Mikä on lempikirjani?

Kysymys, johon minun on ollut jokseenkin aina tuskallista vastata. Minusta yksikäsitteistä lempparia on vain yksinkertaisesti vaikea nimetä, kun on lukenut riittävästi kirjallisuutta. Se, joka vastaa että Harry Potter tai Twilight, ei mielestäni yksinkertaisesti vain ole lukenut juurikaan muuta. Enkä nyt edes yritä mitenkään dissata kyseisiä saagoja. Itse olen kyseiset sarjat lukenut ja voin jopa myöntää viihtyneeni niiden parissa. Asia kuitenkin on vain niin, että ne ovat varsin noh... tyypillistä fantasiaa. Yhtä viihdyttäviä ja jopa viihdyttävämpiä teoksia lajissaankin löytyy roppakaupalla.

Mikä sitten on lempikirjani? Sanoin, että aivan äkkiseltään sitä on erittäin vaikea päättää. Asiaa minun on pitänyt ajatella jopa täysin uudesta uudesta näkökulmasta. Miten määrittää mikä kirjoista on parhain?

Olen nyt osannut nyt valita lempiteokseni kaikista, mitä olen lukenut. Tämä yksi teos vain yksinkertaisesti on yli kaikkien muiden monella tasolla. Mikäkö se on? Noh, koska tällä kertaa on mielestäni nautinnollisempaa esitellä ensin perustelut miksi ja vasta sitten paljastaa varsinainen vastaus, teen nyt niin.

On aivan älyttömästi kirjoja, joista pidän edes jossain määrin. Melkein kaikki kirjat, jotka olen lukenut loppuun asti lukeutuvat näihin. Ja omasta mielestäni minä olen lukenut melko paljon kirjoja. Ja suurimman osan romaaneista ihan loppuun asti. Varsin harvoin loppuen lopuksi jätän kirjoja kesken.

Se on hyvin laaja kirja, joka käsittelee jokseenkin kaikkia elämään kuuluvia tärkeitä teemoja ja suuria tunteita. Syntymää, rakkautta, ystävyyttä, petturuutta, hyljeksittynä olemista, epätoivoa, kuolemaa, toisten puolesta uhrautumista, hyvää elämää...

Sieltä löytyy myös paljon pohdintaa siitä mikä on oikein ja miksi maailmassa tapahtuu kuin tapahtuu. Miksi hyvät joutuvat joskus kärsimään ja pahat menestyvät? Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Millaiset asiat tuhoavat ihmistä? Kirja heittää ilmaan paljon kysymyksiä, joista osaan se myös pyrkii vastaamaan itse – jättäen kuitenkin tilaa tulkinnalle.

Kaikki teemat eivät aina avaudu ja jokaisella lukukerralla löytää aina uusia teemoja ja uusia tulkintoja. Kirja sisältää lukuisia erilaisia näkökulmia ja se on kirjoitettu hyvin pitkällä aikavälillä ja vielä pidemmästä aikavälistä. Siinä näkyy myös historiallisia aspekteja.

Kirjassa on lukuisia pienempiä tarinoita, jotka kaikki tähtäävät loppuen lopuksi suorasti tai epäsuorasti yhtenäiseen päämäärään.

Tämä kirja on genreltään... hmm... sanoisin että realistista fantasiaa. Sen realistisuudesta tosin ollaan montaa mieltä ja historiallisten tapahtumien todenmukaisuudestakin kiistellään.

Suurin osa ihmisistä, väittäisin että Suomessa melkein kaikki, jollain tavalla tietävät teoksen. Harva kuitenkin on lukenut sen niin kutsutusti kannesta kanteen. Monilla on kuitenkin jonkinlainen käsitys (enemmän ja vähemmän todellisuutta vastaava) siitä, mitä siellä kerrotaan.

Kyseisen kirjan sisällöstä käydään muutoinkin usein kiivasluontoista keskustelua. Sieltä mielellään poimitaan valikoiden siteerauksia mitä erilaisimpiin tilanteisiin. Se on siis erittäin kiinnostava kirja, jossa riittää tutkittavaa, luettavaa ja keskusteltavaa vielä senkin jälkeen, jos sen joskus saa kannesta kanteen kahlattua. Eikä edes ihan hirveästi haittaa, että uskoo tuntevansa jo juonen. (Senkin takia että siellä on niin paljon yksittäisiä pienempiä kertomuksia, jotka eivät ihan äkkiä jää mieleen.)

Kuten joku saattoikin jo arvata: kyseinen kirja tosiaan on Raamattu.