Päätös.
Ei blogini päätös, joudun ikäväkseni ilmoittamaan, vaan päätös ainaisen valittamisen päättämisestä.
Todistukseen tuli muistaakseni kolme väärinpäin olevaa ysiä. Nyt nostan keskiarvoa. En valita enää koulussa liioista koulutöistä vaan teen ne helvetin liiat koulutyöt. Nyt on aika lopettaa valittaminen ja aloittaa tekeminen.
Ensiksi luen filosofian kertauskirjan Yo-kirjoituksia varten. Sitten teen matematiikan läksyt, luen filosofiaa koulukirjojeni niiltä osa-alueilta, joita emme juuri ole käsitelleet tunneilla. Hoidan hommat ajoissa.
Tällä päätöksellä ei ole pohjaa siinä, että täytän 18 ja minun pitäisi olla jotenkin huisin aikuinen. Öö? Olen kahden viikon päästä tasan yhtä aikuinen kuin nytkin, mutta vain velvollisuuksien ja oikeuksien kera. Ja oikeuteni rakentaa hiekkalinnoja ja katsella lastenohjelmia (jos satun heräämään riittävän aikaisin) ei muuten pääty siihen.
Valitettavasti kiinnitän tosin nykyisin liikaa huomiota animaatioiden ilmeisesti epäoleellisiin seikkoihin, kuten ääninäyttelijöiden latteaan eläytymiseen, kuluneisiin juoniin ja toisinaan tökkivään piirtojälkeen, joka pahimmillaan vääristää ihmisen anatomian varsin yliampuvasti.
Okei. Ne on tarkoitettu lapsille, enkä vissiin enää kuulu siihen ikäryhmään. Katselen niitä silti joskus ja yritän ymmärtää lapsia. Se ei ole ihan hirveän vaikeaa.
Kävin tänään hiihtämässä. Vaikka valitin, että sitä voi suositella jokaiselle piilomasokistille, oikeasti minun pitäisi hiihtää enemmän. Tai sitten harrastaa jotain muuta urheilua säännöllisesti.
Ihan ensiksi en kylläkään lukenut sitä kirjaa (kokonaan) vaan tosiaan kirjoitin asioista maksalaatikkoon pomppivan blogimerkinnän.
Todistukseen tuli muistaakseni kolme väärinpäin olevaa ysiä. Nyt nostan keskiarvoa. En valita enää koulussa liioista koulutöistä vaan teen ne helvetin liiat koulutyöt. Nyt on aika lopettaa valittaminen ja aloittaa tekeminen.
Ensiksi luen filosofian kertauskirjan Yo-kirjoituksia varten. Sitten teen matematiikan läksyt, luen filosofiaa koulukirjojeni niiltä osa-alueilta, joita emme juuri ole käsitelleet tunneilla. Hoidan hommat ajoissa.
Tällä päätöksellä ei ole pohjaa siinä, että täytän 18 ja minun pitäisi olla jotenkin huisin aikuinen. Öö? Olen kahden viikon päästä tasan yhtä aikuinen kuin nytkin, mutta vain velvollisuuksien ja oikeuksien kera. Ja oikeuteni rakentaa hiekkalinnoja ja katsella lastenohjelmia (jos satun heräämään riittävän aikaisin) ei muuten pääty siihen.
Valitettavasti kiinnitän tosin nykyisin liikaa huomiota animaatioiden ilmeisesti epäoleellisiin seikkoihin, kuten ääninäyttelijöiden latteaan eläytymiseen, kuluneisiin juoniin ja toisinaan tökkivään piirtojälkeen, joka pahimmillaan vääristää ihmisen anatomian varsin yliampuvasti.
Okei. Ne on tarkoitettu lapsille, enkä vissiin enää kuulu siihen ikäryhmään. Katselen niitä silti joskus ja yritän ymmärtää lapsia. Se ei ole ihan hirveän vaikeaa.
Kävin tänään hiihtämässä. Vaikka valitin, että sitä voi suositella jokaiselle piilomasokistille, oikeasti minun pitäisi hiihtää enemmän. Tai sitten harrastaa jotain muuta urheilua säännöllisesti.
Ihan ensiksi en kylläkään lukenut sitä kirjaa (kokonaan) vaan tosiaan kirjoitin asioista maksalaatikkoon pomppivan blogimerkinnän.