Kaninhäkin hankinta

Minulle on huomenna tulossa kani. Tai siis haen kanin huomenna. Tähän päivään mennessä olin hankkinut kania varten asuntooni peräti... puruja kuivikkeeksi ja pari omenaa porukoidemme omenapuusta. Minulla ei ollut häkkiä, ei heiniä, eikä oikeastaan mitään, mitä minun ei olisi pitänyt jo hankkia kissaa varten. Kuljetuskoppa siis oli ja valjaat sekä kampa, mutta ei juuri muuta kanintarviketta.

Päivällä kävin sitten ostamassa kaupasta paketin heinää siltä varalta, etten löytäisi huomenna saadessani auton käyttöön sitä maatilaa, jota kaninkasvattaja suositteli heinien hankintaa varten. Huomenna on myös tarkoitus käydä hakemassa huuto.netistä huutamani häkki tarvikkeineen, joten en minä ihan hukassa ollut. Oli silti pienoinen yllätys havaita keittiömme ikkunasta, että kappas roskakatoksemme edessä lojuu suuri kaninhäkki. Ilmaisesta häkistä ja kerrassaan uskomattomasta säkästä ilahtuneena kipitin alas ja hain häkin asuntooni, jossa ensimmäisenä suihkuttelin siitä ylimääräiset ja harvinaisen epämääräisen näköiset liat pois ja pesin sen sitten mäntysuovalla. Sitten hinkkasin pinttymäkohtia taikasienellä ja totesin, että ne ovat tulleet jäädäkseen. Häkin kuivuttua paikkasin kummallisen näköisen suorakaiteen mallisen reiän pohjasta ilmastointiteipillä. Samalla vuorasin myös pinttymäkohdat samaisella teipillä.

Kaverini oli sitä mieltä, ettei tällaista tapahdu oikeassa maailmassa. Ei kai kukaan löydä päivää ennen kanin hankkimistaan ilmaista häkkiä. Tai ehkä juuri oikeassa maailmassa tätä tapahtuu. Kirjaa kirjottaessani en laittaisi tällaista tapahtumaan, sillä se tuntuisi liian epätodennäköiseltä. Tai sitten minä olen jonkun sellaisen kynästä, joka ei piittaa todennäköisyyksistä.

Myöhemmin sain tosin todeta, että ilmaisellakin on ilmeisesti hintansa. Tämän operaation jälkeen katsoin häkistä tulleita, viemärin päälle jääneitä moskia ja totesin niiden joukossa olevan jotain äkkiseltään spagetin näköistä. Ne kuitenkin suipponivat päätä kohdin ja olivat valkoisempia, joten spagettia ne eivät varmaan olleet. Kissanomistajalle tämä näky aiheuttaa automaattisesti lieviä kylmiä väreitä ja saa pohtimaan löytyisikö lääkekaapista vielä suolinkaisiin tehoavia matolääkkeitä. Pötköt olivat kovettuneita ja päästessään veden kanssa kosketuksiin löystyivät (takaisin?) löllöiksi, mutta eivät onneksi liikkuneet itsekseen. 

Siinä sitten iltapuhteena desinfioin käteni, häkin, vessan ja käteni uudestaan. Ja päätin aloittaa uuden loishäädön elikoilleni kahden viikon päästä. Suosittelen sitä myös kissamme leikkikaverina tuolloin käyneelle kissalle. Ai niin... pitäisi myös varata eläinlääkärille aika rokotuksia varten.