Muista muista marraskuuta

Tuntuu jotenkin hyvältä idealta suositella juuri tänään sarjakuvaromaania V niinkuin Verikosto. Jos mitenkään viitsii, niin se kannattaa lukea alkukielellä, sillä V:n sanakikkailusta jää käännöksessä aika paljon pois. Tästä on tosiaan myös elokuvasovitus, kuten ylläolevasta giffistä voitte havainnoida. Olen nähnyt myös sen, mutta jollain tapaa pidin kuitenkin sarjakuvasta enemmän. Sarjakuva antaa myös enemmän kredittiä V:n suunnitelmallisuudelle.

Pidän Alan Mooren jollain tapaa hyvinkin raadollisesta tavasta kuvata sankareitaan. Samaa olen ylistänyt aiemmassa postauksessani Watchmen-sarjakuvasta.

Sitten itse sarjakuvan juonesta ja maailmasta. (Pyrin tapani mukaan olemaan spoilaamatta mitään, joten tämän voi lukea siinä suhteessa hyvillä mielin.) Sarjakuva sijoittuu dystopisen oloiseen Englantiin. Sarjakuva alkaa kuulutuksella: "Hyvää iltaa, Lontoo. Kello on yhdeksän ja Kohtalon ääni puhuu keskitaajuuksilla 275 ja 285... Tänään on viides yhdettätoista, tuhat yhdeksänsataayhdeksänkymmentäseitsemän...".

Maailma vaikuttaa varsin tyypilliseltä orwellilaiselta dystopia-asetelmalta: poliisivaltio, joka valvoo tiukasti kansalaisiaan ja jakelee mielivaltaisesti, mielivaltaisen suuria rangaistuksia mielivaltaisista rikkeistä. Lisäksi mukana on yksittäinen lähes yliluonnollinen sankarihahmo, jolla on mitä ilmeisemmin traaginen menneisyys. Eli siis V niinkuin Verikosto on lyhyesti Orwell yhdistettynä supersankaritarinoihin.

Yhdistelmä on yllättävän toimiva ja kummatkin antavat jotain toisilleen. Sankaruus saa ihan omia synkkiä piirteitään ja dystopia puolestaan vähän valoa tunnelin päähän. Tarinan päähenkilö on huono prostituoitu ja sankari käytännössä sosiopaatti sarjamurhaaja.

Suosittelen ehdottomasti kaikille supersankareiden ja dystopian ystäville, sekä muille hyvästä tarinasta kiinnostuneille.