Vastuu eläimestä


Minulla on kissa ja kani, mutta olettaisin, että kirjoitan näistä asioista sen verran yleisellä tasolla (käyttäen omia lemmikkejäni esimerkkeinä), että pyrin saamaan kirjoitukseni koskemaan melkein mitä tahansa lemmikkieläintä tai lemmikinomistajaa. Tarkoitukseni on myös kirjoittaa hyvin kärjistetysti, tehdäkseni pointtini selväksi.

Kun hankkii lemmikkieläimen, kaikki mitä lemmikki sen jälkeen tekee on omistajan vastuulla. Tarkoitan tällä todellakin kaikkea. Ja vastuu tarkoittaa sitä, että kun syntipukkia etsitään, se löytyy sieltä, missä on vastuu. Toisin sanoen jos lemmikki ripuloin matolle, se on omistajan syy. Jos lemmikkieläin saa pentuja, se on omistajan syy. Jos pennut ovat sairaita, on sekin omistajan syy. Jos lemmikki tuhoaa jonkun omaisuutta (omistajansa tai jonkun muun) sekin on omistajan syy. Muista olosuhteista riippumatta, omistaja/omistajat on se taho, jonka kuuluu kantaa vastuu.

Kanini pureskeli laturinjohdon poikki. Se oli oma vikani. Ensiksikin kaninomistajana olen hyvin tietoinen siitä, että ne saattavat harrastaa johtojen pureskelua, joten johdot pitää pitää poissa kanin ulottuvilta. Koko johto oli päätynyt kanin ulottuville inhimillisen virheen vuoksi, mutta siitä huolimatta, syyllinen istuu tässä kirjoittamassa asiasta. Tietenkin se suututti ja saatoin sanoa jotain siihen suuntaan kuin "helvetin talttahammas", vaikka siinä ei oikeasti autttanut syyttää kuin itseään ja katsoa, mitä kyseiselle johdolle saisi tehtyä.

Kani pureskeli myös ollessani vanhempieni luona johtoja poikki. Sekin oli minun syyni. Vaikka henkilö, joka jätti oven auki kanille johtojen luokse en luultavasti ollut minä, on se kuitenkin minun kanini, jonka tekemisistä minun olisi huolehdittava. Omistajan vastuulla on myös antaa lemmikin hoitajalle/hoitajille riittävästi informaatiota lemmikin hoidosta ja sen vaatimuksista sekä etsiä sopiva hoitaja lemmikille. Jos sopivaa hoitajaa ei ole, niin mitä ikinä sitten omistaja olikin tekemässä, että joutuisi jättämään lemmikkinsa hoitajalle, se ei voi sitä tehdä. Olisin myös voinut olla hankkimatta kania. Olisin voinut olla tulematta vanhempieni luokse jouluna. Olisin voinut teroittaa perheenjäsenilleni paremmin, että kania ei saa päästää johtojen luo. Olisin voinut valella johdot kyntelillä, tai jollain muulla pahanmakuisella asialla. Eli ensisijaisesti se oli minun syyni. Vasta toissijaisesti sen syy, joka sitten ikinä jättikin oven auki.

Tulevan lemmikinomistajan vastuulla on arvioida millaisen lemmikin asettamista vaatimuksista hän kykenee huolehtimaan sen elinkaaren ajan ja hankkia lemmikkinsä luotettavalta kasvattajalta. Jos lemmikillä on jonkinlainen synnynnäinen ongelma, on omistajan vika, kun se ei tutkinut tarpeeksi mitä oli hankkimassa. Eli oma vika, jos hankit sairaan eläimen. Sairaatkin eläimet voivat toki olla mitä ihanimpia perheenjäseniä ja persoonia ja ties mitä, mutta joka tapauksessa omistaja on vastuussa lemmikkinsä sairaudesta ja se hoitamisesta. Tietenkin kasvattajakin, joka sairaita eläimiä kasvattaa, tekee väärin. Kuten aikaisemmin sanoin, on omistajan vastuulla, jos lemmikki saa sairaita pentuja. Ja silloin kasvattaja on omistaja.


Pointtini on, että eläimelle huutamisen tai kenenkään toisen syyllistämisen sijaan, aina kun tulee jotain ongelmia lemmikkieläimen kanssa, omistajan on ensimmäiseksi syytä katsoa peiliin. Eläintä ei pidä rangaista siksi, että omistajaa sattuu suututtamaan. Muutenkaan eläimen kanssa mitään rankaisemista ei minusta pitäisi harrastaa. Koulutettaessakin mielummin kuin rankaisemisesta, puhuisin mielekkyysperiaatteesta. Toivottu tekeminen on tehtävä mielekkäämmäksi, kuin ei-toivottu. Silloin ei rankaista eläintä väärin tekemisestä, vaan tehdään väärin tekemisestä vain epämieluisampaa kuin oikein tekemisestä. Keinoista voi sitten olla montaa mieltä, enkä niihin tässä mene sen tarkemmin.

Lemmikinomistaja&vastuunkantaja on myös aina aikuinen. Lemmikki voi olla nimellisesti lapsen, mutta lemmikin tekemisistä ja sen hankinnasta kuitenkin oltava aina aikuinen vastuussa, yleensä sama aikuinen, joka on lapsestakin vastuussa. Jos lapsesi lemmikki on rasittava riiviö, se on sinun syy.

Se on aina omistajan syy. Se ei kuitenkaan tarkoita, että lemmikinomistajan pitäisi olla epäinhimillisen täydellinen ollakseen hyvä lemmikinomistaja. Virheitä sattuu. Johtoja jää kanin ulottuville. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että sen vuoksi on turha syyllistää eläintä tai vajota rypemään itsesäälissä. Syyllinen on selvillä, joten sitä on turha miettiä. On keskityttävä sen sijaan siihen, miten asia hoidetaan nyt (korjataanko johto vai ostetaanko uusi?) ja miten tilanteen voisi mahdollisesti välttää jatkossa.

Ja jatkossakin tapahtuu virheitä. Se on elämää. Ei täällä kukaan ole täydellinen.

Kommentit