Luonnelauantai: tunnekylmyys ja rationaalisuus

Tunnekylmyys ja rationaalisuus
Nämä olisi mahdollista nähdä yhden ominaisuuden kääntöpuolina. Jotkut varmasti pitävät minua tunnekylmänä, sillä en kovin mielelläni näytä avoimesti tunteitani. Pystyn tarvittaessa siirtämään tunteet suhteellisen helposti syrjään ja teen niin helposti, jos koen, että ne rajoittavat toimintakykyäni. (Kuten ne valitettavan usein tekevät.)

Pyrin usein, vallankin tärkeinä pitämissäni päätöksissä arvioimaan tilannetta mahdollisimman rationaalisesti ja monelta kannalta. Tämä on tietysti myös yksi tapa pyrkiä säilyttämään valmius toimia ongelmatilanteissa ja yllättävissä kriisitilanteissa.

Ehkä vähän samaan ajatukselliseen kategoriaan menee myös maskuliininen ja itsevarma elekieli. Se voi pahimmillaan tehdä minusta pelottavan tai sitten se voi tehdä minusta turvallisen. Sen ihmisen, johon nojata, kun kaikki menee pieleen.

Silloin kun teen päätöksiä, jotka koskevat ensisijaisesti minua itseäni, eivätkä muita ihmisiä, tunteet ovat mukana päätöksenteossa ja yhtenä valintakriteerinä. Ajatus voi olla vaikka kuinka hieno, järkevä ja rationaalinen hyvänsä, mutta jos en voi perustella sitä niin, että tunteet asettuvat sen taakse edes osittain, se ei luultavimmin tule toimimaan.