Tussiterää etsiessä

Itsensä kanssa on hauska keskustella. Vallankin, kun kello on kahden ja kolmen välissä yöllä: 

- Tulipa kaverilta hieno piirros dA:han.
- Minunkin pitäisi kehittyä D:
- Sitä varten pitäisi piirtää päivittäin.
- Piirtämään!
- No piirretään sitten...

***

- No niin! Luonnosteltu. Sitten pitäisi tussata!
- Missä on mun tussiterä?
- Katsotaanpa taide-laatikosta... siveltimiä, liimaa, viivottimia, kuivapastillit, akryylit, hiiliä, värikynät...
- Nuf... Missä tussiterä??
- Katsotaan kynäpenaalista...
- ...jossa on kolme tylstynyttä lyijykynää ja pyyhekumi
*etsii ja etsii*
- jos se kuitenkin...
*kaivelee varmuuden vuoksi vielä uudelleen kynäpenaalin ja sen sivulokeron*
- Eih... Ei löydy.
*Kävelee kämpän ympäri ja kollaa hyllyn.*
*Tyhjentää koko taidetarvikelaatikon hyllyyn.*
*Kollaa kynäpenaalin uudestaan.*
*Laittaa sen hyllyyn ja menee kaivelemaan reppua.*
*Menee uudestaan kaivelemaan kynälaatikoita, jos se olisikin eksynyt värikynien joukkoon.*
*Katsoo samalla kynäpenaaliin...*
*Tutkii rinkan ja löytää asioita, joita ei nyt juuri etsi, mutta joita tulee kaipaamaan myöhemmin, kun on unohtanut niiden olevan rinkassa.*
*Istuu epätoivoisesti sängylle...*
- Mitä jos se olisi kuitenkin siellä kynäpenaalissa...
- Nyt tää ei kyllä kuule vaikuta levänneen ihmisen touhuilta... Kello on muutenkin kolme yöllä ja sä etit jotain vitun tussiterää viidennen kerran kynäpenaalista, jossa ei ole mitään. Idiootti.

Kiitos järki.

- Nukkumisen sijaan, menempä silti kirjoittamaan aiheesta koneelle.