Luonnelauantai: itseilmaisu

Viimeksi käsittelin itsereflektiivisyyttä ja sitä, että minulle on tärkeää tulla ymmärretyksi. Nämä molemmat ominaisuudet yhdistyessään aiheuttavat tarpeen tehokkaalle itseilmaisulle. Sen vuoksi kirjoittaminen on muodostunut minulle hyvin tärkeäksi keinoksi, purkaa, reflektoida, kyseenalaistaa ja ilmaista kokemuksiani, ajatuksiani ja havaintojani.

Piirtäminen oli myös, vallankin teini-iässä minulle hyvin tärkeä itseilmaisun väline. Hiljalleen kuitenkin siirryin enemmän tekstuaaliseen itseilmaisuun huomatessani sen olevan minun kohdallani tehokkaampaa. Ainakin koen onnistuvani siinä paremmin. Perfektionistisuuteni häiritsee piirtämistäni paljon enemmän kuin kirjoittamistani.

Kirjoittamisen ja piirtämisen lisäksi käytän myös varsin tehokkaasti verbaalista ja nonverbaalista viestintää hyödykseni. Olen hyvä ilmaisemaan itseäni sanallisesti. Minullakin on myönnettäköön joskus vaikeuksia sanallistaa joitain asioita, mutta yleensä jonkin aikaa pureskeltuani, sanallistaminenkin alkaa sujua. Non-verbaalisella viestinnällä on myös helppoa tukea sanojaan tai muuttaa niiden sävyä.


Ensiviikolla on sarjan viimeinen postaus (paitsi, jos saan jonkun huippuidean. Tai jonkun idean).