Vatsan jumppatunti

Nonni. Nyt mulla on joko joku todella viheläinen tauti tai todella viheliäinen allergia. Enkä tiedä kumpaa pitäisi pelätä enemmän. Allergia on todennäköisesti pidempiaikainen vaiva, mutta toisaalta se ei tartu eikä (pähkinä- ja mehiläisallergiaa lukuunottamatta) siihen luultavasti kuole.

Söin seitsemän maissa iltapalaksi rahkan ja kaurajuoman. Noin tunnin kuluttua siitä tuli aivan käsittämättömän huono olo ja lopulta oksensin. Sitten olo hiljalleen tasoittui ja sain nukuttua. Tätä ennen olin syönyt viimeksi lounasta yliopistolla joskus puoli yhden aikoihin. Sekään ei mitenkään erityisen hyvältä tuntunut, mutta en ainakaan oksentanut.

Aamulla minulla oli siinä määrin hyvä olla, että söin jogurtin myslillä. Päästyäni yliopistolle kipitin saman tien vessaan vatsani päätettyä pitää jumppatunnin. Jätän tässä vaiheessa graafisemman kuvailun pois. Erinäisten ruumiinnesteiden (joista kaikkien ei minun ymmärtääkseni ole tarkoitus olla nestemäisiä) poistamisen jälkeen makasin tunnin vessan lattialla kauttaaltaan kylmän hien peitossa. Sen jälkeen olin kiitollinen, että sain käveltyä lähimmälle penkille istumaan ja ihmismäistymään siksi aikaa, että menin tenttiin.

Jostain syystä ei ole hirvittävästi hotsittanut syödä. Nyt illalla alkoi olla nälkä ja päätin hedelmät riittävän turvallisiksi ravinnonlähteiksi. Varmuuden vuoksi otin maitohappobakteereita ja kaikkia kaapista löytyviä lisäravinteita vähän pohjalle. Nyt voin ilokseni ilmoittaa, että olen onnistuneesti pitänyt sisälläni hedelmiä viimeisen neljän tunnin ajan. Uskalsin tästä rohkaistuneena syödä lusikallisen kookosrasvaa ja juoda kupin hunajalla makeutettua pakuriteetä.

Huomenna olisi tarkoitus varovasti laajentaa ruokavaliota lihaan, pähkinöihin, erinäisiin juureksiin ja soijaan. Ehkä sitten pysyn viikonlopun harrastusmeiningeissä tolpillani maitoa ja viljoja välttelemällä.


Ai niin tilastohäröily blogissa ei ole ohi. Mulla on edelleen päivässä satoja yhdysvaltalaisia lukioita. Hei vaan heillekin.