Leikkauspäivitys: maksut

Koska todennäköisesti jotakuta kuitenkin kiinnostaa, paljonko transprosessi maksaa ihmiselle itselleen, niin tein ihan oman postauksen aiheesta. Muistin siis tänään käydä netpostissa avaamassa leikkauksen laskun, joten saatte senkin nyt. Oon nyt laskenut tähän kaikki suoraan omaan transprosessiini (käytännössä tutkimusjaksoon ja mastektomiaan, eli rintojen poistoon) liittyvät kulut. Luonnollisestikin tulee enemmän kuluja, jos tarvitsee esimerkiksi hormonit ja alapääkirurgiaa ja tässä on muutenkin paljon liikkuvia osia.

Lähetteen hakemisesta tanspolille en enää muista, jouduinko maksamaan jotain. Koska se tapahtui kuitenkin YTHS:n, eli ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön kautta, se oli luultavasti joka tapauksessa maksimissaan 25 euroa. Yksityisellä ja julkisella puolella en tiedä, mitä lähetteen hankkiminen maksaa. Helpointa tieten on, jos ihmisellä on jo joku hoitokontakti (esim. psykiatri), joka voi kirjoittaa lähetteen.

Transpolin tutkimusjaksosta ei muistaakseni makseta mitään muuta kuin omavastuu-osuus matkoista. Omavastuu-osuus oli 14 euroa per yhdensuuntainen matka. Eli jos asuu vaikka Oulussa ja on tutkimusjakso Tampereella, niin voi ilmoittaa, että bussi/juna sinne maksaa sen ja sen verran ja Kela korvaa tuon 14 euron yli menevän osuuden matkasta.

Mun ei tarvinnut liittää mukaan edes kuittia. Luultavasti, jos se matkahinta on jotain niiden mittapuulla paljon matkaan nähden, niin sit ne saattaa kinuta kuittiakin. Mulla tuli tutkimusjakson puolesta käyntejä Tampereella yhteensä 4 kappaletta. Eli 4 x 2 x 14 = 112 euroa.

Sitten mulla oli jonkinlainen esikäynti viime syksynä. (Matkat 14 x 2 = 28.) Netpostini mukaan mulle ei tullut laskua siitä.

Tänäkeväänä mulla oli sitten ensin labra-aika paikalliseen terveysasemaan. Siellä käyntiin mulla meni polttoainekuluja ehkä 5 euroa. Labroista ittestään en muista maksaneeni mitään.

Päivää ennen leikkausta mulla oli esikäynti ja vielä yhdet labrat. Sen matkoista en kehdannut pyytää mitään kelakorvauksia, koska mulla kävi munkki ja pääsin kympillä sairaalaan ja toisella vanhempieni luokse. Tästä käynnistä tuli leikkauslaskun kanssa samassa lasku, 35 euroa.

Leikkauspäivän aamulle pyysin kelataksin, koska vanhempieni luota ei mene minkäänlaista julkista liikennettä, vallankaan siihen aikaan aamusta. Se maksoi 25 euroa, mikä ei mielestäni ollut paljon. Olin onneksi ottanut mukaan kolmekymppiä käteistä, joten pystyin maksamaan sen samantien autossa. (Olen joskus tullut VR:n kustantamana about saman matkan taksilla ja se kustansi VR:lle jotain tyyliin 140 euroa.)

Seuraavana päivänä pääsin pois isäni kyydissä, joka oli tullut muutoin asioille lähettyville, joten en oikein voi laskea tähän menneen rahaa. Kyydityksestä vanhempieni luota kotiini maksoin veljelleni bensarahaa neljäkymppiä. Siihen olisi kai voinut saada jotain kelakorvausta, mutta en muistanut pyytää kelakorvauslappua, joten annoin olla.

Itse leikkaus + osastohoito maksoi mulle 95 egeä. Kuulemani mukaan tästä voi joutua maksamaan enemmänkin, jos tulee komplikaatioita ja/tai saa sairaaalapöpön ja joutuu makaamaan osastolla pidempään. Mulla kaikki meni käytännössä kuin strömssössä ja pääsin lähtemään suunnitelmien mukaisesti leikkausta seuraavana päivänä ennen lounasta. 

Mut kotiutettiin dreenien kanssa ja ne mun täytyi käydä poistattamassa omassa terveyskeskuksessa muutama päivä leikkauksen jälkeen. Siitä tuli matkakuluja sen 5 euroa, mutta itse toimenpide sairaanhoitajalla ei maksanut mitään.

Ai niin. Ostinhan mä sit vielä haavateippiä, joka maksoi 4 euroa. Sairaalasta sain reseptin kipulääkkeisiinkin, mutta niitä en ostanut, koska mulla ei käytännössä ollut kipuja ja vanhemmilla oli alle vuoden vanhoja, samoja kipulääkkeitä.

Yhteenvetona siis:

140 euroa maksoin kelakorvatuista matkoista.
25 euroa kelataksista.
70 euroa muista matkoista.

35 euroa leikkaavan kirurgin esikäynnistä

95 euroa leikkauksesta ja osastohoidosta

4 euroa haavateipistä.

Eli siis yhteensä oon maksanut tähän mennessä 235 euroa matkakuluja ja 134 euroa sairaalakuluja + teippi. Voisi siis laskea, että mulle maksoi 369 euroa päästä tisseistä eroon. 

Omalta osaltani voisin siis sanoa, että järjestelmä vaikuttaisi toimivan ja mahdollistavan myös köyhän opiskelijan transition. Kaikenlaista ramppaamista on vaan todella paljon ja kokonaisuudessaan prosessi tuntuu vievän ihan törkeän kauan aikaa. Kustannuskysymys se ei kuitenkaan ollut, vaikka matkakuluja kertyikin loppuen lopuksi yllättävän paljon. Oon kuitenkin yhdistänyt matkoihin usein käyntejä vanhempien ja lähellä asuvien kavereiden luo, joten se ei oikeastaan edes haittaa minua. 

Toki systeemissä on parantamisen varaa ja olisi kiva saada yksi transpoli lisää esimerkiksi Ouluun. Siihen nähden, miten paljon oon ravannut ympäri maata ja työllistänyt erinäisiä terveydenhoitoalan ihmisiä sanoisin kuitenkin, että oon päässyt aika helvetin halvalla. 

Leikkauksen jälkeen

Miltä nyt tuntuu? No eritelläänpä. On helpompi hengittää. Rintakehän muoto tuntuu oikealta. Ei sitä oikein muuten voi kuvailla. Siitä huolimatta, että leikkaushaavat ovat vielä tuoreet, enkä oikeasti saa edes nostaa mitään hirveän raskasta seuraavaan kuukauteen, musta tuntuu jollain tapaa vahvemmalta. Vähemmän haavoittuvaiselta. Siitäkin huolimatta, että fyysisesti mussa on ihan riittämiin paranneltavia haavoja. On leikkausarvet rintakehässä ja arvet dreeniletkuista kainaloissa. Vaikka oonkin toipilas, olo on silti eheä.

Rintakehässäni on on kämmenenlevyinen raita, missä on puutteellinen tuntoaisti. Se tuntee jonkin verran painetta, mutta siitä tuntuu puuttuvan jonkinlainen hienojakoisempi tuntuma. Se on ehkä vain hyvä asia tässä vaiheessa, sillä siitä puuttuu myös kipuhermot, jonka vuoksi leikkaushaavat eivät satu. Siitäkään huolimatta, että lakkasin kaksi vuorokautta sitten syömästä kipulääkkeitä, mulla ei ole kipuja. Sattuu ainoastaan joissain liikkeissä tai jos varaan liikaa painoa käsille. Leikkaushaava tuntuu vähän lämpöiseltä, kun sitä koskee kädellä, mutta mulla ei ole kuumetta. 

Sain tänään dreenit, eli kudosnestettä poistavat letkut irti kyljistäni, mikä tekee myös jollain tapaa terveemmän olon. Ainakaan en tunne enää oloani niin paljon käveleväksi body horror -showksi. Se oli yllättävän nopea toimitus, vaikka mulla ei ollut edes aikaa varattuna. Puoli tuntia siitä, kun kävelin terveyskeskukseen sisälle dreeneineni, kävelin sieltä pihalle ilman letkuja. Siitäkin huolimatta, että ensimmäinen sairaanhoitaja ei ollut uskaltanut vetää dreeniä ulos niin kovaa kuin oli tarpeen ja hänen täytyi pyytää kokeneempaa hoitajaa avuksi. (Mahtavaa oli myös se, että sairaanhoitajalla käynti ei maksa mitään.)

Sain eilen myös vatsan toimimaan. Nyt sitten pierettää ja pitää käydä useammin vessassa, kuin olen tottunut. Se myös vähensi turvotusta vatsan alueella ja aloin näyttää vähän vähemmän epämuotoiselta. Vähän kyllä pitäis noita vatsalihaksia treenata, että ne olis lähempänä samaa sarjaa ton rintakehän kanssa :D 

Melkein koko ajan vähän väsyttää. Se luultavasti johtuu siitä, että olen joutunut dreenien ja leikkaushaavojen takia nukkumaan itselleni epätyypillisesti koko yön samassa asennossa selällään. Yleensä pyörin ja kierin ja nukun suurimman osan ajasta jossain oudoissa asennoissa kyljelläni tai mahallani.

Kokonaisuutena sanoisin kuitenkin, että menee oikein hyvin. Nyt voisi sitten alkaa taas katsella noita työjuttuja, jotka olen jättänyt suosiolla rästiin leikkauksen vuoksi.

Leikkaus

Kirjoitellaanpa nytten, kun on asiat vielä melko tuoreessa muistissa.

Aamulla heti herättyäni vedin puoleen väliin reittä ulottuvat kompressiosukat jalkaan. Ne kuulemma estävät verihyytymiä tai jotain. Epämukavat ainakin olivat.

Koska julkinen liikenne ei kulkenut, niin sain kelataksin hakemaan mut TAYSiin 1. helmikuuta, aamulla. Vastaanottoaikani oli 8.30. Saavuin paikalle pari minuuttia myöhässä, mutta se ei ilmeisesti haitannut mitään, koska leikkaussalissa oli muutenkin vasta aloitettu ensimmäinen leikkaus. Mut pistettiin vaihtamaan vaatteita. Vedin muutoin sairaalakuteet ylle, mutta jätin omat alushousut jalkaan. Kukaan ei varsinaisesti ohjeistanut tekemään niin, mutta en nähnyt siellä sairaala-alkkareitakaan ja arvelin, ettei heidän ole rintojen poistossa tarpeen päästä mun genitaalialueelle käsiksi. Jätin repun samaan kaappiin vaatteideni kanssa. Otin puhelimen mukaan.

Sitten menin odottamaan käytävällä sijaitsevalle sohvalle. Sieltä mut ohjattiin jossain vaiheessa heräämössä sijaitsevaan tilaan odottamaan ja multa otettiin MRSA-näyte ja annettiin särkylääke. Lueskelin siellä päivän lehteä ja lähetin urpoja sairaalaselfieitä kavereille. Joskus ehkä vartin yli yhdeksän leikkaava kirurgi halusi piirrellä mun tisseihin. Sitten menin takaisin odotustilaan.

Kymmenen maissa pääsin leikkaussaliin. Jätin siellä puhelimen sairaalan aamutakin taskuun, sairaalakengät seinän viereen ja asettauduin leikkauspöydälle. Huoneessa pyöri paljon porukkaa, osa mahdollisesti opiskelijoita, sillä olin sanonut, että opiskelijat saa olla mukana. Kai se on hyvä, että näkevät, miten näitäkin hommia tehdään. Anestesialääkäri alkoi operoida letkua kiinni toiseen käteen ja toisesta mitattiin verenpaine. Sitten sain kaasumaskin ja filmi katkesi.

Vähän ennen kahta aloin olla riittävän tolkuissani heräämössä, että sain laitettua läheisille viestiä. Arvoisin, että olin ollut siinä vaiheessa vähintään tunnin "heräämiskoomassa", eli en ihan unessa, mutten hereilläkään. Ehkä joskus kolmen maissa mut siirrettiin osastolle. Olin iltapäivän enimmäkseen sellaisessa oudossa koomassa, etten ollut ihan valveilla, mutten varsinaisesti nukkunutkaan. Söin jo välipalan varsin sujuvasti.

Iltaa kohti aloin piristyä ja juttelin huonetoverin kanssa. Pystyin illalla käymään omatoimisesti vessassa. Söin ja kusin melko hyvin, mutta nukkumaan en pystynyt. 

Asioita, joihin en ollut osannut varautua:
- Mun täytyi lähteä kotiin kyljistä roikkuvien dreenien kanssa
- En pysty nukkumaan osastolla
- Kompressiosukat on KUUMAT

- Särkylääkkeet aiheuttaa ummetusta

- Leikkauksen jälkeen on kurkkukipeä, koska leikkauksessa työnnetään joku happiletku kurkkuun

- Osastolla on kuuma ja kuiva ilma

Vinkkinä ihmisille, jotka menee mastektomiaan (tai leikkaukseen ylipäätään):

- Pyytäkää unilääke illalla
- Hommatkaa kotiin valmiiksi microlaxia, että saatte suolen taas pelittämään

- Juokaa paljon vettä
- Kurkkukipu leikkauksen jälkeen on tavallista, muu kipu ei niinkään. Kipuihin saa särkylääkettä pyytämällä

Nää oli sellasia asioita, mitä olisin ehkä halunnut tietää etukäteen ja mistä kukaan ei sanonut mitään. 

Seuraavana aamuna jossain vaiheessa siinä kävi kaikenlaisia sairaanhoitajia ja leikannut kirurgi. Käytiin läpi haavanhoito-ohjeet, dreenien käyttö ja sain paljon paperia. Laitettiin myös tukitoppi paikalleen. Tukitoppi on käytännössä niinkuin binderi, mutta se aukeaa edestä hakasilla. Sen ja haavateippien tarkoitus on auttaa leikkaushaavaa umpeutumaan nätisti. Dreenit puolestaan ovat letkut, jotka tulevat mun kyljistä ja imevät ylimääräistä kudosnestettä, ettei se ala kerääntyä leikkausalueelle. 

Leikkaus meni ilmeisesti hyvin. Arvet näyttävät siisteiltä. Lopputulos on litteä ja vaikken ole ottanut tänään särkylääkettä, niin mihinkään ei varsinaisesti satu. Paitsi joihinkin lihaksiin vähän ja kurkku on edelleen karhea. Haavat ovat tuntuneet koko ajan sillein pienenä kireytenä, mutta ei varsinaisesti häiritsevästi. Pääsin kotiutumaan eilen ennen lounasta.  

Olen nukkunut viimeisen vuorokauden aikana noin 15 tuntia ja nyt alkaa olla varsin hyvä olo. 

Freesinä leikkauspöydälle

Mulla on huomenna mastektomia. Ohjeissa luki, että pitää peseytyä hyvin, joten luonnollisesti käytin tätä tekosyynä käydä paljussa ja saunassa. Onpa ainakin peseydytty.

Nyt mun varmaan pitäisi sanoa, että mua jännittää, odotuttaa tai jotain. Mut ei. Mua lähinnä väsyttää.

Se ehkä vähän huolettaa, että jaksanko herätä aamulla.