Itävallassa 2012, osa 1

Maanantai - Saapuminen

Tukikohta: motelli Salzburgissa

Kirja luettavana: Torey Hayden: Lapsi muiden joukossa

Lento kohti Itävaltaa lähti puoli yhdeksän maissa Helsingistä, mutta matkamme alkoi jo paljon aiemmin, sillä paikalla on oltava paria tuntia ennen lennon lähtöä ja matkaankin menee se parituntinen. Ja sen lisäksi poikakaverini haluaa olla ajoissa kaikkialla.

Sitten random-informaatio:
Legendan mukaan eräs hallitsija – jonka nimeä en nyt juuri muista – pukeutui aina taisteluun valkoisiin. Hurjan taistelun päätteeksi vaatteet olivat aina yltä päältä punaiset ja hallistijan riisuessa ex-valkoisen vyönsä, lopputuloksena oli punaista-valkoista-punaista, lipun värit.

Poikaystäväni sanoin:
"Tule Itävaltaan. Ota kuva sorsasta. Tunne itsesi voittajaksi."

Saavuimme Wienin lentokentälle joskus puoli kymmenen maissa, josta otimme suunnaksi juna-aseman. Junalla matka taittui enemmän ja vähemmän koomaamisen merkeissä kohti Salzburgia. Siellä olimme perillä motellillamme suunnilleen neljän ja viiden välillä.

Katsoin hotellin telvisiosta tulevaa saksankielistä dokumenttia euroopanmajavista ja huomasin ajattelevani kaverini kissaa. Niiden ruumiinrakenteessa on jotain samaa.

Teimme pienen kävelykierroksen kaupungin vanhalla puolella ja kävimme muun muassa Mozartin syntymäkodissa. 

Sain myös tietää, mitä on galette, tilattuani sellaista eräässä ravintolassa. Olisinhan tietysti voinut tiedustellakin asiaa, mutta omistaja puhui turhan nopeasti, että olisin uskonut ymmärtäväni, vaikka olisin kysynytkin. 

Koska järjestelmäkamerankohmelon kaivaminen ulos repusta annokseni ikuistamista varten tuntui jotenkin tökeröltä, katsoin parhaimmaksi vain todeta yksinkertaisesti sen olevan täytetty lettu. Ainakin tässä tapauksessa suuri ja suolainen täytetty lettu.

Hämmästyin kaupungin läpi virtaavan joen veden väriä, vaikka en tiedä onko siinä sinänsä mitään hämmästelemisen arvoista, että vesi on samean turkoosia. Suomessa kun on vain tottunut siihen tummaan humusveteen.  

Koska minulla ei ole enempää sanottavaa, jatkan tästä kuvin:

Vierailimme Salzburgin tuomiokirkossa,
jossa yritin saada valokuviin syvyysvaikutelmaa
kirkon korkeudesta varsin heikoin tuloksin.

Saimme myös todeta, että itävaltalaisilla on munaa...

... jos jonkinlaista.

Ja että autot ovat yliarvostettuja,

... kun voi matkata ekologisesti hevoskyydillä.

Aurinko myös laskee täällä (vielä toistaiseksi) koto-Suomea nopeammin.