Kissarakkaudesta

Kissarakkaudesta

Aion seuraavaksi kertoa, millainen on ihminen, joka on mielestäni todella, oikeasti kissarakas (sekä siitä, millainen hän ei ole). Tämän voi myös yleistää koskemaan mitä tahansa muuta eläinrakasta ihmistä.

Yleinen käsitys todella kissarakkaasta ihmisestä on, että todella kissarakkaalla ihmisellä on ainakin 10 kissaa ja ammoniakinhajuinen kämppä. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Todella kissarakas ihminen tietää, montaako kissaa hänen on mahdollista hoitaa, eikä ota kissoja, joiden elinoloista hän ei kykene huolehtimaan. Kissanottajan on myös kyettävä huolehtimaan jokaisesta kissastaan, jos näille tulee esimerkiksi jonkinlainen tauti. Jos todella rakastaa jotain, osaa laittaa sen tarpeet (hoito ja huomio) omiensa (”Muttakunseonniinsöpöettämunonpakkoottaase”) edelle. Todella kissarakkaalla ihmisellä on siis tasan niin monta kissaa, kuin mistä tämä kykenee huolehtimaan. Voi siis olla äärettömän kissarakas ihminen, jolla ei ole ainuttakaan kissaa.

Ei kuitenkaan riitä, että laittaa eläimensä tarpeet omiensa edelle. Itsestäänkin on huolehdittava riittävän hyvin, että kykenee täysipainoisesti huolehtimaan toisista olennoista. Jos ei esimerkiksi pääse sängystään ylös, ei myöskään kykene muita silloin hoitamaan.

Esimerkiksi minun elämäntilanteessani syksyllä, kaksi lemmikkiä (joista toinen on muuten kissa) on juuri sopivasti. Kipuraja menee kolmessa eläimessä. Sitä suuremmalle määrälle minulla ei toistaiseksi riittäisi kunnolla resursseja (aikaa, tilaa, rahaa, energiaa).

Todella kissarakas ihminen myös joko steriloi kissansa tai huolehtii muutoin tämän lisääntymisvietin aiheuttamista ongelmista ja on valmis hoitamaan mahdollisen pentueen luovutusikään saakka ja etsiä näille uudet kodit. Näin siis ihannetapauksessa. Mikäli ei kuitenkaan ole valmis pennuista huolehtimaan, on armeliainta lopettaa ne mahdollisimman kivuttomasti ja steriloida kissa. Sitä sen sijaan en enää jaksa ymmärtää, että kissan annetaan vuosi toisensa jälkeen tehdä pennut, jotka joudutaan aina lopettamaan. Paljon pienemmällä vaivallakin pääsee, jos vain leikkauttaa kissansa. Puhumattakaan parhaimmillaan 3 pentueen vuosittaisen tekemisen aiheuttamasta rasitteesta kissalle.

Toinen varsin yleinen harhakäsitys kissarakkaista ihmisistä on, että ”ne tietävät kaiken kissoista”. No eivät todellakaan tiedä ja nämä mielestäni ”todella kissarakkaat” myös tunnustavat sen ja kuulevat mielellään lisää uutta tietoa kissoista. Luonnollisesti, jos on jo suuri informaatiovarasto jostain asiasta, tulee arvioitua uutta tietoa aivan eri tavalla ja tietynlaista lähdekritiikkiä on hyväkin noudattaa. Kissan kanssa eläminen ei mitään rakettitiedettä ole, mutta väitän, että löytyy aina jotain uutta opittavaa.

Minullekin, koko ikäni kissojen kanssa eläneenä on paljastunut hiljattain aivan uutta tietoa kissoista. En esimerkiksi tiennyt, että karvapallojen kulkua elimistössä voi helpottaa parafiiniöljyn avulla (tämä tieto tulee todella tarpeeseen, sillä pentuni on pitkäkarvainen!) tai että on olemassa kissoille tarkoitettu nestemäinen loishäätölääkitys, joka sivellään niskaan ja joka auttaa sekä sisäisiin, että ulkoisiin loisiin (sitä ei saa yleensä apteekeista, vaan eläinlääkäreistä). En myöskään tiennyt, että kissat eivät kykene aistimaan makeaa (luulin, etteivät ne vain välitä siitä), mutta siitä huolimatta moniin kissanruokiin lisätään sokeria, jota kissa ei kykene kunnolla hyödyntämään. En myös ollut tajunnut porukoidemme kissan ylipainon todennäköisesti johtuvan siitä, että sen saama ruoka on liian viljapitoista.

Lisää informaatiota kissoista kannattaa etsiä muun muassa eläinlääkärisivustoilta ja eläinsuojelujärjestöjen sivustoilta. Kissanruokavalmistajien sivuiltakin usein löytää jonkinlaista informaatiota kissoista, mutta itse suhtaudun niihin edellämainittuja kriittisemmin, sillä kissanruokavalmistajilla on vähän enemmän oma lehmä ojassa. Esimerkiksi yhdellä nimeltämainitsemattomalla kissanruokatuottajan sivuilla sanottiin suunnilleen näin: ”Tuotteemme jäljittelee kissan luonnollista ruokavaliota”. Sitten kun katsoin niiden tuotteiden sisällysaineluetteloa, en tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun havaitsin tämän ”luonnollisen ruokavalion” koostuvan enimmäkseen viljasta. Jeps. Kissan saaliseläimethän ovat enimmäkseen viljaa...