Itävallassa 2012 - osa 3

Keskiviikko – Salzburg

Tukikohta: motelli Salzburgissa

Kirja luettavana: Torey Hayden: Lapsi muiden joukossa

Salzburg, eli Suolalinna, joka onkin varsin dominoiva osa kaupunkikuvaa. Tässä valokuvia itse linnasta "miljoonasta" eri kulmasta:

Linna näköalapaikalta kuvattuna,

Suolalinna Mirabelleplaziltä päin nähtynä.

Eilinen kävelyretki vesiputousta katsomaan alkoi tuntua jaloissa, mutta emme tietenkään antaneet sen häiritä kierrostamme kaupungissa. Koska poikakaveriani oli jäänyt edelliseltä kerraltaan suuresti harmittamaan, ettei itse linnassa ollut tullut vierailtua, oli siellä tietenkin vierailtava. Ennen suolalinnaa, käväisimme kuitenkin Mirabelleplazilla, eli eräässä varsin kauniissa puistossa, joka sattui juuri tänään olemaan aivan täynnä piknikväkeä.

Randominformaatio 3:

15.8 on katolinen juhlapyhä, Marian taivaaseenastumispäivä, joka on Itävallassa kansallinen vapaapäivä, joten tavalliset kaupat eivät ole silloin auki... kuten saimme yllättäen huomata.

Pakollista makroilua.

Päätimme säästää aikaa ja jalkojamme, joten menimme linnaan
oikeassa alakulmassa näkyvällä "festungsbahn"illa, eli linnoitusjunalla.

Vaikka itse pytingistä saakin monenmoisia tyylikkäitä kuvia, avautui sieltä myös varsin komeat maisemat:

Vaan olipa linnan sisälläkin nähtävää:

Kuten monenlaisia pienoismalleja

Posliininen pienoismalli

Pienoismallin linnan osan
rakentamisesta

Sotilaiden varusteita,

...useampiakin erilaisia,

häpeäpaaluja...

häpeänaamareita...

jokin, jonka käyttötarkoitusta, en uskalla arvailla...

... monenlaisia ruoskia ja muita kidutusvälineitä, jotka saavat minut ihmettelemään, miten ihminen osaakin olla kekseliäs miettiessään, miten tuottaa tuskaa muille.

 Linnasta löydettyjen kidutusvälineiden tarkoitus ei ollut saada uhria tunnustamaan - tuomiot oli heille jo langetettu - vaan yksinkertaisesti rankaista ja tuottaa tuskaa.

Esimerkiksi tämän vasemmalla näkyvän harmittoman kärrynpyörän näköisen esineen tarkoituksena on murskata luita ja katkoa raajoja. Yksi kaikkein pelätyimpiä esineitä vankien keskuudessa.

Helpotuksen huone... tai komero.

Sitten mukavampiin aiheisiin, kuten hygieniaan ja hallitsijoihin. Tuohon parivaljakkoon, joiden ei voi sanoa kulkeneen aina käsi kädessä.

Tärkeiden miesten viiksien standardikoko

Vähemmän tunnettu fakta:
Juuri kun olet onnistumassa ottamaan
tärähtämättömän kuvan, hämärästi
valaistusta kohteesta,
jostain tulee aasialainen tielle.

Ja koska emme tietenkään voi saada kävelemisestä tarpeeksemme, kävimme myös katselemassa muuten vaan näköalapaikkoja. Sen lisäksi meillä ei ollut juuri parempaakaan tekemistä, sillä suurin osa kaupoista olikin yllättäen kiinni. 

Paitsi katolisista juhlista, myös monesta muusta asiasta näkee, että ollaan katolisessa maassa. Ikoneja ja krusifikseja on varsin tunnustuksellisesti vähän kaikkialla, sekä kirkollisissa paikoissa, että yksityisten ihmisten pihamailla ja talojen seinissä. Se tuntui hieman yllättävältä, kun on tottunut Suomessa siihen, että suurin osa uskonnollisista tunnusmerkeistä on jollain tapaa siivottu pois. Ristejä voi vielä nähdäkin, mutta tyhjinä ja lähinnä symbolisina. Uskonnollisuus on jotenkin verhotumpaa.

Lisää eroavaisuuksia Suomeen, sydäntäni, tai ainakin herkkusuutani lähellä olevista asioista: jäätelöt. Kiinnitin jo ensimmäisenä päivänä huomiota siihen, että kaupoissa myydään hyvin vähän yksittäispakattuja jäätelöitä. Toisaalta, kukapa nyt kaupasta haluaisi jäätelöitään ostaa, kun joka kadunkulmasta saa samaan hintaan irtopalloja.

Sitten kuvina muuta randomia, mitä päivä toi tullessaan:

Pakollinen makrokuva, osa x

"Cave canem!", eli "Varo koiraa!"
Jätimme paikan rauhaan, vaikka luurankokoira
herättikin kiinnostukseni.

Humanistipallon kuninkaallinen
sukulainen kenties?

Kattopuutarha. (Minäkin haluan!)

Yllättäen bångattu å.

Köynnöstä ja piikkilankaa-a-aa...

Matkalla näköalapaikalta alas...

Sweedy, "originaali ruotsalainen karkkikauppa"

... joka myy suomalaisia karkkeja.