Kulttuuria, kulttuuria

Vastaan aikani kuluksi samoihin kysymyksiin, kuin kulttuuriministerimme:


Mikä on lempilevysi?
En osaa nimetä yhtä levyä. Kuuntelen mielialaani sopivaa musiikkia. Sanon vaikkapa, että Spotify.

Mikä on vaikuttavin näkemäsi näytelmä?
Ammattiteatterin puolella se on luultavasti Vampyyrien tanssi Seinäjoen kaupunginteatterilla. Harrastelijateatterin puolella sydämeni sykkii tietenkin oman prokkiksemme PahkiSpeksin esityksille Tuomari Pertistä.

Entä ooppera?
Valitettavasti en ole tainnut eläessäni nähdä yhtä ainuttakaan oopperaa, kun noin kulttuurituotteesta puhutaan. Selaimena opera on ihan kelpo.

Mikä on lempikirjasi?
Olen lukenut satoja kirjoja elämäni aikana ja nauttinut suurimmasta osasta. On mahdotonta nimetä yhtään yksittäistä.

Mikä on lempimuseosi Suomessa?
Särestöniemen museo Kittilässä.

Kenen kuvataiteilijan töitä ihailet?
Tove Jansson ja Tom of Finland on nyt tässä ainakin mainittava

Pitäisikö Suomeen saada Guggenheim-museo?
Ei se nyt ihan välttämätöntä ole.

Minusta kysely on kuitenkin puutteellinen ja nojaa hyvin vahvasti ns. korkeakulttuuridiskurssiin. Erikseen voisi mainita myös esimerkiksi urheilusta, festivaaleista ja muista kulttuuritapahtumista, sarjakuvista, lastenkirjallisuudesta, elokuvista, tv-sarjoista, blogeista, nettisivustoista, tanssiesityksistä, valokuvaajista... 

Luulisi kulttuuriministerin ja arvon toimittajan tajuavan, että kulttuurista puhuttaessa, tarkoitetaan paljon muutakin kuin korkeakulttuurin diskurssiin sopivia kulttuurituotoksia. Itse asiassa nämä alhaisemmiksi mielletyt kulttuurituotteet vaikuttavat keskimäärin paljon voimakkaammin ihmisten elämään.