Opiskelijan budjetti

Tämän tekstin tarkoitus ei ole spekuloida eri vaihtojen mielekkyydellä, tai sillä, ”miten epäreilu systeemi on”. Tarkoitus on tarjota numeroita pöytään. Ihmiset voivat sitten itse vetää asioista millaisia johtopäätöksiä haluavat.

Suomalaisten on usein vaikea puhua rahasta. Minun ”palkkani” on kuitenkin kenen tahansa tarkistettavissa Kelan sivuilta. Yli 20-vuotiaana, omillani asuvana, yliopisto-opiskelijana saan opintotukea (sisältäen opintorahan ja maksimaalisen asumislisän) nettona suunnilleen 460 euroa kuukaudessa. Jokaista tukikuukautta kohti on saatava vähintään 5 opintopistettä. Laskennallinen työtaakka viittä opintopistettä kohtaan on 100 tuntia. Opiskelijan tuntipalkka on siis maksimissaan (mikäli opiskelija lusmuilee, eikä tee enempää kuin on pakko) 4,6 euroa. Enemmän rahaa saa ottamalla opintolainan, jota on mahdollista saada 300 eurolla tukikuukautta kohden.

Okei. 460 euroa kuukaudessa kuulostaa teini-ikäisen korvaan todella paljolta (ja keskimääräisen palkansaajan korvaan todella vähäiseltä). Se olisikin varsin paljon, jos voisin elää yhtä huolettomasti kuin vielä muutama vuosi sitten vanhempieni luona asuessani. Paljonko minulle siis loppuen lopuksi jää rahaa ”törsättäväksi”.

Vuokra halvemmissa, mutta kuitenkin ihan asuttavan kokoisissa asunnoissa on 300-600 euroa. Halvemmalla luonnollisesti pääsee, jos muuttaa kaksioon tai kolmioon kaverin tai parin kanssa. Asun tällä hetkellä kaupungin vuokra-asunnossa, noin 60 neliöisessä kaksiossa avokkini kanssa. Se maksaa vähän reilun 500 euroa. Minun osuuteni siitä on siis 250 ja risat. Paitsi, että vuokramme nousee maaliskuussa, jolloin omakin osuuteni nousee noin kympillä. Lasketaan nyt kuitenkin tällä. Sen lisäksi on maksettava sähkölasku, josta osuuteni on vähän reilun kympin per kuukausi. Asumiskustannuksiin siis menee opintotuesta reilu 260, eli käteen jää sen jälkeen 200 euroa.

Kerran kuukaudessa yritän käydä kotona ja junalippuihin menee kolmekymppiä suuntaansa. Jos otan eläimet mukaan, se tekee hintaan lisää kympin per suunta. Kissalle usein järjestyy hoitopaikka, mutta kania on melkein pakko kuljettaa mukana. Eli junamatkailuun kuukausittain on varattava 70-80 euroa. Tämän jälkeen käteen jää 130-120 euroa.

Mitä kustannuksia on sitten vielä jäljellä? Syöminen. Se on se, mihin tämän jälkeen kuluu eniten rahaa. Halvimmalla lämpimän aterian saa opiskelijaravintoloista, joissa hinta on ainakin yliopistolla 2,70 euroa per ateria. Jos käy syömässä joka arkipäivä yhden lounaan, syö siellä 5 luontasta viikossa ja kuukaudessa on keskimäärin 4 viikkoa, joten syö silloin yhteensä 20 ateriaa, jolloin aterioiden kuukausittaiseksi hinnaksi tulee reilu viisikymppiä.

Näiden jälkeen siis jää käteen noin 70 euroa. Siitä on vielä maksettava ne ruuat, jotka lukiolaisaikana tottui saamaan kotoa. Jos haluaa vähän pihtailla, niin yliopistolla voi käydä viikonloppuisinkin syömässä opiskelijalounaan. Paljonko rahaa jää siis ”viihteelle” riippuu siitä, miten paljon saa pihisteltyä ruokaostoksissa ja muissa tarpeellisissa asioissa (kuten vessapaperissa).

Ai niin, mainitsinko, että minulla on kissa ja kani? Niidenkin pitää syödä. Ehkä ne voi kuitenkin jättää laskuista pois, sillä ne ovat täysin vapaaehtoisia kulueriä. Muutoinkin tilaan yleensä niiden ruuat isompina erinä silloin, kun olen esimerkiksi ollut töissä tai saanut veronpalautuksia. Eikä kanin heinä paljon maksa. Saisin sitä varmaan ilmaiseksi kotoa, jos kehtaisin kuljettaa heinäpaalia junassa.

Eli siis sillä seitsemälläkin kympillä voi juuri ja juuri pärjätä, kun on tarkkana kaupassa, ei käytä juurikaan alkoholia, eikä oikeastaan osta juuri mitään muuta kuin ruokaa. Jos sitten ei satu yllättäen tarvitsemaan jotain muuta... mitä kuitenkin aina vähän väliä tarvitsee; esimerkiksi jos pitää ladata bussikortti, ostaa kurssikirja, korjauttaa pyörä tai muuta vastaavaa, se kaataa pelkällä tuella pyörivän ihmisen talouden. Jos on saanut edes osa-aikaisia töitä, saa vanhemmilta rahaa, voi siirtää osan kuluista maksettavaksi kumppanille tai ottaa opintolainaa, niin siitäkin selviää melko helposti.

Näin siis Oulussa, jos siis on niin onnekas, että on edes niitä osa-aikaisia töitä (nuorisötyöttömyys on melko suuri) tai jos sattuu olemaan vanhemmat, joilla on varaa tai halua tukea opiskelijaa tai jos sattuu olemaan se kumppani ja vielä niin, ettei sillä ole ihan yhtä tiukka rahatilanne kuin itsellä. Jos ei, niin silloinkin on vielä lainan mahdollisuus. Miettikääpä sitten, miten hyvin ne tulevat toimeen, jotka joutuvat maksamaan 700 euroa (tai jopa enemmän, kaikkialla ei tosiaan saa asuntoa yhtä huokealla kuin mitä itse olen saanut) vuokraa opintotuesta, joka lainakin kanssa on nettona maksimissaan noin 760.