Pientä transihmistä vituttaa

Nimittäin trans-asioiden käsittely mediassa. Tällä kertaa esimerkkitapauksena käytöön Verkkouutiset. Olen kirjoittanut toisessa blogissani terminologiasta, jota pitäisi viestinnän ammattilaisten käyttää transihmisistä puhuttaessa. Nyt kyse ei kuitenkaan ole terminologiasta, vaan siitä, miten monella tasolla tämä tämä koko juttu on täysin hakoteillä, eikä kunnioita lainkaan transihmisten sukupuoli-identiteettiä.

Mikäs tässä nyt sitten mättää... Luetaanpa juttu ja tehdään lista.

Otsikko:

Sunnuntaisuomalainen: Alaikäisten tyttöjen into muuttua pojaksi ihmetyttää professoria 

1. Transsukupuoliset pojat ovat poikia, eivät tyttöjä. He eivät ole "tyttöjä, jotka haluavat muuttua pojiksi". He ovat poikia. He ovat aina kokeneet itsensä pojiksi, mutta ovat niin sanotusti "syntyneet väärään ruumiiseen". He eivät ole tyttöjä, eikä heistä ole korrektia puhua tyttöinä. Edes ennen sukupuolenkorjausprosessia. Heidän väärin sukupuolittamisensa on erittäin epäkunnioittavaa heidän sukupuoli-identiteettiään kohtaan. Vallankin, jos huomioi sen, miten paljon transihmiset joutuvat muutenkin kestämään väärin sukupuolittamista koko elämänsä aikana. Siksi minua vituttaa, että järjestelmällisesti läpi koko artikkelin, transihmiset sukupuolitettiin väärin:

"Heistä suurin osa, yli sata, on tyttöjä, jotka haluaisivat olla poikia."
"- - Suomessa hoitoihin hakeutuvien enemmistö on tyttöjä, kun muualla Euroopassa tutkittavaksi hakeutuu enemmän poikia."

Ymmärrän, aihepiirin termistö ei välttämättä ole tuttua toimittajille, saati sitten lehden potentiaaliselle lukijakunnalle, mutta ei sen luulisi olevan niin vaikea asia ymmärtää, että transmiehet ovat miehiä ja heitä kuuluu kutsua miehiksi. Tai tässä tapauksessa pojiksi.

Hormonihoidoilla heikennetään omaa biologista sukupuolta ja vahvistetaan vastakkaisen sukupuolen ominaisuuksia.

"Biologinen sukupuoli" on siinä määrin latautunut termi, että en käyttäisi sitä itse. Täältä löytää jotain kansantajuista pohdintaa aiheesta. Toisekseen kyseinen sukupuoli ei todellakaan ole transihmisen "oma". Syntymässä määritelty sukupuoli olisi korrekti ilmaus. Muunsukupuolisena kyseenalaistaisin koko binäärisen järjestelmän ja termin "vastakkainen sukupuoli", mutta en jaksa mennä siihen, koska tässä artikkelissa on niin vitusti useampikin asia päin helvettiä.

– Nuorisoikäiselle on tyypillistä identiteettihämmennys, epävarmuus siitä, kuka olen, kuka minun pitäisi olla ja mikä minä oikeasti olen. Tässä ajassa ratkaisuksi tarjoutuu sukupuoli, jonka korjauksen ajatellaan ratkaisevan kerralla kaikki ongelmat, Kaltiala-Heino pohtii.

Release the shitstorm... Transihmisten identiteetin ja sukupuolikokemuksen vähättely "identiteettihämmennyksenä" ja "nuorisoikäisen epävarmuutena" on ensinnäkin aivan pöyristyttävää ihmiseltä, jonka pitäisi olla aiheen asiantuntija ja joka on käytännössä päättämässä näiden ihmisten hoitoon pääsystä. Se on saman kategorian ongelma kuin johtava psykiatri sanoisi toistuvia itsemurhayrityksiä "tavalliseksi teiniangstaukseksi" (ja sen lisäksi koko ympäröivä yhteiskunta toistelisi kaikuna samaa).

Sukupuoliristiriita ei johdu identiteettihämmennyksestä, eikä epävarmuudesta ja se on pikemminkin ongelma ja ongelmien aiheuttaja itsessään kuin ratkaisu. Sen tunnistaminen ja siihen avun saaminen voi taas viedä tasapainoisemman psyykkeen äärelle. Sukupuoliristiriita on myös usein monien muiden ongelmien keskiössä. Se voi aiheuttaa vakavaa masennusta ja sosiaalisia ongelmia. Sen lisäksi sukupuoliristiriidan tunnistamattomuus voi johtaa myös muihin identiteettihäiriöihin. Eli lyhyesti sanottuna transihmisen masennus varsin usein johtuu sukupuoliristiriidasta, mutta sukupuoliristiriita ei koskaan johdu masennuksesta. Ei. Koskaan.   (Korjaus, 18.7.2014: Sukupuoliristiriidan kaltaisia kokemuksia voi tulla myös vakavasti masentuneelle. Siitä en tiedä, miten yleistä tämä on. Myöhemmässä blogitekstissäni lisää aiheesta.)

Tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää, miksi sukupuoliristiriidan fyysisen korjaamisen ajatellaan parantavan kaiken. Se varmasti auttaa moniin siitä johtuviin ongelmiin. Mutta tietystikään se ei auta ainakaan kaikkiin siitä välillisesti aiheutuneisiin ongelmiin, kuten esimerkiksi ihmissuhteisiin tai menneisyyden traumoihin. Eikä se itsessään korjaa psyykettä, jos se on joutunut jo liian pahasti rikotuksi. Mutta se on valtava askel kohti ehemäpää psyykettä.

Nuorisopsykiatrian professori perää malttia transsukupuolisten etuja ajavilta kansalaisjärjestöiltä, jotta hämmentyneen nuoren sukupuoli-identiteettiä ei lyötäisi lukkoon liian aikaisin.

Niin... kansalaisjärjestöthän sen nuoren sukupuoli-identiteetin lyö lukkoon. Kyllä sen määrittäminen taitaa tapahtua kolmessa paikassa, eikä kansalaisjärjestöt kuulu mihinkään niistä. Ensiksikin nuoren sukupuoli-identiteetin lyö lukkoon kätilö, joka peniksen olemassa olon perusteella ilmoittaa vanhemmille täydellä ammattitaidollaan ja varmuudellaan lapsen sukupuolen. Se, jos mikä, on liian aikaisin lukkoon lyömistä. 

Sitten aina toisinaan huomataan, ettei se olekaan pitänyt ihan paikkaansa yksittäisten henkilöiden kohdalla. Harmi, että vääräksi havaittu sukupuoli on jo ehtinyt mennä kaikkiin valtion tietokantoihin ja ylipäätään melkein kaikkiin kuviteltavissa oleviin rekistereihin ja lapsoselle on vielä menty antamaan väärin sukupuolitettu nimikin. Että tattista vaan.

Nuori tosiaan saattaa alkaa pohtia omaa identiteettiään ja ehkä lyödä lukkoon, tai pallotella joidenkin vaihtoehtojen välillä. Yleensä nämä nuoret eivät hakeudu transpolille ja hakemaan hoitoja, elleivät he ole itse varsin varmoja omasta sukupuolikokemuksestaan.

Transpoli on sitten kolmas taho, joka "lyö lukkoon" nuoren sukupuoli-identiteetin ja päättää sen perusteella, mihin hoitoihin annetaan lähetteitä. 

Paitsi että hups. Mikään näistä tahoista ei oikeastaan "lyö lukkoon" yhtään mitään, vaan kaikki näistä on mahdollista vielä myöhemmin muuttaa. Passisukupuolta voi muuttaa. Yksilö voi tarkentaa ja jäsennellä sukupuoli-identiteettiään vielä toisin elämänsä aikana ja hakea muutosta transpolilla tehtyyn diagnoosiin.

Alaikäisiä ei leikata mutta jo varhain aloitetut hormonihoidot voivat aiheuttaa peruuttamattomia muutoksia kehoon. Vakavin seuraus on mahdollinen hedelmättömyys.

Niin muuten tekee puberteettikin. Ja transsukupuolisuuden hoitamatta jättämisen vakavin mahdollinen seuraus taitaa olla itsemurha. Vai keksiikö joku vielä vakavamman? Toisekseen, tämänhetkinen translaki vaatii muutenkin hedelmättömyyttä, mikä kieltämättä on perseestä. Kolmannekseen, miksi arvon professori uskoo, että kaikki haluavat lisääntyä? Vallankaan itselleen vääräksi kokemalle sukupuolelleen tyypillisellä tavalla? 

Keskustelu transsukupuolisten hoidosta on kuumentunut niin, että alan asiantuntijat ja heidän perheensä ovat saaneet transaktivisteilta tappouhkauksia.

Ja tässä on niin kutsuttua disinformaatiota, eli puppua. Kyllä, voin uskoa, että asiantuntijat ja mahdollisesti heidän perheensä ovat saattaneet saada tappouhkauksia, mutta niiden lähettelijät lienevät lähinnä viimeisen päälle epätoivoisia transihmisiä, joilta on hoidot evätty. Eivätkä niinkään "transaktivisteja".

Artikkelissa oli tuotu lyhyesti vastakkaistakin näkökulmaa mukaan, mutta tuohon muuhun settiin verrattuna on olisi suorastaan irstasta nimittää juttua neutraaliksi tai puolueettomaksi. 

Myönnän. Tämä blogikirjoituskaan ei ole puolueeton ja olen käyttänyt paikoin hyvin tuohtunutta kieltä tätä ruotiessani, mutta tarkoitukseni on havahduttaa ihmiset transaiheiden käsittelyyn mediassa ja kertoa tältä puolelta, miltä vastaavanlainen "uutisoiminen" tuntuu.


MUOK// 6.6.2014
Lisää aiheesta kansantajuisesti.