Yksinpuhelu ja tehtävälista

Kävin telepaattisen keskustelun itseni kanssa eilenillalla kymmenen maissa:
”Aamn... väsyttää... Unirytmi alkaa toimia.”
”Joo vois kyl mennä nukkuun.”
”Ensin pitää käydä suihkussa.”
”Mutta... Ei huvita. Aamulla vois.”
”Ei kun nyt.”
”Sit ei välttämättä enää väsytä.”
”Vaihdoin just lakanat; ei tasan mennä hikipaskanhajuisena nukkuun!”
”No, okei :c … mut haen ensin shamppoon rinkasta.”
”Idiootti, se on jo suihkussa.”

Damdam...

”Mmm... nyt suihkunraikkaana nukkumaan niin pysyy unirytmi kondikses.”
”Mut kaikki mun kaverit tuli just mesee!”
”Unirytmi!”
”Mut... pitää kirjottaa... blogimerkintä...”
Ò__Ó
”Hiukset on vielä märät!”
”No mee kirjottaan sitte.” *huokaus*
^ __ ^ *kirjoittaa*
”Annan tolle ihan liikaa peräksi...” -__-

Sitten takaisin tähän päivään. Tehtävälistalla oli kirjojen palautus kirjastoon, apteekissakäynti sekä kaupunkilippujen ja hunajan osto. Kaikki tehtävät sain suoritettua, mutta osan hieman mutkan kautta. Oletin luonnollisesti, että matkahuolto myy koskilinjojen lippuja. Siellä kuitenkin ilmoittivat, että niitähän on myyty jo viisi vuotta stockalta, kolmannesta kerroksesta. Tonninsetelinä tuijotin sitten kassatätiä. Stockmann on käytännössä katsoen ihan asuntoni vieressä ja matkahuollon toimipiste toisella puolen keskustaa. Eli olin kävellyt turhaan. Vai että viisi vuotta. Mistähän sen olisi voinut tietää, kun asuu täällä ensimmäistä vuodenpuoliskoaan... ja senkin kulkenut lähinnä pyörällä.

Tämän matkan seurauksena joululahjaksi saamani kävelykengät saivat myös pari sulkaa lisää rakkojen aiheuttamisesta. Rakastan niitä jälleen astetta vähemmän. Loput toimitukset tulikin sitten hoidettua suhteellisen kivuttomasti. Jollei huomioida kaupunkilippujen hintaa. Päivää kuitenkin piristi kiinalaisestani löytynyt hymynaama.