Muuttohärpäkkeitä

Muutto, se on aina yhtä kaoottista ja aikataulut pissii yhtä lailla. Silloin ”kahdelta” tarkoittaa oikeasti puoli neljää.

Maanantaina toimme tärkeimmät tavarat, mitä täällä tarvitaan ja sen lisäksi sohvat ja niin paljon muuta tavaraa, kuin mukaan mahtui. Osan jätin sen varaan, että isäni toisi ne myöhemmin, mutta se ei sitten onnistunutkaan:

”Mä en olekaan tulossa huomenna... Se homma siirtyi myöhemmäksi.”
”...”
”Oliko sulla jotain strategista, mitä olis pitäny saada?”
”... alusvaatteet.”
”... Voi vit... No osta uusia sen verran ku nyt tarttet.”

Siispä kävin tänään kaupassa. Olisi tosin pitänyt muutoinkin käydä ostamassa muutamia tarpeellisia asioita, kuten talouspaperia ja pyykinkuivausteline.

Tiistaina poikakaverini kävi hakemassa uuden hienon kirjahyllyn... ja ison. Se on tärkeää noin kirjallisuudenopiskelijalle. Mutta on se myös nätti. Laitan siitä ehkä kuvan, kun saan kameran tänne. Eli toisin sanoen, sitä saatte odottaa.

Haimme tiistaina myös pienen lipaston, jonka laitan myöhemmin työpöytäni yhteyteen. Soitin illalla vielä ihmiselle, jolta mahdollisesti hankkisin kanin. (Kanikanikanikani...!) Sitten meillä olisi elokuun lopulla vielä nimeämätön kani ja Abraham. Koska molemmat tulee pentuina, niin niiden totuttaminen toisiinsa ei varmaankaan ole ongelma. Ja onhan meidän mahdollista eristää ne tarvittaessa eri tiloihin.

Keskiviikko-aamu on vasta koittanut... No joo, on kello jo yli kymmenen. Joka tapauksessa olen tänään menossa katsomaan kaninpoikaisia. Kuten hyvät kasvattajat useimmiten, tämäkin haluaisi, että mieluummin kävisin katsomassa niitä ensin. Eikä minulla ole kerrassaan mitään suloisten kanien katselemista vastaan. Itse asiassa minustakin on mukavaa, että voin käydä ennen kanin varaamista fiilistelemässä, mikä olisi se kaikkein sopivin.