supernaturalia. Pyykeille ei jäänyt aikaa ja intoa. Eikä niitä tullut pestyä viikonloppunakaan.

Meillä oli speksin puolesta tehoviikonloppu, mikä tarkoitti kellon ympäri kestäviä harjoituksia. Siellä oli aivan mahtavaa. Katsellessani, miten kaikki alkoi pelata yhteen, mulle tuli sellainen kirjas hetki, jolloin mä tajusin, missä mä olen mukana. Ja mä pidin siitä.

Näyttelemisharjoituksien lisäksi koodailin Pahkille nettisivuja, jotka julkaistaan toivottavasti ensi kuun alussa.

Se oli kuluttavaa ja antoisaa.

Tänään ei ollut vapaita pyykkivuoroja sopiviin aikoihin, joten varattiin pyykkivuoro huomiselle. Nyt kun on parantunut (ainakin suurin piirtein), voi alkaa yrittää saada jotain aikaankin.


Tänään koluamiani jänniä uutisia:
» Ananastehtaalta pääsee pois vain pakenemalla
» Kaskelotit adoptoivat vammautuneen delfiinin

Ja sitten siinä olikin ne, joihin kannattaa käyttää viikon ensimmäiset kaksi lukukertaa Hesarin parissa.

Huonoille äideille

Kirjoitan ristiriitaisesti. Jossain määrin. Vallankin erilaiset kriittiset kirjoitukseni on kuitenkin suunnattu erilaisiin tilanteisiin. Ihminen, joka on liian ylpeä nähdäkseen ongelmiaan tarvitsee potkun perseeseen. Ihminen, joka jo valmiiksi kieriskelee maassa, ei tarvitse enää ketään potkimaan päähän. Kirjoitus Vastuu eläimestä on suunnattu kritisoimaan ihmisen taipumusta attribuoida kaikki johtumaan ulkoisista syistä. Eli toisin sanoen syyttää kaikesta muita kuin itseään.

Tämä kirjoitus on päinvastainen. Tämä on tarkoitettu ihmisille, jotka syyttävät kaikesta itseään. Ihmiselle on tervettä pitää tiettyjä asioita itsestään ja tiettyjä ympäristöstään johtuvina. Kumpikaan ei ääripäässään ole hyvä, eikä hyväksi kellekään.

Tämä kirjoitus on huonoille äideille. Siis aivan erityisesti omasta mielestään huonoille.

Heti ensimmäiseksi haluan sanoa, että en ole raskaana. Enkä suunnittele raskautta. Sikäli kun se kellekään kuuluu. Suunnilleen samanikäisessä tuttavapiirissäni alkaa vain olla yhä enemmän ihmisiä, joilla on omia lapsia, joten tämä on alkanut tuntua jossain määrin koskettavalta aiheelta. Kaikilla alkaa olla jo mielipiteitä siitä, että aikovatko he hankkia lapsia vai eivät ja missä olosuhteissa.

Aloitan synnytyksestä ja sivuutan raskauden tällä erää.

Synnytyksiä on hyvin monenlaisia. Joillain vain yksinkertaisesti on helpompaa kuin toisilla. Jotkut lapset syntyvät maailmaan keskosina, jotkut vähän yliajalla. Joidenkin synnytys kestää puoli tuntia, joidenkin kolme päivää, joka on käsittääkseni vielä melko tavallinen haarukka. Olen kuullut myös yhdeksän minuutin synnytyksestä ja jopa viikon päivät kestäneestä. Joku keskiarvo on kuulemma 8 tuntia. Helsingin Sanomissa oli joskus juttu, jossa miestoimittajalle simuloitiin synnytystä, antamalla tälle supistuksia vastaavia sähkösokkeja. Kolmen tunnin jälkeen mies ei enää kestänyt.

Ei se helppoa ole naisellekaan. On ihan totta, että aina hygienia ja lääketiede ei ole ollut näin kehittynyttä ja silloinkin saatiin lapsia maailmaan. Ainakin osa. Varsin suuri osa myös kuoli lapsivuoteelle. Se ei ollut mitenkään epätavallista "vanhoina hyvinä aikoina". Se ei ole pelkkää mukavuudenhalua, että kaikki lapset eivät synny täysin "naturaalisti". Keisarinleikkaus voi pelastaa äidin hengen. (Eikä sekään kuulemani mukaan kovin mukavaa ole. Komplikaatioiden riski on keisarileikkauksessa on muuten moninkertainen verrattuna alateitse synnyttämiseen.)

Imettäminen on seuraava, josta käydään kiivasta taistoa niin netissä, kuin monien tuoreiden äitien pään sisälläkin. Kuka imettää liian pitkään ja kuka liian vähän. Helsingin Sanomissa oli tästäkin joskus juttu, johon oli koottu äitien tuntoja.

Liian pitkään. Mikä on liian pitkään? Jossain vaiheessa ainakaan pelkkä maidontuotanto ei enää riitä tyydyttämään nälkää ja ravitsemaan lasta. En usko, että kellään pelkkä maidontuotanto riittää täyttämään täysin kaksivuotiaan ravinnontarpeen. Tai saa olla ainakin aika helkkarin kova maidontuotanto. Eli jossain vaiheessa on kuitenkin pakko antaa ainakin jotain muutakin ruokaa. Jossain vaiheessa lapsi yleensä itse alkaa kieltäytyä tissiltä, äidiltä loppuu into tai maidontuotanto.

Äidin oma maito on yleensä ainakin yksi parhaista, jollei jopa optimaalisin ruokavalio ensinalkuun lapselle. Se on myös kaikkein halvinmpia vaihtoehtoja. Suoraan rinnasta suuhun imetettäessä tiskejäkin tulee vähän, joten käytännönläisestä näkökulmasta se on minusta paras vaihtoehto lapsen elon alun ajan. Minusta viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa osata itse syödä, menee sen kätevyys imettämisen edelle kirkkaasti.

Kuitenkaan, lapsi ei voi ikuisesti saada kaikkea ravintoaan rinnasta, kuten yllä totesin. Siksi on tuttipullon käyttökin hyvä oppia. Lapsi, joka juo tuttipullosta, on helpompi opettaa olemaan myös sellaisen hoitajan kanssa, jolla omaa maidontuotantoa ei ole (tyypillisimmin isä). Tiskin tuleminen nyt kuitenkin on pieni vaiva.

Jos imettäminen tuntuu ylivoimaisen vaikealta - usein sekä äidistä, että lapsesta - en näe mitään syytä, että imettämistä olisi pakko harrastaa. Jos maitoa ei vain heru, tai jostain muusta syystä rintapumpunkin käyttö tuntuu ylivoimaisen vaikealta, niin äidinmaidon korvikekin on olemassa. Vaikka rintamaito olisikin se optimaalisin (eikä se aina välttämättä edes ole), niin korvikkeet ovat olemassa sellaisia tilanteita varten, jos ei maidon pumppaaminen fyysisistä tai psyykkisistä syistä johtuen onnistu.

Vaipat on kolmas aihe, josta käytävään keskusteluun olen törmännyt. Kertakäyttövaipat, kestovaipat vai pissatus? Käytännönläheisestä näkökulmasta ajateltuna on varmaan kaikkein helpointa, mitä aikaisemmin lapsi oppii itse ilmaisemaan omaa hätäänsä. Oman hätänsä huomaamista helpottaa, jos ei käytä superimukykyisiä ja kuivia vaippoja, vaan lapsi huomaa heti pissattuaan, että tuli epämukava olo ja osaa yhdistää asiat. Aivan pienille vauvoille ei tietysti ole yleensä mahdollista tätä opettaa, joten silloin on kaikkein kätevintä, että on superimukykyisiä ja mukavia vaippoja.

Kestovaipat vai kertakäyttövaipat? On seuraava vaihe. Ensin alkuun vastasyntynyt kasvaa nopeasti ja äidillä kestää totutella ylipäätään arkeen vauvan kanssa, joten luulisin, että kertakäyttövaipat ovat aluksi kaikkein käytännöllisin. Sitten voi alkaa vähän myöhemmin siirtyä kestovaippoihin, sillä se vähentää kaatopaikkajätteen määrää ja tulee siten kokoinaisuutena halvemmaksi ja ekologisemmaksi, vaikka miinuspuolena voi tuntua työläältä ja ne jäävät luultavasti jossain vaiheessa pieniksi kuitenkin. (Lisäksi myös vanhanaikaiset, märkänä ikäväntuntuiset vaipat edesauttavat lasta hoksaamaan, että on kivempaa tehdä asiansa potalle.)


Jos se riittäisi tällä erää. Olen kirjoittanut aikaisemmin pohdintaani lasten hankinnan eettisistä puolista kirjoituksessani "Lapsellista lapsellisuuskeskustelua". Jatkan joskus toiste kasvatuksellisista seikoista, tai muista aihetta sivuavista.

Pieni satu Norosta

Kerronpa teille pienen sadun viruksesta nimeltä Noro. Se leviää kosketustartuntana ihmisestä toiseen ja on tällä hetkellä muun muassa Oulun seudulla liikkeellä. Se myös selviää kylmissä vesissä hyvin hengissä. Noroviruksen itämisaika on puolesta vuorokaudesta kahteen vuorokauteen. Itämisajan jälkeen oireet alkavat äkisti ja voimakkaina.

Noroa sairastaneiden henkilöiden mukaan tauti tuntuu niin ikävältä, että jos viikatemies ilmestyisi sängyn viereen, potilas rukoilisi viikatemiestä ottamaan tämän mukaansa. Anteeksi lievä ilmaisun värikkyys. Todellisuudessa ei ole mitenkään varmaa, että potilas on päässyt sänkyyn asti, saati sitten että se olisi fyysisesti kykenevä rukoilemaan yhtään mitään.

"Sä puklaat kaiken, mitä sun sisällä on ja vielä enemmän. Sitten kun sulla ei ole enää mitään puklattavaa, sulla on vaan saatanallisen huono olo. Mikään ei pysy sisässä."

Se ei kestä kalenterilla mitattuna kovin kauaa, mutta potilaasta se tuntuu iäisyydeltä. Kaksi päivää sairastuttuaan erään potilaan munuaiset lakkasivat toimimasta.

Oireiden loputtua, virusta erittyy ulosteisiin kuitenkin vielä yhdestä kolmeen viikkoa.

Tarinan opetus on, että peskää käsiä. Kuumalla vedellä ja saippualla.
Te ette halua Noroa kylään.


Ps.
Raportoin myöhemmin, mikäli oma turvalukkoni pettää ja se pääsee meille kylään. Jos pystyn.

Uutiskatsaus vol 2

Satunnaisia, kenties kiinnostavia uutisia.

Kaapparin teko kaapattu - Oululehti
Tieteisuskoinen yhteiskunta - Talouselämä
Päivän trolli - Ilta-Sanomat

Päivän linkkivinkki, joka ei liity tapaukseen

Ei mulla muuta. Oon kipee, enkä jaksa tehdä mitään järkevää.

edit//
Päivän blogivinkki, jos toinenkin

Jotka käsittelevät juuri sitä, ympäri internettiä kohuttua blogia, joka "mässäilee ruumiinavauksilla". Eli siis kertoo lääkisopiskelijan näkökulmasta, miltä tuntuu olla mukana obduktiossa ja dissektiossa. Linkkien takana ei siis ole alkuperäinen blogi, mutta sieltä on mahdollista bongata linkki alkuperäisiin kirjoituksiin.

Alkuperäiset blogikirjoitukset itse lukeneena, siinä ei huomatakseni mainittu nimiä, eikä muitakaan tunnistettavia yksityiskohtia vainajista, joten on mahdotonta tietää, ketä siellä on leikelty, joten myöskään kunnianloukkauksesta ei voida tätä opiskelijaa syyttää. Lain kirjaimen mukaan opiskelija ei tosiaan mitään väärää ole tehnyt. Eikä siinä minusta mitään väärää pitäisi ollakaan.

Sen sijaan, minusta on kiinnostavaa, että tästä lääketieteenopiskelijasta käytetään muutamissa artikkeleissa ilmausta "tyttö", mikä on minusta jokseenkin halventava nimitys täysi-ikäisestä naisihmisestä. Asia olisi eri, mikäli sitä käyttäisi tämän tuttavapiiri ja hän olisi itse asian kanssa ok, mutta julkisissa artikkeleissa se ei ole ok.

edit2//
Pedofiileistä ja ennakoivasta hoidosta
Harvinaisen asiallinen artikkeli aiheen aiheuttamiin tunnekuohuihin nähden. Pidän tästä.

Sairasaamu

Aamun uni:
Näin unta, jossa olin varastamassa jostain jollain porukalla ruokaa ja unen lopussa sain poliisilta turpaan.

Aamun kooma:
Kello vähän yli viisi havaitsen olevani hereillä.

Kello kuusi havaitsen, että muistan uneni melko hyvin ja olen edelleen hereillä. Haluaisin nukkua, mutta en pysty.

Kello seitsemän herätyskello soittaa herättämättä minua. Olen jo hereillä. Minulla ei kuitenkaan ole mitään muistikuvia kello kuuden jälkeen.

Yskittää ja alan nappailla kurkkupastilleja. Pakkauksessa sanotaan, että liiallisella käytöllä voi olla laksatiivisia vaikutuksia. Yskä vai piereskely, kas siinä vasta pulma. Sen lisäksi nenä vuotaa joka tapauksessa.

Aamun luento:
Puoli yhdeksältä alkavalla vironluennolla en meinaa tajuta mistään mitään. Jostain alitajunnasta nousee mieleeni oikeat muodot sanojen taivutuksesta, mutta järkeni protestoi vastaan ja sanoo, että ne kuulostaa liian retadreilta. En sano mitään. Tuijotan opettajaa typertyneenä, kun se ilmoittaa alitajuntaani nousseen muodon olevan oikein.

Olen siis melko kujalla. Minun tekisi mieli porata reikä otsaani ja valuttaa räkä siitä ulos. Siitä huolimatta tajuan ymmärtäväni paremin kuin ruotsia. Olen opiskellut viroa puoli vuotta, ruotsia kuusi. Sukulaiskielet ovat hieno asia.


Aamun ajatus:
"Ajattelu nuhaisena on yllättävän raskasta. Räässä ei ilmeisesti ole kovin hyvin välittäjäaineita."

Muodostin Tämän ajatuksen jo eilen, mutta koska ajattelu todellakin on tällä hetkellä raskasta, en kykene muodostamaan uutta ajatusta tälle aamulle.

Sarjassamme Päivän kuulumiset

Vointi:
Olen kipeä. Se tavallaan värittää vähän kaikkea, mitä tänään on tapahtunut. Ilmeisesti minuun on iskenyt joku perus lenssu. Kurkku kipeä, yskittää, nenä vuotaa ajoittain ja nuutunut olo.

Eläimet:
Abra söi kiltisti broilerinkaulansa... kun en antanut sille mitään muuta. Aalo taas... no tuota... Onko kaneille normaalia se, että ne parkkeeraa takapuolensa vastakkaiselle sohvalle ja istuu siinä tuijottaen rävähtämättä useita minuutteja putkeen? Se tuijotti minua kymmenisen minuuttia aivan hiljaa paikoillaan. Sitten kun aloin kyylätä takaisin, se lähti liikkeelle.

Opiskelu:
Tänään ei ollut mitään. Mulla on tässä kuussa pelkästään viron sivuaineopintoja. Helmikuun puolella alkaa muita opintoja.

Harrastukset:
Kävin tänään speksin harjoituksissa. Siellä oli hauskaa. Minä pääsen kaatuilemaan ja tuijottelemaan jalkojani. Tykkään. Ai niin, musta tuli nyt speksin sivujen webmasteri. Olen siis webmasteroimassa, Pahkin lisäksi myös Korppikelan ja Kultun sivuja.

Ajattelu:
Ajattelu on hauskaa. Tuumin myös, että jos homous olisi jonkinlainen perinnöllinen sairaus, se ei voisi silloin olla syntiä.

Linkkivinkit:
Yhteiskunnallisesti, myös aiempaa blogikirjoitukstani sivuten: Yle: Minne katosivat Haitin rahat?
Visuaalisesti: kuka sanoi, ettei roiskeet paperilla ole taidetta?
Huvitukseksi, The funniest webcomics of 2012

Opiskelijan kotiapteekki

Opiskelija muuttaa omilleen ja huomaa yhtäkkiä, että omasta lääkekaapista löytyykin kolmen sukupolven reseptilääkevyöryn sijaan vain verenluovutuksesta annettu laastaripaketti. Mitä sinne oikeastaan pitäisi hankkia?

Tietenkin jokaisella on omat yksilölliset tarpeensa ja mahdollisesti myös reseptilääkkeensä, mutta tässä joitain yleishyödyllisiä vinkkejä, joilla voi lähteä kotiapteekkiaan rakentamaan ja täydentämään.

Varoitus, blogimerkinnässä saattaa olla mainonnallisia piirteitä, mutta minulle ei kuitenkaan makseta tästä, vaan annan kyseiset tuotemerkit helppoina ja toimiviksi koettuina esimerkkeinä.

Huomio, kaikkia esimerkkejä ei kuitenkaan ole mitenkään välttämätöntä, tai edes kaikissa tapauksissa kovin mielekästä pitää itse lääkekaapissa, mutta taloudesta ne olisi ihan hyvä löytyä.

Ensiksikin,

• Perusvoide. Se on yllättävän hyödyllinen ja tarpeellinen. Itse suosin tömäkämpää perusvoidetta, esimerkiksi tummelia tai vaselinea. (Vinkki:Jos laittaa iltaisin rasvaista perusvoidetta kantapäihin, ne pehmenevät, eivätkä halkeile.)

• Aloe vera ja/tai bepantentai vastaava hyvin yleishyödyllinen valmiste, joka auttaa hiertymiin, ihottumiin, palovammoihin ja melkein mihin tahansa.

• Särkylääke. Silloin kun sitä tarvitsee ja sitä ei ole, vitutus on varsin maksimaalinen. En uskalla suositella varsinaisesti merkkejä, sillä se mikä käy toiselle, ei välttämättä käy toiselle. Ibuprofein-valmisteiden haittavaikutukset ovat yleisesti ottaen vähäisimmät ja ne allergisoivat harvimmin (minkä vuoksi monet lääkisopiskelijat suosivat niitä), mutta niillä ei ole kuumetta alentavaa vaikutusta. Mikäli sairastaa migreeniälienee tietysti suotavaa käyttää sitä lääkettä, mitä vaivaan on määrätty.

• Laastarit. Tavallisia laastareita ja sitten pari rakkolaastaria sekaan, niin on edes jotain. Niillekin voi löytyä tarve varsin yllättäen ja sitten ketuttaa, jos niitä ei ole.

• Desinfiointiaine. No sitä nyt vaan on hyvä olla. Käsidesiäkin ole tosin käyttänyt apteekkidesin uupuessa.

Toiseksi,

• Sidetarpeita & paineside.Silloin, kun jotain laastarihaavaa vakavampaa sattuu, nämä tulevat todella tarpeeseen. Ne ovat ”toiseksi”-listalla lähinnä siksi, että todellisessa hätätilanteessa, voi sidetarpeet myös improvisoida. Kannattaa ne kuitenkin olla olemassa.

• Hiilitabletit. Ne auttaa silloin, kun on syönyt jotain sopimatonta tai jopa myrkyllistä. Niillä voi myös värjätä hampaansa halloweenin kunniaksi. Yhdistettynä edellisen kohdan tarpeistoon, tulee jo varsin mielenkiintoista jälkeä.

• Huulirasva. Usko pois. Sitä tarvitsee ennemmin tai myöhemmin. Tällä hetkellä käytän itse jotain luontaistuotekaupasta ostettua, markettirasvoihinv errattuna varsin hinnakasta huulirasvaa, mutta se on ainakin tähän mennessä hoitanut asiansa varsin hyvin (=saanut rohtuneet huulet palaamaan normaalitilaan). Musta jotenkun tuntuu, että jotkut huulirasvat on kehitetty siten, että ne lisäisivät huulirasvan kokonaiskulutusta. Toisaalta, myös perusvoidetta voi käyttää huulirasvana tarpeen tullen.

Kolmanneksi,

• Kuukautissuojat, ainakin jos olet nainen, tai taloudessa asuu nainen, jolla kyseistä vaivaa esiintyy. Kertakäyttöisten suojien lisäksi myös esimerkiksi kestosuojat ja kuukupit ovat varsin pätevä vaihtoehto, jos haluaa vähentää syntyvän jätteen määrää.

• Allergialääke,vallankin mikäli taloudessa asuu jollekin kovin allergisia ihmisiä, tai jos taloudessa on allergisoivia lemmikkejä. Apteekeista saa allergialääkkeitä myös ilman reseptiä.

• Parafiiniöljy, auttaa kissan karvapallot kulkemaan nätisti suolistossa. Auttaa myös ihmisillä ummetukseen. Saatavilla apteekeista ja lemmikkieläintarvikekaupoista. Jälkimmäisessä se oli omien muistikuvieni mukaan vähän halvempaa.

• Laktaasi, mikäli kärsit esimerkiksi laktoosi-intorelanssista, tämä voi tulla tarpeeseen. Muille tämän nauttiminen (sikäli kun pillereiden popsimisesta nauttii) voi aiheuttaa ummetusta. Saatavilla apteekeista, käsittääkseni myös ilman reseptiä.

Jos tykkää hippeillä, tai on muuten vaan kiinnostunut yrteistä, kuten minä, niin yrttitarha.fi on hyvä kaveri. Homeopatiaa sen sijaan en suosittele. Kalliiden homeopaattisten lääkkeiden sijaan voi ostaa lääkekaappiinsa maitosokeria, eli laktoosia ja viinaa ja kokeilla auttaako ne vaivoihin. Ei homeopatiasta kuitenkaan enempää tällä erää.

Vastuu eläimestä

Minulla on kissa ja kani, mutta olettaisin, että kirjoitan näistä asioista sen verran yleisellä tasolla (käyttäen omia lemmikkejäni esimerkkeinä), että pyrin saamaan kirjoitukseni koskemaan melkein mitä tahansa lemmikkieläintä tai lemmikinomistajaa. Tarkoitukseni on myös kirjoittaa hyvin kärjistetysti, tehdäkseni pointtini selväksi.

Kun hankkii lemmikkieläimen, kaikki mitä lemmikki sen jälkeen tekee on omistajan vastuulla. Tarkoitan tällä todellakin kaikkea. Ja vastuu tarkoittaa sitä, että kun syntipukkia etsitään, se löytyy sieltä, missä on vastuu. Toisin sanoen jos lemmikki ripuloin matolle, se on omistajan syy. Jos lemmikkieläin saa pentuja, se on omistajan syy. Jos pennut ovat sairaita, on sekin omistajan syy. Jos lemmikki tuhoaa jonkun omaisuutta (omistajansa tai jonkun muun) sekin on omistajan syy. Muista olosuhteista riippumatta, omistaja/omistajat on se taho, jonka kuuluu kantaa vastuu.

Kanini pureskeli laturinjohdon poikki. Se oli oma vikani. Ensiksikin kaninomistajana olen hyvin tietoinen siitä, että ne saattavat harrastaa johtojen pureskelua, joten johdot pitää pitää poissa kanin ulottuvilta. Koko johto oli päätynyt kanin ulottuville inhimillisen virheen vuoksi, mutta siitä huolimatta, syyllinen istuu tässä kirjoittamassa asiasta. Tietenkin se suututti ja saatoin sanoa jotain siihen suuntaan kuin "helvetin talttahammas", vaikka siinä ei oikeasti autttanut syyttää kuin itseään ja katsoa, mitä kyseiselle johdolle saisi tehtyä.

Kani pureskeli myös ollessani vanhempieni luona johtoja poikki. Sekin oli minun syyni. Vaikka henkilö, joka jätti oven auki kanille johtojen luokse en luultavasti ollut minä, on se kuitenkin minun kanini, jonka tekemisistä minun olisi huolehdittava. Omistajan vastuulla on myös antaa lemmikin hoitajalle/hoitajille riittävästi informaatiota lemmikin hoidosta ja sen vaatimuksista sekä etsiä sopiva hoitaja lemmikille. Jos sopivaa hoitajaa ei ole, niin mitä ikinä sitten omistaja olikin tekemässä, että joutuisi jättämään lemmikkinsa hoitajalle, se ei voi sitä tehdä. Olisin myös voinut olla hankkimatta kania. Olisin voinut olla tulematta vanhempieni luokse jouluna. Olisin voinut teroittaa perheenjäsenilleni paremmin, että kania ei saa päästää johtojen luo. Olisin voinut valella johdot kyntelillä, tai jollain muulla pahanmakuisella asialla. Eli ensisijaisesti se oli minun syyni. Vasta toissijaisesti sen syy, joka sitten ikinä jättikin oven auki.

Tulevan lemmikinomistajan vastuulla on arvioida millaisen lemmikin asettamista vaatimuksista hän kykenee huolehtimaan sen elinkaaren ajan ja hankkia lemmikkinsä luotettavalta kasvattajalta. Jos lemmikillä on jonkinlainen synnynnäinen ongelma, on omistajan vika, kun se ei tutkinut tarpeeksi mitä oli hankkimassa. Eli oma vika, jos hankit sairaan eläimen. Sairaatkin eläimet voivat toki olla mitä ihanimpia perheenjäseniä ja persoonia ja ties mitä, mutta joka tapauksessa omistaja on vastuussa lemmikkinsä sairaudesta ja se hoitamisesta. Tietenkin kasvattajakin, joka sairaita eläimiä kasvattaa, tekee väärin. Kuten aikaisemmin sanoin, on omistajan vastuulla, jos lemmikki saa sairaita pentuja. Ja silloin kasvattaja on omistaja.

Pointtini on, että eläimelle huutamisen tai kenenkään toisen syyllistämisen sijaan, aina kun tulee jotain ongelmia lemmikkieläimen kanssa, omistajan on ensimmäiseksi syytä katsoa peiliin. Eläintä ei pidä rangaista siksi, että omistajaa sattuu suututtamaan. Muutenkaan eläimen kanssa mitään rankaisemista ei minusta pitäisi harrastaa. Koulutettaessakin mielummin kuin rankaisemisesta, puhuisin mielekkyysperiaatteesta. Toivottu tekeminen on tehtävä mielekkäämmäksi, kuin ei-toivottu. Silloin ei rankaista eläintä väärin tekemisestä, vaan tehdään väärin tekemisestä vain epämieluisampaa kuin oikein tekemisestä. Keinoista voi sitten olla montaa mieltä, enkä niihin tässä mene sen tarkemmin.

Lemmikinomistaja&vastuunkantaja on myös aina aikuinen. Lemmikki voi olla nimellisesti lapsen, mutta lemmikin tekemisistä ja sen hankinnasta kuitenkin oltava aina aikuinen vastuussa, yleensä sama aikuinen, joka on lapsestakin vastuussa. Jos lapsesi lemmikki on rasittava riiviö, se on sinun syy.

Se on aina omistajan syy. Se ei kuitenkaan tarkoita, että lemmikinomistajan pitäisi olla epäinhimillisen täydellinen ollakseen hyvä lemmikinomistaja. Virheitä sattuu. Johtoja jää kanin ulottuville. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että sen vuoksi on turha syyllistää eläintä tai vajota rypemään itsesäälissä. Syyllinen on selvillä, joten sitä on turha miettiä. On keskityttävä sen sijaan siihen, miten asia hoidetaan nyt (korjataanko johto vai ostetaanko uusi?) ja miten tilanteen voisi mahdollisesti välttää jatkossa.

Ja jatkossakin tapahtuu virheitä. Se on elämää. Ei täällä kukaan ole täydellinen.

Burakut

Ihan vain, koska tämä on yhteiskunnallisesti mielenkiintoinen aihe, haluan jakaa tämän wikipedia-artikkelin kanssanne. Lisää aiheestä löytyy alkuperäisestä artikkelista, jonne pääsee klikkaamalla alla olevaa linkkiotsikkoa.

Buraku

Burakulaiset ovat Japanin suurin vähemmistöryhmä. Burakulaiset ovat feodaaliajan Japanin alhaisimman yhteiskuntaluokan jälkeläisiä. Tähän yhteiskuntaluokkaan kuuluivat šintolaisen näkemyksen mukaan likaisina pidetyissä ammateissa toimivat henkilöt kuten ne, joiden katsottiin olevan tekemisissä kuoleman kanssa.[2] Kyseessä ei siis ole etninenvaan yhteiskunnallisista syistä eristetty vähemmistö. Virallisesti burakulaiset saivat tasa-arvoisen aseman muuhun väestöön nähden vuonna 1871. Käytännössä tasa-arvo ei kuitenkaan ole toteutunut.
- -
Burakulaisten japaninkielinen nimitys burakumin on lyhennys sanoista tokushu burakumin, erityiskylien kansa. Buraku tarkoittaa kylää ja -min kansaa. Aikaisemmin burakulaisista käytettiin nimitystä eta, suomeksi ”täynnä likaa”, mutta sen käytöstä on luovuttu.
- -
Yleisimmin burakulaisten katsotaan olevan Edo-kauden neljän pääluokan järjestelmän kastittomien jälkeläisiä. Nämä kastittomat olivat buddhalaisen ja šintolaisen näkemyksen mukaan likaisina pidettyjen ammattien harjoittajia. Tällaisia ammatteja olivat muun muassa teurastajat, nahkurit ja haudankaivajat.[2] Etoilla ei katsottu olevan ihmisarvoa, ja heidät määrättiin asumaan hylkiöinä omilla alueillaan (buraku), eristyksissä muista japanilaisista. Tähän aikaan etat eivät olleet verovelvollisia, sillä verotus perustui riisisatoon, jota etoilla ei ollut[2].
- -
Burakulaisten asemasta puhutaan Japanissa vähän. Vuonna 2009 The Japan Timesin haastattelema toimittaja piti yhtenä syynä ihmisten epätietoisuutta siitä, mitä oli hyväksyttävää sanoa. Jonkin burakulaisalueen paljastaminen tai Buraku kaihō dōmein kritisoiminen leimattiin helposti syrjinnäksi.[8] Vuonna 1995 japanilaiset nuoret olivat paremmin perillä mustien syrjinnästä Yhdysvalloissa kuin burakulaisten asemasta Japanissa. Osa nuorista ei tiedä burakulaisten olemassaolosta eivätkä burakulaisvanhemmat välttämättä kerro burakulaisuudesta edes omille lapsilleen.[7]
- -
Julkinen salaisuus Japanissa on, että burakulaiset ja Japanin korealaiset muodostavat valtaosan japanilaisen mafian, yakuzan, jäsenistä. Erään arvion mukaan ne muodostavat yhteenlaskettu kolme neljäsosaa kaikista yakuzoista. Aiheen arkaluontoisuuden vuoksi virallisia tilastoja ei kuitenkaan ole.[7] 

Opiskelijan budjetti

Tämän tekstin tarkoitus ei ole spekuloida eri vaihtojen mielekkyydellä, tai sillä, ”miten epäreilu systeemi on”. Tarkoitus on tarjota numeroita pöytään. Ihmiset voivat sitten itse vetää asioista millaisia johtopäätöksiä haluavat.

Suomalaisten on usein vaikea puhua rahasta. Minun ”palkkani” on kuitenkin kenen tahansa tarkistettavissa Kelan sivuilta. Yli 20-vuotiaana, omillani asuvana, yliopisto-opiskelijana saan opintotukea (sisältäen opintorahan ja maksimaalisen asumislisän) nettona suunnilleen 460 euroa kuukaudessa. Jokaista tukikuukautta kohti on saatava vähintään 5 opintopistettä. Laskennallinen työtaakka viittä opintopistettä kohtaan on 100 tuntia. Opiskelijan tuntipalkka on siis maksimissaan (mikäli opiskelija lusmuilee, eikä tee enempää kuin on pakko) 4,6 euroa. Enemmän rahaa saa ottamalla opintolainan, jota on mahdollista saada 300 eurolla tukikuukautta kohden.

Okei. 460 euroa kuukaudessa kuulostaa teini-ikäisen korvaan todella paljolta (ja keskimääräisen palkansaajan korvaan todella vähäiseltä). Se olisikin varsin paljon, jos voisin elää yhtä huolettomasti kuin vielä muutama vuosi sitten vanhempieni luona asuessani. Paljonko minulle siis loppuen lopuksi jää rahaa ”törsättäväksi”.

Vuokra halvemmissa, mutta kuitenkin ihan asuttavan kokoisissa asunnoissa on 300-600 euroa. Halvemmalla luonnollisesti pääsee, jos muuttaa kaksioon tai kolmioon kaverin tai parin kanssa. Asun tällä hetkellä kaupungin vuokra-asunnossa, noin 60 neliöisessä kaksiossa avokkini kanssa. Se maksaa vähän reilun 500 euroa. Minun osuuteni siitä on siis 250 ja risat. Paitsi, että vuokramme nousee maaliskuussa, jolloin omakin osuuteni nousee noin kympillä. Lasketaan nyt kuitenkin tällä. Sen lisäksi on maksettava sähkölasku, josta osuuteni on vähän reilun kympin per kuukausi. Asumiskustannuksiin siis menee opintotuesta reilu 260, eli käteen jää sen jälkeen 200 euroa.

Kerran kuukaudessa yritän käydä kotona ja junalippuihin menee kolmekymppiä suuntaansa. Jos otan eläimet mukaan, se tekee hintaan lisää kympin per suunta. Kissalle usein järjestyy hoitopaikka, mutta kania on melkein pakko kuljettaa mukana. Eli junamatkailuun kuukausittain on varattava 70-80 euroa. Tämän jälkeen käteen jää 130-120 euroa.

Mitä kustannuksia on sitten vielä jäljellä? Syöminen. Se on se, mihin tämän jälkeen kuluu eniten rahaa. Halvimmalla lämpimän aterian saa opiskelijaravintoloista, joissa hinta on ainakin yliopistolla 2,70 euroa per ateria. Jos käy syömässä joka arkipäivä yhden lounaan, syö siellä 5 luontasta viikossa ja kuukaudessa on keskimäärin 4 viikkoa, joten syö silloin yhteensä 20 ateriaa, jolloin aterioiden kuukausittaiseksi hinnaksi tulee reilu viisikymppiä.

Näiden jälkeen siis jää käteen noin 70 euroa. Siitä on vielä maksettava ne ruuat, jotka lukiolaisaikana tottui saamaan kotoa. Jos haluaa vähän pihtailla, niin yliopistolla voi käydä viikonloppuisinkin syömässä opiskelijalounaan. Paljonko rahaa jää siis ”viihteelle” riippuu siitä, miten paljon saa pihisteltyä ruokaostoksissa ja muissa tarpeellisissa asioissa (kuten vessapaperissa).

Ai niin, mainitsinko, että minulla on kissa ja kani? Niidenkin pitää syödä. Ehkä ne voi kuitenkin jättää laskuista pois, sillä ne ovat täysin vapaaehtoisia kulueriä. Muutoinkin tilaan yleensä niiden ruuat isompina erinä silloin, kun olen esimerkiksi ollut töissä tai saanut veronpalautuksia. Eikä kanin heinä paljon maksa. Saisin sitä varmaan ilmaiseksi kotoa, jos kehtaisin kuljettaa heinäpaalia junassa.

Eli siis sillä seitsemälläkin kympillä voi juuri ja juuri pärjätä, kun on tarkkana kaupassa, ei käytä juurikaan alkoholia, eikä oikeastaan osta juuri mitään muuta kuin ruokaa. Jos sitten ei satu yllättäen tarvitsemaan jotain muuta... mitä kuitenkin aina vähän väliä tarvitsee; esimerkiksi jos pitää ladata bussikortti, ostaa kurssikirja, korjauttaa pyörä tai muuta vastaavaa, se kaataa pelkällä tuella pyörivän ihmisen talouden. Jos on saanut edes osa-aikaisia töitä, saa vanhemmilta rahaa, voi siirtää osan kuluista maksettavaksi kumppanille tai ottaa opintolainaa, niin siitäkin selviää melko helposti.

Näin siis Oulussa, jos siis on niin onnekas, että on edes niitä osa-aikaisia töitä (nuorisötyöttömyys on melko suuri) tai jos sattuu olemaan vanhemmat, joilla on varaa tai halua tukea opiskelijaa tai jos sattuu olemaan se kumppani ja vielä niin, ettei sillä ole ihan yhtä tiukka rahatilanne kuin itsellä. Jos ei, niin silloinkin on vielä lainan mahdollisuus. Miettikääpä sitten, miten hyvin ne tulevat toimeen, jotka joutuvat maksamaan 700 euroa (tai jopa enemmän, kaikkialla ei tosiaan saa asuntoa yhtä huokealla kuin mitä itse olen saanut) vuokraa opintotuesta, joka lainakin kanssa on nettona maksimissaan noin 760.