Kirja: Nigel McGrey - Kuoleman apupoika

394 sivua

Koko 155 x 214 mm

Alkuteos Tooth and Claw 

Gummerus Kustannus, 

helmikuu 2010 

ISBN 978-951-20-7974-2 

Sidottu

Kirja ehkä lasketaan dekkariksi, mutta itse pidin kirjan tärkeämpänä antina sen kiinnostavaa kuvausta päähenkilön synestesiasta. Itse selvitettävä rikos ja sen tekijäkin jaksoivat pitää mielenkiintoani yllä, mutta itse juonikuvio ei ollut erityisen kiinnostava. Oikeastaan juonirakenne oli genrelle erittäin tyypillinen. Suosittelen kuitenkin lämpimästi.

Koska inhoan takakansitekstejä, en myöskään anna teille sellaista. Sen voitte lukea kirjan takakannesta... tai Gummeruksen sivuilta.

Sen sijaan laitan teille kivan, mitään spoilaamattoman ja mihinkään tärkeään liittymättömän lainauksen kirjasta, sivuilta 27-28:

"Irvokasta kyllä, Lapslie oli kiitollinen siitä, että pehmoleluja ei näkynyt. Hän oli saanut huomata, että nuoret naiset eivät aikuiseksi kasvaessakaan aina pystyneet luopumaan tyttöikänsä muistoista, ja joskus, kun vanhat jutut vaivasivat häntä eikä hän saanut yöllä unta, hän näki mielessään teddykarhuja ja samettileijonia, joiden pörröinen turkki oli punaisesta verestä tahmea ja takkuinen, joiden silmät riippuivat lankojen varassa ja joiden hymyilevät kasvot oli runneltu viilloin ja veitseniskuin niin että valkoista täytettä pursui ulos."