Itävallassa 2012, osa 2

Tiistai - Bramberg

Tukikohta:motelli Salzburgissa

Kirja luettavana: Torey Hayden: Lapsi muiden joukossa

Käydessämme Brambergissä katsomassa Euroopan suurimmaksi tituleerattua vesiputousta, aloin hieman paremmin ymmärtää veden väriä. Tietysti veden väri on aika kaukana humusvesien väristä, kun se laskee suoraan vuorilta. 

Ja toisekseen, vesiputous – mikä olisikaan parempi paikka ottaa valokuvia!

Kansallispuisto Hohen Tauerin
vesiputous etäämmältä

Vesiputous lennättää ilmaan niin paljon vettä,
että tuntuu kuin suihkussa seisoisi...
kamera kaulassa.

Tätä ei kuitenkaan suihkussa näe.

 Vaikka vesiputous toki helliikin sekä esteettistä puoltani, että astmaatikonkeuhkojani, varsinainen syy kaupungissa vierailemiseen oli kuitenkin poikakaverini ystäväperhe kaupungista. Jutustellessamme heidän kanssaan minulle selvisi muun muassa, että vuorenrinteillä olevian, liki pystysuorien nurmikenttien leikkaaminen on todennäköisesti juuri niin rankkaa puuhaa, kuin arvelisinkin. Näitä nurmikenttiä löytyy luultavasti kuvistakin jonkin verran.

Randominfo 2:

Sen lisäksi, että niiden leikkaaminen on rankkaa, se on myös hyvin tarpeellista ja itse asiassa myös valtion tukemaa toimintaa. Lyhyt nurmikko nimittäin estää lumimassoja lähtemästä talvella niin helposti liikkeelle kuin hoitamaton niitty.

Heidän luonaan olisi ollut mukavaa viipyä pidempäänkin, mutta emme valitettavasti saaneet yhteyttä heihin siinä vaiheessa kun varailimme hotelleja, joten meillä oli jo hotellivaraukset Salzburgissa. Illalla matka jatkui siis Zell am seen kautta takaisin Salzburgiin.

Matkalla Brambergiin ja sieltä pois otin myös muutamia kuvia melko tyypillisestä täkäläisestä maisemasta.

Voin nyt myös lisätä uuden maan vanhaan vitsiin junien kulkemisesta (enimmäkseen myöhässä). Itävallassa juna tulee 15 sekuntia myöhässä.