Herbertin perse ja perunaleivos
Uusi blogimerkintä jälleen. Minäpä olen nyt ahkera pikkubloggaaja. Ainakin siihen nähden, etten tiedä lukeeko tätä edes kukaan. Noh. Mikäs tässä.
Unirytmini on taas sekaisin. Eilen illalla, tai pikemminkin yöllä päätimme lipastoporukan kanssa lähteä helmikuussa katsomaan vampyyrimusikaalia, jonka merkitsin kalenteriini ”Herbertin perse & Jyrin hiukset”. Kavereideni vierailun meillä merkitsin ilmauksella perunatorttu, vaikka itse asiassa tämä tarkoittamani leivonnainen kulkeekin nimellä ”perunaleivos”. Se on niin makeaa, että sitä on liki mahdoton syödä. Kaverini eivät uskoneet, joten tietenkin heidän pitää päästä maistamaan sitä. Joten he tulevat meille, koska meiltä päin saa perunaleivonnaisia, joilla ei oikeastaan ole kovinkaan paljon mitään tekemistä perunoiden kanssa. Ne vain satutaan tekemään perunajauhoihin.
Tänään hengaan yliopistolla, koska en jaksanut eilen lähteä keskustaan, koska joutuisin kuitenkin tulemaan tänään takaisin, koska minulla ei ole telkkaria ja haluan nähdä Miehet jotka vihaavat naisia. Joten olin yötä. Olipas muuten harvinaisen pitkä lause. Olisin voinut tosin vielä yrittää ympätä siihen sen, että kaverini seikkailevat tämän päivän pitkin kaupunkia ja siksi minä olen tullut lipastolle viettämään lauantaitani.
Koska täällä on hieno juoma-automaatti, päätin ottaa siitä kaakaon. Se maksaa euron, mikä on vähemmän kuin kahvilassa. Sitten se ei suostunut tekemään minulle kaakaota. Koska olin jo syöttänyt sinne euron, katsoin parhaaksi ottaa sitten jotain muuta. Sitruunateetä. Tuloksena oli jotain, mikä maistui epämääräiseltä kaakaon ja sitruunaesanssin sekoitukselta. Ei kovinkaan hyvää siis. En suosittele sitruunakaakaota.
Ruokalan pitsa oli myös pettymys. Tai lähinnä sen pohja, mikä tosin sattuu olemaan myös olennainen osa pitsaa. Pohjan kovuus nimittäin... no näkkileipäkin olisi pehmeämpää.
Jälkihuomautus: Katselimme Miehiä jotka vihaavat naisia ja onnistuin hankkimaan itselleni hienon sotavamman piparkakkutaloa tuhotessa. Irroittettuani pitkulaista karkkia irti seinästä huomasin sormenjälkeni irronneen. Koska minä haluan kuitenkin vielä pitää sormenjälkeni, laitoin sen takaisin ja laastaria ympärille. Laastari ei oikein auttanut, joten laitoimme pumpulia ja sen päälle laastarin pitämään viritelmää kasassa. Sormesta tulee yllättävän paljon verta.
Unirytmini on taas sekaisin. Eilen illalla, tai pikemminkin yöllä päätimme lipastoporukan kanssa lähteä helmikuussa katsomaan vampyyrimusikaalia, jonka merkitsin kalenteriini ”Herbertin perse & Jyrin hiukset”. Kavereideni vierailun meillä merkitsin ilmauksella perunatorttu, vaikka itse asiassa tämä tarkoittamani leivonnainen kulkeekin nimellä ”perunaleivos”. Se on niin makeaa, että sitä on liki mahdoton syödä. Kaverini eivät uskoneet, joten tietenkin heidän pitää päästä maistamaan sitä. Joten he tulevat meille, koska meiltä päin saa perunaleivonnaisia, joilla ei oikeastaan ole kovinkaan paljon mitään tekemistä perunoiden kanssa. Ne vain satutaan tekemään perunajauhoihin.
Tänään hengaan yliopistolla, koska en jaksanut eilen lähteä keskustaan, koska joutuisin kuitenkin tulemaan tänään takaisin, koska minulla ei ole telkkaria ja haluan nähdä Miehet jotka vihaavat naisia. Joten olin yötä. Olipas muuten harvinaisen pitkä lause. Olisin voinut tosin vielä yrittää ympätä siihen sen, että kaverini seikkailevat tämän päivän pitkin kaupunkia ja siksi minä olen tullut lipastolle viettämään lauantaitani.
Koska täällä on hieno juoma-automaatti, päätin ottaa siitä kaakaon. Se maksaa euron, mikä on vähemmän kuin kahvilassa. Sitten se ei suostunut tekemään minulle kaakaota. Koska olin jo syöttänyt sinne euron, katsoin parhaaksi ottaa sitten jotain muuta. Sitruunateetä. Tuloksena oli jotain, mikä maistui epämääräiseltä kaakaon ja sitruunaesanssin sekoitukselta. Ei kovinkaan hyvää siis. En suosittele sitruunakaakaota.
Ruokalan pitsa oli myös pettymys. Tai lähinnä sen pohja, mikä tosin sattuu olemaan myös olennainen osa pitsaa. Pohjan kovuus nimittäin... no näkkileipäkin olisi pehmeämpää.
Jälkihuomautus: Katselimme Miehiä jotka vihaavat naisia ja onnistuin hankkimaan itselleni hienon sotavamman piparkakkutaloa tuhotessa. Irroittettuani pitkulaista karkkia irti seinästä huomasin sormenjälkeni irronneen. Koska minä haluan kuitenkin vielä pitää sormenjälkeni, laitoin sen takaisin ja laastaria ympärille. Laastari ei oikein auttanut, joten laitoimme pumpulia ja sen päälle laastarin pitämään viritelmää kasassa. Sormesta tulee yllättävän paljon verta.
Kommentit
Lähetä kommentti