Hattuhyllylle nukkumaan
Viimeyönä oli taas maailmanloppu ja zombeja. Mulla on ollut maailmanloppu melkein joka yö jo ainakin viimeisen puoli vuotta.
Tämä uni oli kuitenkin siitä mulle epätavallinen maailmanloppu-uni, että olin jatkuvasti ihmisten seurassa. En muista enää kaikkea, mutta jossain vaiheessa olimme jollain saarella. Unen lopussa kiipesimme huoneen hattuhyllyille nukkumaan, jotta zombit eivät ylettäisi meihin, jos ne sattuisivat pääsemään läpi ovesta.
Useimmiten maailmanloppu-uneni eivät ole edes erityisen ahdistavia välillä voi olla vähän jännempää, mutta enimmäkseen on melko normaali unifiilis. Ei haaveuni, eikä painajainen. Ihan vaan uni. Jossa on maailmanloppu.
Olen nähnyt myös paljon maailmanloppu-unia, mitä en ole kirjoittanut ylös. Yksi tai kaksi zombiapocalypsiakin on mukana.
Yksi zombiunista niistä sijoittui maaseudulle, jossa oli paljon hylättyjä puisia omakotitaloja, joissa asuimme. Yhdessä pihassa kulki zombi lastenrattaiden kanssa. Lapsikin oli zombi. Unessa oli aurinkoinen kesäpäivä.
Sitten oli yksi maailmanloppu-uni joka sijoittui Oulun yliopiston vieressä sijaitsevaan kerrostalolähiöön. Unessa oli vaikeasti tunnistettava vuodenaika ja yö. Ulkona olevat eläimet olivat mutatoituneet vähän Metro 2033-tyylisesti ja niiden kanssa ei haluttanut ottaa yhteen. Siinä unessa jotkut lähtivät poljettavalla helikopterilla yhden kerrostalon katolta.
Aivan tätä unta ennen näin unen, jossa maailmanloppu alkoi. Ensiksi näin, kun valtava paineaalto pyyhkäisi kaupungin läpi ja laajalle alueelle ympärilleen, rusentaen kaiken tieltään. Karkuun ajavat autot kuljettajineenkin rusentuivat. Paineaalto loppui kuin seinään. Osa ihmisistä oli ehtinyt turvaan aallolta ja osalla oli jäänyt jalka tai joku muu ruumiinosa paineaaltoon ja ne ryömivät eteenpäin. En ollut fyysisesti läsnä. Sitten hyppäsin koiranäyttelyyn, jossa olin läsnä mustan labradorinnoutajani (jota minulla ei ole) kanssa. Koira alkoi yhtäkkiä liikehtiä ja äännellä levottomasti ja jostain syystä tiesin, että se aisti seuraavan paineaallon. Tiesin, ettei minun hyödyttänyt alkaa selittää muille mitään, lähdin vain autolle ja pistin koiran farkkutyyliseen takakonttiin. Takakontin ovi ei meinannut mennä kiinni ja minua vitutti. Mietin, mihin päin minun kannattaa lähteä ajamaan. Päätin lähteä pohjoiseen.
Saattoi olla vielä jotain unia, joita olen tässä kevään aikana nähnyt, mutta en tällä erää muista niitä.
Tein oman tägin maailmanlopulle. Yritän jatkossa kirjoittaa maailmanloppu-uneni ylös. Sillä tägillä löytää myös muut blogissa olevat maailmanloppu-unet. Siellä on yksi vamppyyriapocalypsikin.
Tämä uni oli kuitenkin siitä mulle epätavallinen maailmanloppu-uni, että olin jatkuvasti ihmisten seurassa. En muista enää kaikkea, mutta jossain vaiheessa olimme jollain saarella. Unen lopussa kiipesimme huoneen hattuhyllyille nukkumaan, jotta zombit eivät ylettäisi meihin, jos ne sattuisivat pääsemään läpi ovesta.
Useimmiten maailmanloppu-uneni eivät ole edes erityisen ahdistavia välillä voi olla vähän jännempää, mutta enimmäkseen on melko normaali unifiilis. Ei haaveuni, eikä painajainen. Ihan vaan uni. Jossa on maailmanloppu.
Olen nähnyt myös paljon maailmanloppu-unia, mitä en ole kirjoittanut ylös. Yksi tai kaksi zombiapocalypsiakin on mukana.
Yksi zombiunista niistä sijoittui maaseudulle, jossa oli paljon hylättyjä puisia omakotitaloja, joissa asuimme. Yhdessä pihassa kulki zombi lastenrattaiden kanssa. Lapsikin oli zombi. Unessa oli aurinkoinen kesäpäivä.
Sitten oli yksi maailmanloppu-uni joka sijoittui Oulun yliopiston vieressä sijaitsevaan kerrostalolähiöön. Unessa oli vaikeasti tunnistettava vuodenaika ja yö. Ulkona olevat eläimet olivat mutatoituneet vähän Metro 2033-tyylisesti ja niiden kanssa ei haluttanut ottaa yhteen. Siinä unessa jotkut lähtivät poljettavalla helikopterilla yhden kerrostalon katolta.
Aivan tätä unta ennen näin unen, jossa maailmanloppu alkoi. Ensiksi näin, kun valtava paineaalto pyyhkäisi kaupungin läpi ja laajalle alueelle ympärilleen, rusentaen kaiken tieltään. Karkuun ajavat autot kuljettajineenkin rusentuivat. Paineaalto loppui kuin seinään. Osa ihmisistä oli ehtinyt turvaan aallolta ja osalla oli jäänyt jalka tai joku muu ruumiinosa paineaaltoon ja ne ryömivät eteenpäin. En ollut fyysisesti läsnä. Sitten hyppäsin koiranäyttelyyn, jossa olin läsnä mustan labradorinnoutajani (jota minulla ei ole) kanssa. Koira alkoi yhtäkkiä liikehtiä ja äännellä levottomasti ja jostain syystä tiesin, että se aisti seuraavan paineaallon. Tiesin, ettei minun hyödyttänyt alkaa selittää muille mitään, lähdin vain autolle ja pistin koiran farkkutyyliseen takakonttiin. Takakontin ovi ei meinannut mennä kiinni ja minua vitutti. Mietin, mihin päin minun kannattaa lähteä ajamaan. Päätin lähteä pohjoiseen.
Saattoi olla vielä jotain unia, joita olen tässä kevään aikana nähnyt, mutta en tällä erää muista niitä.
Tein oman tägin maailmanlopulle. Yritän jatkossa kirjoittaa maailmanloppu-uneni ylös. Sillä tägillä löytää myös muut blogissa olevat maailmanloppu-unet. Siellä on yksi vamppyyriapocalypsikin.
Kommentit
Lähetä kommentti