Kootut eläinanekdootit

Keskustelimme Viron jatkokurssilla tänään lemmikkieläimistä ja kaikenlaisista eläimistä, mikä toimi innoituksena tällekin epämääräiselle blogimerkinnälle.

Olin parina kesänä vapaaehtoistyössä Virossa. Kävimme siellä tuttujen kanssa Tarton lähellä olevassa eläintarhassa. Siellä häkeissä kyltti, missä luki mitä eläimiä missäkin häkissä on. Yhdellä alueella huomasimme, että siellä oli paljon häkkejä joissa oli kaikissa sama kyltti. Kysyimme vironkieliseltä tutultamme, mitä häkeissä on. Kasvillisuuden seasta oli vaikea spotata mitään eläintä.
"Aa! See on vaarallinen eläin se!" tuttu sanoi ja tiirailimme varoen häkkeihin. Aikamme katseltuamme, meille alkoi hiljalleen valeta, minkä sorttinen otus tämä "tühi puur" oikein on... Emme vain olleet ilmeisesti nähneet niin sanotusti metsää puilta.

Puhuimme myös sisustamisesta. Minusta sisustaminen on ihan kivaa. Se olisi tosin mukavampaa, mikäli  eräällä toisella ei olisi niin kovin minun visiostani eriäviä sisustusvisioita. Enkä puhu nyt avopuolisostani.

Kani ei ole ainoa, joka täällä kritisoi tekemisiäni silloinkin, kun avokkini on poissa. Kissani mielestä, mun oli tänäaamuna facettamisen sijaan ehdottoman tarpeellista mennä katsomaan chromen asetuksia. Mä en ymmärrä miten toi kissa osaa sellasia näppäinyhdistelmiä, mistä sen omistaja voi vain haaveilla...

Kissani on siis teknologianero, kanini sisustusekspertti ja minulla ei vissiin ole muuta virkaa taloudessa, kuin tuoda ruokaa ja viedä kakkat. Tai siis ei. Koska töissä käyvä ihminen tienaa paremmin kuin opiskelija, myös se ostaa talouteen useammin ruokaa. Minä siis lähinnä vien kakkaa. Sitten kun ne oppii tekemään tarpeensa vessanpönttöön, niin minä olen täysin tarpeeton - joskin (ainakin kissan mielestä) mukava nukkuma-alusta.