Sairasaamu

Aamun uni:
Näin unta, jossa olin varastamassa jostain jollain porukalla ruokaa ja unen lopussa sain poliisilta turpaan.

Aamun kooma:
Kello vähän yli viisi havaitsen olevani hereillä.

Kello kuusi havaitsen, että muistan uneni melko hyvin ja olen edelleen hereillä. Haluaisin nukkua, mutta en pysty.

Kello seitsemän herätyskello soittaa herättämättä minua. Olen jo hereillä. Minulla ei kuitenkaan ole mitään muistikuvia kello kuuden jälkeen.

Yskittää ja alan nappailla kurkkupastilleja. Pakkauksessa sanotaan, että liiallisella käytöllä voi olla laksatiivisia vaikutuksia. Yskä vai piereskely, kas siinä vasta pulma. Sen lisäksi nenä vuotaa joka tapauksessa.

Aamun luento:
Puoli yhdeksältä alkavalla vironluennolla en meinaa tajuta mistään mitään. Jostain alitajunnasta nousee mieleeni oikeat muodot sanojen taivutuksesta, mutta järkeni protestoi vastaan ja sanoo, että ne kuulostaa liian retadreilta. En sano mitään. Tuijotan opettajaa typertyneenä, kun se ilmoittaa alitajuntaani nousseen muodon olevan oikein.

Olen siis melko kujalla. Minun tekisi mieli porata reikä otsaani ja valuttaa räkä siitä ulos. Siitä huolimatta tajuan ymmärtäväni paremin kuin ruotsia. Olen opiskellut viroa puoli vuotta, ruotsia kuusi. Sukulaiskielet ovat hieno asia.


Aamun ajatus:
"Ajattelu nuhaisena on yllättävän raskasta. Räässä ei ilmeisesti ole kovin hyvin välittäjäaineita."

Muodostin Tämän ajatuksen jo eilen, mutta koska ajattelu todellakin on tällä hetkellä raskasta, en kykene muodostamaan uutta ajatusta tälle aamulle.